Vihtori Kosola taas oopperan tähtenä

Etelä-Pohjanmaalla, Ilmajoella, koettiin harvinainen kulttuuritapaus torstai-iltana (9.6.2022). Ooppera Hiljaiset perivät maan, joka on tarina Lapuan liikkeestä, sai kantaesityksensä Kyrönjoen varrella. Ja maailman ensi-iltansa, kuten Ilmajoella komeasti korostettiin.
Jukka Linkolan säveltämä ja Tuomas Parkkisen kirjoittama ja ohjaama ooppera piti esittää jo kaksi vuotta sitten, mutta korona puuttui peliin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vihtori Kosola ei ole ensimmäistä kertaa oopperan tähtenä, mutta nyt esiintyy aivan erilainen Kosola kuin Arvo Salon Lapualaisoopperassa 1966. Vesa-Matti Loiri on vaihtunut Taneli Mäkelään, joka näyttelee ja vähän laulaakin Kosolan roolin sinimustassa paidassaan.
Parkkisen Kosola on hieman reppana, kirveellä veistetty hahmo, joka jää vahvojen naisten varjoon. Kosola ei ole ykkönen edes Lapualla. Hilja Riipinen, Hurja-Hilja, on oopperan mukaan Lapuan ainoa mies.
Oopperassa on kolme todellista henkilöä. Kosolan ja Riipisen lisäksi huijari Minna Craucher, joka kietoi Kosolan ja monet muut miehet sormensa ympärille. Craucherin salongissa vierailivat Lapuan liikkeen miesten lisäksi sellaisetkin kuuluisuudet kuin Mika Waltari ja Olavi Paavolainen.
Päärooliin oopperassa nousevat kuitenkin pienen kyläyhteisön tavalliset ihmiset ja heidän kohtalonsa. Suurimman vaikutuksen minuun ja moneen muuhun teki lapualaista ”sankaritarta” Reginaa näytellyt Sanna Iljin.
Regina on lapualaishenkisen nimismiehen tytär. Hänen ja entisen punavangin, Olavi Miekan, rakkaustarina kannattelee oopperaa alusta loppuun. Miekan roolin laulaa väkevästi Ville Rusanen.
Hiljaiset perivät maan on perinteinen henkilö- ja juonivetoinen draama, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Siinä on kaikki kunnon oopperan elementit: on politiikkaa ja rakkautta, jännitystä ja huumoria, monipuolista musiikkia, valovoimaiset solistit ja isoja joukkokohtauksia.
Ja niin kuin oopperoissa usein tapahtuu, kaikki päättyy traagisesti kuolemaan…
Jos Parkkisen oopperasta etsii sanomaa, sen myös löytää. Se on väkivallan vastustaminen. Ikivanha teema saa ajankohtaisia ulottuvuuksia meneillään olevasta Ukrainan sodasta.
Hiljaiset perivät maan esitetään Ilmajoella tänä kesänä vain kymmenen kertaa. Ensi kesänä Ilmajoen lavan päätähtenä loistaa Lilli Paasikivi Armi Ratian roolissa, ellei yllättäviä esteitä ilmaannu. Se onkin jo 14. tilausteos, joka Ilmajoella esitetään.
Päätän raporttini Ilmajoen musiikkijuhlilta Vihtori Kosolan repliikkiin: ”V. Kosola ja Muiluttajat kiittää tältä illalta. Huomenna jatketaan samalla kyytikaavalla.”
Jos kiinnostaa, tässä on Hesarin perusteellinen arvio Ilmajoen oopperasta: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008875059.html
Ilmoita asiaton viesti
Meneekö Taneli Mäkelä täydestä? Hän on näyttelijänä jo 63-vuotias, mutta Kosola (1884-1936) oli aktiivisimmillaan noin viidenkymmenen iässä. Hesari on tehnyt juttunsa nimenomaan Mäkelän varaan, säveltäjä Jukka Linkolaa unohtamatta.
Tulin vasta nyt ajatelleeksi, että Vihtori ei ollut hengissä enää helmikuussa 1940, jolloin hänen taistelulentäjäpoikansa Pentti Kosola menehtyi Ruokolahdella. Aiemmin olen vain ohimennen miettinyt, miten isä-Kosolan kaltainen yksioikoinen ääripoliitikko on mahtanut suhtautua poikansa kuolemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomo, et tainnut lukea tuota linkissä ollutta Hesarin arviota. Ennakkojuttunsa HS teki lähinnä Taneli Mäkelästä, mutta tämänpäiväinen netissä ollut arvio on eri juttu. Lienee huomenna paperilehdessä. Kyllä Taneli mielestäni ihan hyvin pärjäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Ahaa joo; linkin takaa paljastuikin ehta ooppera-arvio! Hesari on todella satsannut aiheeseen, eikä ainakaan tällä kertaa seppoheikinheimomaisesti nyrpistellen.
Ilmoita asiaton viesti