Vihtori Kosolan serkun amerikkalainen unelma

Yhdysvaltain kommunistien johtaja Gus Hall (1910-2000) vieraili ensimmäisen ja viimeisen kerran vanhempiensa kotimaassa Suomessa SKP:n vieraana 1966. Hän istui Helsingissä isäntiensä kanssa kokouksessa, kun hänet kutsuttiin puhelimeen. Puhelu tuli Lapuan sukulaisilta.

Puhelu aiheutti valtavan tunnemyrskyn. Hall sanoi häntä emännöineelle Anna-Liisa Hyvöselle, ettei voi mennä heti takaisin palaveriin: ”Minun täytyy saada hetken aikaa olla Kustaa Halperi.”

Gus Hall oli saanut kuulla sukulaisiltaan, että hän muistutti elävästi isoisäänsä Kustaa Halperia.

Puhelusta kerrotaan Tuomas Savosen tänään julkaistussa elämäkerrassa (Moskovan mies vakoilun verkossa – Amerikansuomalaisen Gus Hallin erikoinen elämä, Otava 2023). Teos perustuu Savosen väitöskirjaan.

Lapualaisten vanhempien poikana Yhdysvalloissa syntynyt Arvo Kustaa Halberg muutti nimensä Gus Halliksi ja nousi 1950-luvun lopulla Yhdysvaltain kommunistien johtoon yli 40:ksi vuodeksi. Pari vuotta opiskelua Moskovan Lenin-koulussa jo 1930-luvulla pohjusti poliittista uraa.

Yhdysvalloissa hän loi maineensa terästeollisuuden lakkojohtajana ja 1950-luvulla hän istui vuosikausia vankilassa kumouksellisesta toiminnasta. Kaiken huippuna hän oli neljä kertaa presidenttiehdokkaana.

Gus Hallin tapauksessa Suomi-kytkentä kiinnostaa. Hän puhui sujuvasti suomea, joskin vanhanaikaisella tavalla. Hän oli ylpeä taustastaan.

Mielikuvitusta kutkuttaa tieto, että kommunisti Gus Hall oli toisen lapualaisen, lapuanliikkeen keulahahmon, Vihtori Kosolan sukulainen, kolmas serkku.

Nämä lapualaiset sukulaismiehet olivat aikansa kummajaisia – toinen johti suurvallan pientä äärivasemmistoa, toinen pikkuvaltion suurta ja vaikutusvaltaista äärioikeistoa.

Ei heitä ihailla tarvitse, mutta jotain komeaa tuossa asetelmassa on.

Gus Hallin värikästä elämää leimasivat vakoilu, pimeä raha ja kylmä sota. Hän tapasi kaikki Neuvostoliiton johtajat Stalinista Gorbatšoviin, ja hän tunsi maailman kaikki merkittävät kommunistijohtajat. Hän oli Moskovan mies.

Gus Hall koki elämänsä järkytyksen, kun hän vuonna 1981 sai kuulla, että hänen lähimmät miehensä Childsin veljekset Morris ja Jack, olivat olleet liittovaltion poliisin FBI:n tiedottajia.

Perheystävä Morris Childs hoiti vuosikymmenet NKP:ltä tulevat miljoonat dollarit Amerikan kommunistien eli käytännössä Gus Hallin käyttöön. Muut eivät salaisesta rahaliikenteestä tienneet.

Moskovan kommunistien rahoilla Arvo Kustaa Halberg toteutti amerikkalaisen unelman omalla tavallaan. Hän käytti neuvostorahoja surutta omaksi hyväkseen. Hän oli päättänyt 1950-luvun kovien vankilakokemusten jälkeen, että hänen perheensä ei koskaan enää joutuisi kokemaan köyhyyttä.

Perheelleen Gus Hall rakennutti kolmikerroksisen, hyvin varustetun omakotitalon New Yorkin esikaupunkiin, Yonkersiin. Lisäksi perheellä oli vapaa-ajan asunto Long Islandilla.

Kotoa töihin puolueen päämajaan Manhattanille häntä kuskasi autonkuljettaja ja ulkomaanmatkansa hän lensi aina ensimmäisessä luokassa.

Pojalleen Arvolle hän osti puoluerahoilla avoauton, eräälle puoluetoverilleen kuplavolkkarin ja jotkut uskolliset tukimiehet saivat Moskovan rahoilla maksetun asunnon.

”Hän toimi näin, mutta jos olit hänen kanssaan eri mieltä, tuki loppui saman tien”, eräs puolueen johtomies kertoi haastattelussa.

Kirjan perusteella Gus Hallista saa ristiriitaisen kuvan. Hän oli joidenkin arvioiden mukaan hurmaava ja eloisa kujeilija, helposti lähestyttävä ja huumorintajuinen.

Aivan vastakkaisen arvion antoi perheystävä Morris Childs, jonka mielestä Gus oli ahne, kylmä ja huumorintajuton ”bolševikin karikatyyri”. Childs moitti Hallia myös moukaksi, kun tämä ei arvostanut Moskovan Bolšoi-balettia vaan piti sitä vain yhtenä pornografian muotona.

FBI-pomo J. Edgar Hoover pani vielä pahemmaksi. Hänen mielestään Hall oli ”kylmästi laskelmoiva kommunistinen huijari” ja ”häpeämätön pahan lähettiläs”.

Tuomas Savonen on nähnyt paljon vaivaa kerätessään aineistoa kirjaansa. Lopputulos on kiehtova tarina erikoisesta miehestä.

Teoksessa käsitellään yksityiskohtaisesti, joskus jopa pikkutarkasti, Gus Hallin poliittista toimintaa.  Sen sijaan vähemmälle jäävät hänen varhaiset vaiheensa ja Suomi-kytkennät, joista olisin lukenut enemmänkin.

Arvokasta lisävalaistusta Gus Hallin elämään olisivat voineet tuoda hänen lapsensa Barbara Conway ja Arvo Hall, mutta he kieltäytyivät tutkijan haastattelupyynnöistä.