Virsien voimalla vääryyttä vastaan

Virsiä veisataan heinäkuussa taas oikein urakalla, kun suuret herätysliikkeet järjestävät kesäjuhliaan. On menossa hengellisten festareiden superviikonloppu (1.-3.7.2022): lestadiolaiset ovat koolla Suviseuroissaan Lopella ja körttiläiset Herättäjäjuhlilla Joensuussa.

Körtit ovat perinteisesti olleet kovia veisaamaan. Herätysliikkeen historiasta tiedetään, että virsiä on käytetty myös poliittisena aseena.

Nivalan konikapinan tapahtumat pula-aikana kesällä 1932 ovat esimerkki virrenveisuun voimasta. Hannu Kotila kirjoittaa vähän virsistäkin sekä konikapinasta ja sen päätähdestä Hilppa-tammasta uudessa kirjassaan (Lapuan laki vai laillisuuslinja – Poliittiset levottomuudet Keski-Pohjanmaalla 1929-1932, SKS).

Konikapinan taustoista voi lukea myös täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nivalan_konikapina.

Nivala oli kuohuksissaan, kun Sigfrid Ruuttusen tamma määrättiin lopetettavaksi näivetystaudin vuoksi. Ruuttunen kieltäytyi tappamasta, sai sakot eläinrääkkäyksestä, mutta hänellä ei ollut varaa maksaa. Hän valitsi sakon sijaan vankilan.

Ruuttunen oli harras körttiläinen, jota Nivalan väki asettui tukemaan sankoin joukoin. Noin 300 körttipukuista miestä esti Nivalan rautatieasemalla Ruuttusen viemisen vankilaan.

Hallitus lähetti kapteeni Nikke Pärmin johtaman sotilasosaston Nivalaan panemaan körtit kuriin. Kaikkiaan 232 miestä pidätettiin ja kuulustelujen jälkeen 19 passitettiin Oulun lääninvankilaan.

Tutkintavankeudessa körttivangit herättivät hämmennystä, kun he alkoivat veisata virsiä vääryyttä vastaan. Järeintä tekstiä edusti pulavirsi 381.

Teksti on niin kovaa kamaa, että se on poistettu nykyisestä virsikirjasta. Näytteeksi kaksi ensimmäistä säkeistöä:

1. Jo vääryys vallan saapi
se huutaa taivaaseen,
se turmaa ennustaapi
vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta
nyt täällä julistaa,
ja ken vanhurskautta
nyt tahtois puolustaa?

2. Nyt viekas vilppi täällä
on noussut kunniaan,
on valhe vallan päällä
ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä
ja köyhää sorretaan,
ja lainkin rikkaat vääntää
vääryyttä puoltamaan.

Mäntsälän kapinan jälkeen ilmapiiri koko maassa oli kireä. Poliisin ja oikeuslaitoksen piirissä körttivankien virrenveisuukin tulkittiin kapinalliseksi toiminnaksi.

Keskipohjanmaa-lehdessä Josua Ruotsala, nimimerkki Johannes, pilkkasi Nivalan pulamiehiä ja vihjaili, että he olivat itse aiheuttaneet vaikeutensa. Hän kehotti pulamiehiä laulamaan virttä 128:

Mä sain niin ylen runsaasti,
Vaan kaikk’ on hävitetty;
Tuhansiin nousee velkani,
Tuo turhiin menetetty.
Mä tuhlailin, kuin pohjaton,
Mull’ oisi lähde ollut;
Nyt olen paljas, alaston,
ja maksupäiv’ on tullut.

Konikapinan loppunäytöksessä kahdeksan tuomittiin enimmillään kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta presidentti Svinhufvud armahti heidät nopeasti. Lopetettavaksi määrätty tamma Hilppa eli vielä vuosia konikapinan jälkeen.

Körttiläisten lisäksi veisaamisen voimaan ovat uskoneet monet muutkin. Virsiä ovat käyttäneet hyväkseen niin vallanpitäjät kuin vallan kriitikot.

Jo vuonna 1686 tuntematon suomalainen kirjoitti virren Ruotsin sotapolitiikan kauhuista. Siinä kuvattiin yksityiskohtaisesti 1600-luvun sotien seurauksia: maakunnat autioituvat, lesket huutavat surusta, orpojen kyyneleet vuotavat ja sotavangit huokaavat – ja kaiken pahan sai aikaan oman kansansa tyranni.

Jos Ruotsin viranomaiset olisivat ymmärtäneet suomea, virren kirjoittaja olisi menettänyt päänsä, tunnettu virsirunoilija Pekka Kivekäs sanoi taannoin Kirkko ja kaupunki-lehden haastattelussa.

Virsien poliittinen voima on haihtunut taivaan tuuliin. Särmät ovat hioutuneet, kun kirkko yrittää miellyttää kaikkia. Viime vuosilta ei muistu mieleen kuin poliittisia sävyjä saanut kiistely Suvivirrestä koulujen päättäjäisissä.

Suomalainen klassikko on talvisodan kynnykseltä. Kun Paasikivi ja Tanner lähtivät lokakuussa 1939 Moskovaan neuvottelemaan, väkijoukko saatteli miehet matkaan veisaamalla Helsingin rautatieasemalla Lutherin virttä Jumala ompi linnamme.