Voisiko kolmas maailmansota syttyä vahingossa?

Kun brittiläinen jännityskirjailija Ken Follett oivalsi, ettei ensimmäistä maailmansotaa toivonut kukaan, hän kysyi itseltään: voisiko sama toistua. Voisiko kolmas maailmansota syttyä vain traagisten sattumien summana?

Follett antaa vastauksen uudessa kirjassaan. Ajankohtainen poliittinen trilleri on lähes 700-sivuinen skenaario siitä, miten yksittäiset tapahtumat johtavat pala palalta kohti maailmanlaajuista katastrofia (Ei koskaan, WSOY 2021).

Follett vie lukijan jännittävälle matkalle Saharasta Washingtoniin, Pekingiin, Pohjois- ja Etelä-Koreaan. Kaikki liittyy kaikkeen ja ihmeen hyvin Follett onnistuu pitämään tarinan koossa. Melkein uskoo, että näin olisi voinut tapahtua.

Kirjassa on monta tarinaa ja monta tasoa. On ruohonjuuritason agentteja, jotka keräävät tietoa päättäjille, on valtioiden johtajia ja heidän avustajiaan. Avainhenkilöitä ovat Kiinan presidentti Chen, Yhdysvaltain ensimmäinen naispresidentti Pauline Green sekä Koreoiden johtajat.

Tarina alkaa Saharasta, Tšadista, missä tutustumme libanonilais-amerikkalaiseen CIA:n agenttiin Abdul Haddadiin. Hänen vakoilumatkansa aavikon halki rämisevällä bussilla yhdessä tšadilaisen naisen ja tämän pienen lapsen kanssa on yksi romaanin vaikuttavimmista jaksoista.

Abdul paljastaa Pohjois-Korean roolin afrikkalaisten terroristien aseistamisessa. Hän löytää salaisen kultakaivoksen, joka on merkittävä tulolähde jihadisteille. Hän paljastaa orjatyövoiman käytön kaivosleirissä.

Tšadin ja Sudanin rajalla amerikkalainen sotilas saa surmansa välikohtauksessa. Selviää, että ampumiseen käytetty ase on valmistettu Pohjois-Koreassa. Myöhemmin sata Kiinan kansalaista kuolee Sudanissa amerikkalaisilta varastetun droonin iskussa. Droonin varkauteen taas sekaantui Tšadin presidentti…

Tšadista alkaa koston kierre, joka johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Yhdysvaltain presidentti: ”Kaikki katastrofit saavat aina alkunsa jostain ratkaisematta jääneestä pikkuongemasta.”

Aste asteelta jännitys kiristyy ja trilleri huipentuu Koreoiden yhteenottoon tuhansien kilometrien päässä kriisin lähtömaasta Tšadista. Pohjois-Korean arvaamaton diktaattori on menettämässä otteen maansa johtamisesta kapinallisille ja Etelä-Korean presidentti ajaa tiukasti Koreoiden yhdistämistä.

Ratkaisun avaimet ovat Yhdysvaltain ja Kiinan presidenttien käsissä. He yrittävät toimia maltillisesti ja välttää ydinsodan. Pauline Green toistaa toistamistaan, että Kiina ja Yhdysvallat eivät saa ajautua sotaan.

Cheng taiteilee Kiinassa äkkiväärien vanhoillisten ja uudistusmielisten välissä. Yhdysvalloissa Greenin niskaan puhaltaa Trumpin kaltainen häikäilemätön populisti James Moore, joka kyselee, miksi ydinaseita valmistetaan, jos niitä ei käytetä.

Kriisien keskellä Kiinan ulkoministeri muistuttaa vanhasta kiinalaisesta viisaudesta: ”Meidän pitää vaikuttaa vahvoilta, mutta ei tyhmänrohkeilta, hillityiltä mutta ei heikoilta. Kosto ei saa johtaa kriisin laajenemiseen.”

Follett avustajineen on tehnyt perusteelliset taustatyöt. Teos on niin runsas ja yksityiskohtainen, että siihen sisältyy oikeastaan ainekset moneen kirjaan. Keskeinen teema, joka väijyy koko ajan taustalla, on ydinsodan kauhea mahdollisuus.

Suomalaisena lukijana huomiota kiinnittää se, että Venäjä ja Euroopan unioni loistavat lähes täysin poissaolollaan tässä modernin maailman selkkauksia kuvaavassa saagassa. Painopiste on Aasiassa, Afrikassa ja Yhdysvalloissa.

Follett on ympännyt trilleriinsä myös viihteellisiä aineksia. Monille päähenkilöille agenteista Yhdysvaltain presidenttiin kehkeytyy romanttinen suhde.

Kovin hyvin Follett ei romantiikan kanssa onnistu. Suhteet on kuvattu kaavamaisesti ja ne vaikuttavat päälleliimatuilta. Jos ajattelee positiivisesti, romantiikka voi tietysti tuoda joidenkin henkilöiden kuvaan pienen inhimillisen vivahteen.

 

 

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu