Waltarin jälkeläinen isoisänsä jalanjäljillä

Teatterimies Joel Elstelä, 62, tuli tunnetuksi kirjailijana kolmisen vuotta sitten, kun hänen romaaninsa Sirkusleijonan mieli (WSOY) päätyi Finlandia-ehdokkaaksi.

Jokaisessa Elstelä-jutussa muistetaan yleensä mainita, että hän on kirjallista sukua: äiti oli Satu Waltari, jonka isä Mika ei esittelyjä kaipaa. Joel kulkee isoisänsä jalanjäljissä ainakin siinä mielessä, että proosa on pitkää ja laveaa.

Joel Elstelän uusi teos Izak (WSOY 2024) on lähes 700-sivuinen tiiliskivi. Kun Mikan inspiraation lähteinä olivat usein Pariisi ja Istanbul, Joel on kiinnostunut Saksasta ja Berliinistä. Sirkusleijonan mieli kuvasi Saksaa toisen maailmansodan aattona, Izak puolestaan käsittelee saksalaista elämänmenoa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä.

Izak Fasch on 33-vuotias baijerilainen kirjanpitäjä, keskimittainen, keskipainoinen ja tavallisuudessaan keskinkertaisen oloinen mies. Tunteitaan hän ei juuri näytä, koska siitä ”syntyy vain hankaluuksia” ja niitä Izak haluaa välttää viimeiseen asti.

Ominaisuuksiensa vuoksi Izak pääsee hoitamaan kenraalimajuri von Dustermannin asioita. Kenraali pitää siitä, että Izak on vaitelias, vaatimaton ja harmiton.

Mutta pinnan alla kuohuu. Izak rakastuu kenraalin nuoreen ja hehkeään vaimoon Ilseen, joka leikittelee nuoren miehen tunteilla.

Alunperin Elstelän olikin tarkoitus kirjoittaa Izakin ja Ilsen rakkaustarina, mutta romaani lähti laajenemaan kuulemma Ukrainan sodan takia ja sai ajateltua synkempiä sävyjä.

Kirjan mottona kuitenkin säilyi korinttolaiskirjeen vaikuttava sanoma: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.”

Romaanin rakkaudet ovat useimmiten petollisia ja kavalia. Kun Izak kohtaa pyyteetöntä rakkautta, hän ei tahdo huomata sitä.

Romaanin avainhenkilöihin kuuluvalla kenraalilla on kemiantehdas. Liikutaan harmaalla alueella. Kaasun käyttö sodankäynnissä on kielletty, mutta kenraalin tehdas kehittelee kaasuaseita.

Izak pääsee kenraalin seurueessa Berliiniin, missä neuvotellaan asekaupoista ja tavataan jopa keisari Vilhelm II. Izak tekee laskelmia ja saa luottamustehtävän pitää seuraa Ilselle tämän ostos- ja opperavierailuilla. Izak kuittaa laskut ja kenraali maksaa.

Berliinistä tulee ikään kuin yksi romaanin henkilöistä. Elstelä intoutuu kuvaamaan kaupunkia yhtä innostuneesti kuin isoisä Mika tai tämän ystävä Olavi Paavolainen parhaina päivinään.

Kun käyttää paljon sanoja, joskus onnistuu loistavasti, toisinaan taas lauseista voi tulla ontuvien kielikuvien kavalkadi. Tällainen on Joel Elstelän Berliini:

”Tässä kaupungissa kuiskaa ja huutaa ihmeellinen, matalasti kumiseva ja vihlovana kirkuva jättiläismäisen moderni metalli-ihminen, ja tuon robottikoneen titaanisolujen, teräshiusten, oksidiaanikynsien laulu on nykyajan upea kantaatti.”

Onnittelen niitä, jotka heti ensi lukemisella ymmärsivät, mistä on kyse.

Izak on haltioitunut Berliinistä ja Elstelä lisää löylyä: ”Savua, polttomoottorin pakokaasua, kiveä, asfalttia! Pöyhkeilevää partaöljyä ohirientävien herrojen kauluksista! Flirttailevaa hajuvettä neitojen niskahiuksista ja kiireen hiostamista ranteista!”

Moni asia huipentuu Berliinissä. On monenlaisia valtapelejä, Tempelhofin harjoituskentällä tehdään julmia ihmis- ja eläinkokeita kaasuaseilla, ilmassa leijuu sodan uhka, jonka varjossa rakastetaan ja vihataan, vakoillaan ja juhlitaan.

Romaanissa vilahtaa sivuhenkilönä myös muuan nuori taiteilija, joka käyttää salanimeä Tristan. Hän on tietysti Adolf Hitler, joka tekee palveluksia kenraalille, vaikka onkin ”varsinainen lopun aikojen airut ja erikoisen vihainen nuorimies”.

Kenraali kyllästyy Adolfiin ja sanoo tuttavuutensa irti, vaikka ennustaa, että tästä suunpieksijästä kuullaan vielä: ”Ja sen verran häikäilemätön te olette, ettette taida kaihtaa mitään keinoja noustaksenne vallan tikapuita mahdollisimman korkealle.”

Izakin viimeisillä kymmenillä sivuilla tapahtuu paljon, tunnelma tiivistyy ja moni palikka loksahtaa kohdalleen. Draamaa riittää ja loppu palkitsee sinnikkään lukijan.