Winston Churchillin salainen ase

Kaikki tiedämme Winston Churchillin, brittien legendaarisen valtiomiehen ja hänen tunnuksensa: sikari suussa, hattu päässä, voitonmerkki, kuuluisat puheet, taistelutahtoinen luonne sekä viskin ja samppanjat.

Mutta mitä me tiedämme legendan vaimosta, Clementinestä, jota Churchill kutsui salaiseksi aseekseen? Itse en tiennyt juuri mitään ennen kuin luin suomeksi tänä syksynä julkaistun kirjan (Marie Benedict: Lady Churchill, Sitruuna 2022).

Vaikka Lady Churchill on romaani, se perustuu faktoihin. Yhdysvaltalainen juristi Marie Benedict kertoo oman versionsa rouva Churchillista, joka kirjailijan mielestä oli älykäs, monimutkainen, uskollinen, rohkea, joskus riidanhaluinen, mutta aina kiehtova nainen.

Clementinen elämän keskeisin tehtävä oli miehensä tukeminen. Kuten pariskunnan viidestä lapsesta nuorin, Mary, sanoi: ”Äidin elämässä tärkein, toiseksi tärkein ja kolmanneksi tärkein asia oli isä.”

Winston ei ollut mikään helppo kumppani. Hermoja koeteltiin erityisesti silloin, kun hän oli sivussa politiikan parrasvaloista. Päiväjärjestys oli tarkka ja rutiinit tärkeitä. Clementine kuvailee kirjassa, miten Winstonin tarpeet otettiin huomioon:

”Pidän huolen siitä, että hänelle lasketaan kahdesti päivässä kylpyvesi, tarkalleen keskipäivällä 37 asteen lämpöisenä ja illalla kello seitsemän 40:n asteisena. Hänen kylpyrituaaliensa jälkeen varmistan, että hänen vaatteensa ovat valmiina, aamuksi kermanvärinen paita ja illaksi valkoinen paita, hänen sanomalehtensä ovat silitetyt, tietyllä tavalla taitetut ja pinotut, ja hänen kuusi hammasharjaansa rivissä tarkassa järjestyksessä vuorotellen käytettävinä.”

Clementine toteutti uskollisesti Winstonin oikut. Hän oli aina käytettävissä niin iltapäivän korttipeliin kuin keskustelemaan poliittisista aiheista.

Lady Churchill oli kiinnostunut politiikasta ja hänen merkityksensä kasvoi toisen maailmansodan aikana. Hänen vaikutusvaltansa oli kirjan mukaan suuri esimerkiksi silloin, kun Yhdysvallat käännytettiin mukaan sotaan.

Hänestä tuli miehensä poliittinen neuvonantaja, joka tarkasti tärkeät puheet, korjaili niitä ja harjoitteli jopa niiden pitämistä yhdessä Winstonin kanssa.

Sodan aikana Clementine toimi Aid to Russia -rahaston puheenjohtajana. Rahasto keräsi merkittävän tuen Englannin liittolaiselle, Neuvostoliitolle, ja sen kunniaksi Clementine sai kutsun Moskovaan yli kuukauden matkalle. Hän sai valtiovieraan kohtelun ja pääsi tapaamaan Stalinin.

En tiedä, miten todenmukainen on kirjan kuvaus Stalinin ja lady Churchillin tapaamisesta, mutta hyytävä se ainakin on. Kun Clementine oli ojentanut Stalinille lahjan, kultaisen täytekynän, tyly diktaattori kiitti: ”Minulla on omat kirjoitusvälineeni.”

Lady Churchill on sujuvasti etenevä päiväkirjanomainen monologi, joka tuo kiitettävällä tavalla näkyväksi näkymättömän persoonan. Hänestä olisi voinut toisissa oloissa ja toisena aikana tulla merkittävä poliittinen toimija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu