Yks’ tavallinen Lindström
Entinen ministeri, perussuomalaisten ja sinisten kansanedustaja Jari Lindström, 54, on julkaissut esikoiskirjansa (Syvään päähän – Muistelmani, WSOY). Se on tarina siitä, miten yhdestä tavallisesta Lindströmistä, työttömästä paperimiehestä, tuli kahden kauden kansanedustaja, kahden puolueen ja kahden salkun ministeri ja lopulta työtön työnhakija.
Kun Lindström valittiin eduskuntaan vuonna 2011, hän oli niin tavallinen, ettei häntä juuri noteerattu. Erkki Tuomioja ei kahdeksan vuoden aikana koskaan tervehtinyt. Ehkä Tuomioja ei erottanut miestä eduskuntatalon pylväistä.
Mauri Pekkarinen taas muisti vuosikaudet Lindströmin nimen aina väärin. Pekkarinen puhui edustaja Lindroosista, sitten ministeri Lindroosista, kunnes yksi kyselytunti muutti kaiken.
Pekkarinen johti varapuhemiehenä istuntoa, muisti jälleen väärin ja antoi puheenvuoron ministeri Lindroosille, jolla välähti: ”Kiitos, puhemies Pikkarainen – anteeksi Pekkarinen!” Sen jälkeen Mauri Pekkarinen ei enää unohtanut Lindströmin nimeä.
Lindström kirjoittaa satojen blogien ja kolumnien tuomalla rutiinilla sujuvaa asiatekstiä. Kaikesta huomaa, että hän on harrastanut kirjoittamista. Tehoa tekstiin hän hakee katujen kielestä. Muutama esimerkki:
”Ilmapiiri oli suoraan sanottuna perseestä. Vitutti mennä töihin.”
”Vaalikevät oli melkoista vittuilua.”
Alexander Stubbille: ”Älä minulle vittuile, soita Soinille, jos sinulla on jotain asiaa.”
Yhdeksän persu-kansanedustajan irtiottoa maahanmuuttopolitiikassa Lindström kuvaa omaan pesään kusemiseksi: ”Vitutti se, että toisilla on pokkaa tehdä noin. Toisaalta heitä varmaankin vitutti meidän toimintamme, koska moisiin toimiin lähtivät.”
Lindström lienee tavoitellut katu-uskottavuutta v-sanan toistuvalla käytöllä, mutta latteaksi jää. Esikoiskirjailija olisi voinut keksiä hieman vivahteikkaampia voimasanoja.
Eduskunnasta pudonnut Lindström sulattelee vielä kohtaloaan. Hän jättää tulevaisuutensa avoimeksi, mutta se on selvää, että politiikka jää ainakin toistaiseksi. Eläkeikään on vielä vuosia, joten muita töitä pitäisi keksiä.
Suosittelen kirjan perusteella ex-ministerille konsultin/kouluttajan hommia. Hän voisi erilaisissa tilaisuuksissa esitellä elämänfilosofiaansa ja rohkaista ihmisiä. Luulisi, että koronan jälkeen on tilausta epätavallisille selviytymistarinoille.
Jos jääkiekkovalmentajat pystyvät rahastamaan latteuksillaan yrityksiä ja yhteisöjä, miksei sitten yksi Mr. Chance Kouvolasta. Hänellä on sentään kunnon tarina nousuineen ja laskuineen.
Jarppa ei olisi estradeilla mikään Curre Lindström, vaan ihan tavallinen Lindström, joka on elänyt epätavallisen elämän. Hän operoisi kai jossain sisäisen sankarin Sarasvuon ja hiihtolegenda Miedon välimaastossa.
Lindströmin elämänohjeet, jotka hän kiteyttää kirjaansa, eivät tuoreudellaan häikäise, mutta niiden pohjalta on hyvä jalostaa ajatteluaan:
”Tarttukaa siis rohkeasti uusiin haasteisiin, älkää pelätkö. Sukeltakaa syvään päähän. Muutos voi olla myös mahdollisuus eikä vain uhka. Olen siitä elävä esimerkki.”
”Kaikkein tärkein asia ei ole muiden antama tunnustus. Tärkeintä on se, että on sinut itsensä kanssa, ja sitä olen.”
Näillä ajatelmilla pääsee jo pitkälle. Ja aina voi ottaa oppia muiden ajattelijoiden viisauksista, joista parhaimpiin kuuluvat Nykäs-Matin klassikot: elämä on laiffii ja elämä on ihmisen parasta aikaa.
Jari Lindström on kirjoittanut lupaavan ja sympaattisen esikoiskirjan. Yksityiskohtia voidaan repostella, mutta kokonaisuus toimii. Pidin erityisesti paperimiesten työn konkreettisista kuvauksista.
Ajattelinkin että Jorma arvostelee kirjan eikä odotus pettänyt. Tai sitten arvosteltiin Jarppa?
Lindströmin olen tottunut ”tuntemaan” avoimena ja osallistuvana poliitikkona joka onnistui rikkomaan ainakin minun ennakkoluuloni. Oikeusministeriksi istutettuna oli täysin väärässä paikassa ja pätemättömänä isojen poikien vietävissä: Hänen aikanaan kansalaisten oikeuksia osallistua ympäristö- ja asumisterveysasioihin rajoitettiin tuplaamalla käsittelymaksut ja panemalla valitus luvan taakse. Mietin silloin että mikä helvetin mussoliini ulkonäköä myöten sinne on pantu.
No, Lindström ymmärsi kai tuon itsekin ja väärässä paikassa oleminen kävi terveyden päälle. Arvostettavaa on sen tunnistaminen ja tunnustaminen. Sittemmin minulle on jäänyt mielikuva mukavasta miehestä jonka kanssa olisi hauska vaikka käydä kaljalla.
Kirja menee todo-listalle ehdottomasti.
Ilmoita asiaton viesti
Lindström ministerinä laittoi itsensä likoon kommentoimalla uutis- ja blogikeskustelujakin. Siitä avoimmuudesta hatun nosto.
Hänen aktiivimallinsa ei koskenut maahanmuuttajia ollenkaan, vaikka juuri heidän keskuudessaan työttömyys on ylivoimaisesti suurin.
Keskusteluissa jopa lupasi korjausta asiaan, mutta eipä ehtinyt.
Ilmoita asiaton viesti
Minun työelämäni oli joutumista mitä kummallisimpiin hommiin ehtimättä kunnolla perehtyä yhteen työmaahan kun jo vietiin aivan muualle. Tavallaan se saattoi vieraan silmin katsottuna kenties näyttä kadehdittavaltakin, koska yhtään kertaa ei tarvinnut työhakemusta täyttää, mutta jälkeenpäin katsottuna monta askelta olisi saanut jäädä ottamatta. Valmiiksi katettuun pöytään ei pitäisi joutua. Niin kai Jari Lindströmille kävi oikeusministerinä. Valtava halu täyttää valitsijan odotukset. Se oli sitä hiekalle rakentamista, kun pitäisi rakentaa kalliolle.
Ilmoita asiaton viesti
Kokenut Unto Hämäläinen valaisee tänään HS:ssa hallinnon asenteita. Kauan onkin toteltu Erkki Tuomiojan neuvoa vaieta ihmisistä – ettei pahoiteta mieliä – asioiden taistellessa keskenään. Toki sen hänen kohdalla ymmärtää kolmannen polven keskeisenä mediavaikuttajana itsenäisessä Suomessa. Ensimmäisellä satavuotisen puolikkaalla hänen isovanhempansa HS:n ja YLE:n kärkiniminä, toisella hän itse.
Ilmoita asiaton viesti
Lindströmistä ministerinä huokui vastuullisuus ja nöyryys. Myös tietoisuus omasta rajoittuneisuudesta. Hän ei ollut pallillaan mikään poliittinen peluri. Somekeskusteluihin hän osallistui samalla viivalla kaikkien keskustelijoiden kanssa ja arvosti jokaisen mielipidettä siinä määrin, että otti aikaa sellaistenkin mielipiteiden kommentointiin, jotka eivät välttämättä olleet sieltä laadukkaimmasta päästä. Hyvin erikoinen tapaus, eritoten ammattiyhdistystaustan omaavana poliitikkona.
Ilmoita asiaton viesti