Zelenskyin tie pellestä sodan sankariksi

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, 44, lienee kirjamarkkinoiden kuumin nimi tällä hetkellä. Hänestä julkaistujen kirjojen uusimpiin kuuluu kahden ranskalaisen toimittajan suomeksi juuri ilmestynyt teos (Régis Genté ja Stéphane Siohan: Zelenskyi – Sodan sankari, Otava 2022).

Presidentin rooli tv-sarjassa Kansan palvelija teki Zelenskyistä kuuluisan. Hän sai mainetta ja rikastui monien rooliensa ansiosta koomikkona, näyttelijänä, käsikirjoittajana, tuottajana ja liikemiehenä.

Nyt hän näyttelee tosielämän pääroolia Ukrainan presidenttinä, mutta pellen leima seurasi häntä pitkään.

Pelle onkin sana, joka toistuu kirjassa usein. Aluksi poliitikko Zelenskyille enimmäkseen naureskeltiin. Kukaan ei ottanut häntä vakavasti. Ilmassa oli silti muutoksen merkkejä.

Kun Zelenskyi oli valittu presidentiksi, myös Vladimir Putin otti ilon irti uuden virkaveljensä kustannuksella.

Kirjassa on kuvaus siitä, miten ylimielinen Putin irvaili Zelenskyin valinnan jälkeen: ”Hän on kuulemma erinomainen alallaan, oikein hyvä näyttelijä (yleisöstä kuuluu naurua).”

Herjansa heitettyään Putin ”antoi vanhenevan vartalonsa hytkyä kylmän ja laskelmoidun naurun tahdissa”. Kirjan mukaan Putin piti Zelenskyitä pelkkänä pellenä.

Putin uskoi voivansa hotkaista Zelenskyin yhtenä suupalana, kun he tapasivat ensi kerran Pariisissa presidentti Macronin isännöimissä neuvotteluissa. Putinille tuli yllätyksenä, että pelle olikin mitä suurimmassa määrin tehtäviensä tasalla.

Kirja tietää, että Putin ei suostunut ensi tapaamisessa mistään hinnasta katsomaan Zelenskyitä silmiin. Kremlissä lienee tehty arvio, että KGB-tuijotus ei tehoa koomikkoon.

Pelle olisi voinut purskahtaa nauruun Putinin koomisen tuijotuksen edessä. Nauru on järeä ase ja naurettavaksi joutuminen lähes kauheinta mitä diktaattorille voi tapahtua.

Heti sodan alussa Venäjä alkoi levittää valeuutisia, joiden mukaan raukkamainen Ukrainan johto on paennut maasta. Tarkoitus tällä ”informaatiopommilla” oli nujertaa ukrainalaisten vastarinta.

Zelenskyin vastaisku yllätti Kremlin. Hän marssi lähimpine työtovereineen pimeän Kiovan kaduilla ja julisti ukrainalaisille, että ”me olemme kaikki täällä” puolustamassa itsenäisyyttä.

Viesti videoitiin ja lähetettiin maailmalle. Se oli käännekohta, kun ukrainalaiset huomasivat, että Zelenskyillä ei mennyt pupu pöksyyn.

Yksinkertaisella videonpätkällä Zelenskyi sai ukrainalaiset puolelleen. Vielä joulukuussa ennen Venäjän hyökkäystä hänen suosionsa oli laskemaan päin ja korkeimmillaan 38 prosenttia, mutta kaksi päivää legendaarisen videon jälkeen yli 90 prosenttia ukrainalaisista tuki presidenttiä.

Kansalaiset arvostivat myös Zelenskyin tokaisua Joe Bidenille, joka tarjoutui kuljettamaan presidentin turvaan sodan alkupäivinä. ”En minä tarvitse kyytiä, tarvitsen ammuksia.”

Zelenskyin vahvin ase onkin viestintä. Hän osaa rakentaa iskeviä ja väkeviä poliittisia viestejä.

Vaikutelma Zelenskyin viestinnästä on usein spontaani, mutta todellisuudessa kaikki on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten. Presidentin lähimmät avustajat ovat viestinnän asiantuntijoita.

Vielä ei tiedetä, miten Zelenskyin tarina päättyy. Jo nyt on kuitenkin selvää, että hän jää historiaan ainutlaatuisena ja erikoisena tapauksena.

Sodan sankari ei ole Zelenskyin elämäkerta vaan nopeasti kirjoitettu henkilökuva ja raportti Ukrainan sodan alkuvaiheista. Kaikessa paistaa ihailu päähenkilöä kohtaan.

Kirjassa taustoitetaan hyvin Zelenskyin poliittisen nousun taustat, vaikka välillä on yhä vaikea hahmottaa, mikä on totta ja mikä fiktiota tässä modernissa tuhkimotarinassa.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu