Venäjän kielen väkisin väkertämisestä

Jonkin verran olen harrastanut venäjän kieltä, vaikka olen aina ollut isänmaallishenkinen porvaripiru. Takuulla en ole ollut enkä ole mikään russofiili, eikä kotona kukaan ole koskaan ollut ns. ”Aatten” väkeä. Mutta ei se kepulaisuus estä olemasta kielestä kiinnostunut. Yläasteen aikanani 70-luvun puolivälissä oli koulun pitämä venäjän kielen iltakerho, johon ilmoittauduin. Kurssille tuli jopa parikymmentä yläastelaista oppilasta, ja itsekin ihmettelin aloituksen suurta sukseeta, oltiin sentään mopoikäistä porukkaa. Kaikki olivat kuitenkin 7-9 –luokkalaisia näppynaamoja kuten itsekin. Opettaja, ruotsinopettaja ja itseoppinut venäjän osaaja lehtori opetti ensimmäisenä iltana mitä tarkoittaa Правда-lehden yläreunassa kun siellä luki Пролетарии всех стран, соединяйтесь!

Voi kuulostaa oudolta, mutta siitä se innostus lähti, kurssi lähti käyntiin. Kurssi oli alussa kivaa, kippuraiset kirjaimet olivat hauskoja. Heti huomasi, että ruotsinkielessä ja venäjässä on yllättävän paljon yhteistä, vaikka ei heti uskoisi. Käytimme valmista oppikirjaa ja mentiin vauhdilla eteenpäin. Kieliopin vaikeusaste kasvoi sivu sivulta eksponentiaalisesti, eli piti oikeasti alkaa tehdä töitä, jotta pysyy kärryillä. Osanottajakato oli kurssin edetessä kova ja keväällä kurssilla oli pari oppilasta, joista minä lopulta ihan vihoviimeinen. Muut jo pärryytti illat mopoilla mutta minä nörtti pänttäsin venäjän prepositionaaleja. Opettajakin taisi tuskastua osanottajakatoon ja ihmeen sisukkaan yhden ainoan oppilaan opettamiseen, ja kurssi lopetettiin hyvissä ajoin ennen kuin kevätlukukausi loppui. Minä olisin kyllä halunnut jatkaa, kai sitä oli jotenkin fiksautunut, että nyt tämä kieli otetaan haltuun. Mutta keskenpä jäi se kurssi.

Opiskeluaikanani 80-luvulla opiskelin venäjän yliopistossa kieltä sivuaineena. Huomasin että kielioppi ei mennyt enää samalla tavalla päähän ja kun oli muutakin tekemistä, mutta niin vaan perverssin sisukkaasti suoritin kurssini. Osanottajakato oli varmasti 90 % kaikilla venäjän kursseilla, mihin osallistuin, mutta niin vaan sitkeä meikäsissi se vaan istui, pänttäsi ja kärsi ja ehkä oppikin jotain. Sanomalehtiä kuten Комсомольская правда kykenin lukemaan lopulta melko sujuvasti, mutta eipä siitä puhekieltä vielä kehittynyt.

Jossakin muistelen, että on tsaarin aikainen sanonta, että ”Финн начинает говорить по-русски, если его бьют достаточно сильно!” eli tsuhnakin alkaa puhumaan venäjää, jos sen pieksää ensin perusteellisesti. No ei se oikeasti niin mene vaikka ne sitä talvisodassakin yrittivät, sillä venäjä on oikeasti hankala, kun se on aivan täysin erilainen kieli, siinä pitää ajatellakin eri tavalla. Missä olisi voinut harjoitella 80-luvulla venäjän puhetta rennosti ja iisisti? Neuvostolehdet nyt sisällöltään oli täyttä potaskaa. Ne neukut mitkä näin tulivat ryhmänä Inturistin busseilla, haisivat karvahattuineen mahorkalle ja koville parfyymeille ja olivat KGB:n agenttien tarkkailussa, etteivät vaan pääse ostamaan tsuhnilta sukkahousuja ja farkkuja tai salakuljettamaan Raamattuja Työläisten Onnelaan. Säikähtivät parat jos heiltä kysyi venäjäksi jotain, tai ainakaan minä en ymmärtänyt mitä vastasivat. Vai tulikohan minulle toisen konjugaation virheitä, tietty mahdollisuus on että adverbeissänikin oli hieman häikkää?

Kerran olin  Espoossa 80-luvulla kesätöissä ja minulle sysättiin puolalainen työkaveri. Władysław ei osannut kenenkään suomalaisen kanssa mitään yhteistä kieltä muuta kuin venäjää minun kanssani, vaikka surkea se venäjä oli hänelläkin, mutta toimeen tultiin ja viestit meni perille.

Niinpä nekin vähät vaivalla hankitut taidot pääsi ruostumaan käytön puutteessa. Kommunismi romahti, rajat aukenivat, venäläiset pääsivät ihan itse omin päin maailmalle. Venäjää kuulee nykyään joka paikassa ja Allegro kulkee. Pietarissa pärjää kuitenkin loistavasti englannilla. Mutta Eestissä, Latviassa ja Liettuassa pärjääkin yllättäen paremmin, jos osaa venäjää. Englannilla ei niinkään hyvin pärjää Baltiassa. Miten ne muuten virolaiset osaavat niin hyvin venäjää? Kuin vettä vaan! Monet Suomessa töitä tekevät virolaiset ovatkin itse asiassa Viron venäläisiä.

Kävin työmatkalla Veliky Novgorodissa muutama vuosi sitten, jossa jouduin hönkäsemään puheen venäjäksi ex tempore. Laitoin kaikki muistamani neuvostofraasit peräperää ja muutaman peruslauseen siihen ympärille mitä muistin, eli puhehan siinä repästiin. Puhe oli lyhyt mutta ilmeisen tehokas, sillä sen jälkeen vaihdettiinkin muihin kieliin kuten englantiin ja saksaan, joilla small talk meni sujuvammin. Venäläiset muutenkin vaihtaa kieltä heti kun huomaavat, ettei se venäjä nyt ihan ehkä oikein suju. Nuorempi sukupolvi osaa aika hyvin englantia, ja vanhemmat solkkaavat saksaa, ketkä on kouluja käyneet. Kaikki eivät kuitenkaan halua puhua vierasta kieltä, koska venäjä on suuri internationalistinen maailmankieli, jota koko maailman tulee heidän mielestään ymmärtää.

Ihan tavallisia, mukavia ja vieraanvaraisia ihmisiä venäläiset pääsääntöisesti kuitenkin ovat, ei siinä mitään: OK.

Olen muutamana vuonna yrittänyt käydä työväenopistossa venäjän kursseilla. Viime lukuvuosi meni ihan täysin pipariksi koronan takia, mutta opettajat ovat vuosia upeasti vetäneet innostunutta veteraanitiimiä, joka vuosi jaksaa motivoituneena vääntäytyä opettelemaan uudelleen ja uudelleen samat kippuravarpaiset kirjaimet ja saman peruskieliopin ja sanat, jotka opittiin viime tunnilla, mutta jotka on taas viikossa unohtuneet.

Nykyään ei enää opiskella neuvostoliturgiaa, vaan ihan tavallisia asioita ja sanoja. Kielioppi on kuitenkin yhtä takkuista kuin ennenkin. Me ei olla enää mitään näppynaamaisia mopoikäisiä oppilaita vaan suurin osa kurssilaisista on työelämän jättänyt jo tovin sitten, mutta aina vaan mielen virkistyksen takia pitää uutta oppia – Jonain päivä pitää päästä vielä sujuvasti puhumaan venättä, vaikka julmetun tuskan takanahan se venäjä on, niin kuin se on tsuhnille aina oleva.

 

Jouni Niskanen

Korkeakouluissa opetus- ja tutkimus- sekä esimiestehtävävissä pitkään, pankissa kiinteistövälitystehtävissä aikansa, nyt oma yritys ja muuta kiinteistöharrastetta. Sote kiinnostaa, samoin koulutus, kuntien kehittäminen, kaikki elinkeinoihin liittyvä, sekä ulkopolitiikka ja EU.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu