Onko olemassa urheilutoimittajia?
Rupesi vituttamaan, ei voi vähempää sanoa.
Kuuntelin yhtenä yönä Noposen ja kumppanien selostuksen Väätäisen kympinjuoksusta vuodelta 1971. Asiantunteva, kielellisesti hyvä, informatiivinen ohjelma.
Tänään kuulin, kuinka Juuselaksi esitelty hiippari kutsui toistuvasti Deák-nimistä unkarilaista Diikiksi ja käytti Clemenceau-nimisestä ranskalaisesta noin kolmea erilaista ääntämistapaa, joista yksi oli romanialainen ja kaksi muuta ei kerta kaikkiaan mitään kieltä.
Olen itse viisi vuotta työttömänä ollut ammattitoimittaja. Missä niitä luvattomia aseita myydään?
Eräs alan konkari totesi että urheilujournalismissa määrä on laatua tärkeämpää. Miksi muuten Räikköselle tai kiekkotähdelle oltaisiin aina työntämässä mikkiä suuhun jotta tämä voisi todeta miljoonatta kertaa ne samat latteudet. ”Yritän parhaani ja katsotaan mihin se riittää”, ”Peli kestää 60 minuuttia”, ”Keskitytään omaan peliin” jne jne. Ja nämä ovat sitten urheilulähetysten parasta materiaalia.
Ilmoita asiaton viesti
Urheilutoimittajia on olemassa. Olemassa on jopa urheiluselostajia. Sen sijaan urheilujournalismi on käsite, jota ei olisi ikinä pitänyt ottaa käyttöön. Oikea journalisti nuuskimassa niinkin heppoisen asian kuin urheilun olemusta on pelkkää pelleilyä. Onko esimerkiksi kilpaurheilijan haastattelua milloinkaan tehty oikein kunnolla kyseenalaistaen, samalla tasolla ja käytännöllä jolla poliitikkoja hiillostetaan?
Vieraskielisten nimien ääntämys on oma juttunsa. Urheilulähetyksissä nimet ovat iso osa kokonaisuutta, enkä henno arvostella monipuolisuudessaan vaikean tehtävän eteen joutuneita selostajia. Toisaalta panen usein merkille, että saksalaisten nimien ’z’ ääntyy meikäläisillä selostajilla soinnillisena, vaikka oikein olisi luonteva ’ts’. Sitä se englannin vaikutus teettää!
Ilmoita asiaton viesti