Jazz on jazzeimmillaan lauantai-iltana

Itseironia on usein aitouden merkki, jazzissa varsinkin. Neljännesvuosisadan toimineessa The Jazz Passengers -yhtyeessä se ilmenee jo nimestä.

Tottakai on hienoa olla vaikka ”jazz messenger”, kuten Art Blakeyn yhtyetoverit. Ja helppo on ymmärtää Duke Ellingtoniakin, joka kysyi: ”Pidättekö te tätä, mitä kutsutte jazziksi, jotenkin tärkeämpänä kuin m i n u a.”

Mutta hyvä voi olla tärkeilemättäkin. Voi tunnustautua suosikkikulttuurinsa kanssakulkijaksi ja luoda sitä lisää niin hyvin kuin mahdollista. Näin juuri Roy Nathanson, Curtis Fowlkes ja kaverit ovat tehneet. Yhtyeessä on tapahtunut vain yksi henkilömuutos siinä 20 vuodessa, joka on kulunut ensimmäisestä Tampereen-keikasta.

Matkustajat ovat kyllä pitäneet yhden ”rock”-konsertinkin, mutta juhlittu ”rock” oli 4,4 miljardin vuoden takainen zirkoni. Jazz ei tämän jazzimmaksi tule.

The Jazz Passengers Tampereen Pakkahuoneella Jazz Happeningin iltakonsertissa 3. marraskuuta. 

http://jpvuorela.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/120286-vuoden-muusikk…

http://jpvuorela.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/122046-hullu-mies-hul…

http://www.tamperemusicfestivals.fi/jazz/

jpvuorela
Tampere

Vuonna 1955 syntynyt toimittaja, yhteiskuntatieteilijä ja isoisä. Jazz forever.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu