Tutkimuseettisistä ongelmista
Syksyllä 2006 evoluutiopsykologi Marc D. Hauser julkaisi merkittävän kirjan Moral Minds. Hänen tutkimusongelmansa voidaan muotoilla kysymykseksi: Jos moraali on kieli ja kieli on vaisto, mitä on merkitys?
Teoriaosassaan Hauser kehitti loogisesti hypoteesiä, jonka mukaan ihmislajilla on universaalimoraali samassa mielessä kuin Chomskyn kuvaama universaalikieli. Empiriaosassa hän julkaisi tuloksia niin sanotuista moral sense -testeistä: ne tuntuivat kertovan, että esimerkiksi tietyt valinnat aktiivisuden ja passiivisuuden välillä ovat kulttuurista riippumattomia.
Kuten Richard Rorty New York Timesin kirja-arviossa osoitti, teoriaosa ja empiriaosa eivät välttämättä kohdanneet parhaalla mahdollisella tavalla. Jäimme odottamaan parempia testejä Hauserin teorialle.
Pari vuotta myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että eräissä muissa, toisia kädellislajeja koskeneissa, tutkimuksissaan Hauser oli oikonut testituloksia tavalla, jotka johtivat suoranaiseen väärentämiseen.
Nämä tapaukset eivät sinänsä kosketa Moral Mindsia, mutta on helppo arvata seuraus: kukaan toinen evoluutiopsykologi ei vähään aikaan uskalla kehittää Hauserin hypoteesien testaamista, mikä kuitenkin olisi tärkeätä Jonathan Haidtin ja monen muun tutkijan ajatusten selventämiseksi.
Viime aikoina on tullut jostain syystä mieleen kysymys: kuinka moni muu tutkija onnistuu tekemään koko tieteenalalleen samanlaisia karhunpalveluksia?
” Jos moraali on kieli ja kieli on vaisto, mitä on merkitys”
?????
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi kai joskus tutustua edes joihinkin evoluutiopsykologian opuksiin, koska aihepiiri kiinnostaa ja mulla on vahvoja mutu-piteitä ihmisen moraalista ja miten se on tällaiseksi voinut kehkeytyä (millaiseksi itse sen koen).
Kysymyksestä ”jos moraali on kieli ja kieli on vaisto, mitä on merkitys?” mulle tulee mieleen ihmisen vaistonvarainen into ylitulkita/ignoroida ympäristön ”signaaleja” sekä omia mielensisältöjään. Ylitulkitseminen/huomiottajättäminen on evolutiivisesti perusteltua, koska sen avulla siivilöidään ”todellisuudesta” merkityksiä, joiden avulla ”todellisuutta” voidaan usein jopa manipuloida.
Todellisuuden retusointiin liittyy tietenkin riskinsä – ja juuri kieli moninkertaistaa – tai ainakin jollain tasolla ”monipuolistaa” ne. Toisaalta mitään ”todellisuutta” ei olisi edes olemassa ilman tuota retusointitaipumusta. Eli suo siellä vetelä täällä.
Kävisiköhän rautalankaesimerkiksi siitä mitä ajan tällä takaa miten ”merkitys” asettuu tällaiseen pohdiskeluun vaikka tällainen: oletetaan että jonkun katolisen perheen lapsi käyttäytyy tavalla, joka herättää ympäristössä suurta pahennusta ja hätää. He pyytävät tietenkin apua kriisiinsä papilta, joka omaksumansa oppirakennelman puitteissa voisi ehdottaa vaikka ”paholaisen karkoitusta”, exorsismia, parannuskeinoksi. Koska tällaisessa asetelmassa moraali on sidottu uskonnollisuuden puitteissa ilmenevään kieleen, mitään muunlaiseen ”todellisuuteen” perustuvaa moraalia ei ole. – Ei vaikka exorsismi saisi kärsivän lapsen entistäkin sekopäisemmäksi.
Kielen tasolla ”merkitykset” ovat siis mielestäni enemmänkin intentiota, ja vieläpä sellaisia intentioita joiden koetinkivi on pikemminkin korrespondettisuus (tämä on tätä, ja tuo on tuota) kuin koherenttisuus minkään testattavissa olevan ”ulkoisen todellisuuden” kanssa. Kieleen sidotussa moraalissa intentio on olennaisinta, eli tavallaan siis ”merkityksellisempaa” kuin objektiivisesti havaittava ”merkitys” (esim. hyvää tarkoittava exorsismi lapsen vapauttamiseksi paholaisen vallasta).
Pelastaakseni jollain aasinsillalla kommenttini olemasta totaalisen ot, julistan että mielestäni Hauserin ”Moral Mindsin” tutkimuseettinen hazardi on juuri tätä samaa ”Todellisuuden Parantamista” mitä koko ihmisen tiedonkäsittely ja -kasaamisapparaatti jossain mitassa AINA harrastaa. Teoriaosa ja Empiriaosa eivät koskaan kohtaa täydellisesti, mutta niiden pitäisi jollain hedelmällisellä tasolla aina edes sen verran liki liipata että ne ruokkisivat toinen toistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri nyt dosentti Johan Bäckmanin kriminologiset tutkimukset ovat tekemässä karhunpalvelusta.
Karhunpalveluksia syntyy myös tilauksesta. Kun esim. parantamiseen käytetään muita kuin koululääketieteen hyväksymiä menetelmiä, puhutaan puoskaroinnista, taikauskosta, tms.
Nalle Puh klubi 60-luvulla määritteli karhunpalveluksen toimintana, joka aiheuttaa yhteiskunnassa positiivisen negaation. Sitä toteutti mm. The Orgiastic Nalle Puh Cultivators omassa musiikissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nalle Puhista tulee mieleen, että Pökerön viimeinen Hämyjazz-ohjelma, joka lähetettiin vain päiviä ennen kuolemaa, herättää edelleen positiivisia väristyksiä. En nyt jaksa keksiä aasinsiltaa aikaisempaan.
Ilmoita asiaton viesti