Onko elämä jotakin varten?
Ällistyttävän suosituksi puheenaiheeksi on osoittautunut teleologinen selittäminen, vaikka arkielämässä tuollaista termiä ei juuri käytetä:
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194794865417/artikkeli/puheenaihe…
Tieteissä puhutaan usein funktioanalyysistä. Teleologista selittämistä sekin on. Mikään vaikea asiahan ei ole kyseessä. Puhumme siitä, miten jokin asia on olemassa jotakin tehtävää, tarkoitusta, päämäärää tai tavoitetta v a r t e n.
Ihmisen maailma on täynnä salaojia, kirveitä, tietosuojajärjestelmiä, palokuntia ja ministeriöitä, jotka on rakennettu johonkin tarkoitukseen.
Yleensä olemme tottuneet ajattelemaan, että luontoa ei voida selittää tieteellisesti vetoamalla siihen, että joku tai jokin olisi tarkoittanut todellisuuden johonkin tehtävään.
Arkipuheessa kyllä sanotaan, että silmä on kehittynyt näkemistä varten tai siivet lentämistä varten. Asia voidaan kuitenkin selittää niin, että eliöiden rakenteeseen syntyy kussakin sukupolvessa pientä muuntelua, koska mikään kopiointi ei ole virheetöntä. Jossakin ympäristössä jonkinlainen versio menestyy paremmin kuin toinen ja tuottaa enemmän seuraavan sukupolven eliöitä.
Ihan ilman tarkoitusta.
Uskotko tähän? Onko tietoisuus mielestäsi vain keskushermoston toimintaa ja pienryhmien keskustelua, kunnes joku kehittää kirjoitetun kielen, ja osa tietoisuudesta voidaan varastoida vaikka kirjoihin tai tähän internetiin?
Minä uskon.
Itse ajattelen että luomakunta on ikäänkuin jatkuvasti uutta luova, jättimäinen sykkivä ameeba, jossa kaikki on iloa varten. Kaiken tavoitteena on aina ilo.
Ilmoita asiaton viesti
Mihin tietoisuus loppuu alkaa teoriat ja usko teorioihin. Elämän syntyä ei ole pystytty tieteen keinoin tutkimaan ja siihen on vaan teorioita.
Evoluutiotakaan ei ole todistettu kuin silmämääräisesti. Jos jokin asia voidaan kiistattomasti todistaa, niin se kumoaa jonkun teorian. Joidenkin kallojen samankaltaisuus ei vahvista sukulaisuus suhdetta, mutta mahdollistaa teorian sukulaisuussuhteesta. Elämän tarkoitus muodostuu oman ajattelun mukaan ja jokainen voi määritellä oman elämänsä joko arvokkaaksi, tarkoitukselliseksi tai halvaksi ja tarkoituksettomaksi. Niin kauan, kun emme ole kyenneet tutkimaan elämän syntyä, on vaan teorioita siitä. Se mikä teoria on kenekin kannalta paras määrittelee sen mitä teoriaa kannattaa ja mitä kannattaa kannattaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitus on ainakin selvittää mitä on tähän mennessä tapahtunut. Pintaa on raavittu ja kiviä käännelty. Ei vaikuta keinotekoiselta (luodulta). Tarkoitus on ottaa itsestään kopioita jne. Jos tietoisuutemme siirtyy lopulta tekniikan myötä mikropiireihin, kukaan avaruudessa ei koskaan enää kuule meitä. Liekö isokin vahinko, enpäs tiedä, mutta ehkä juuri siksi tuo musta tuolla ympärillä on niin hiljainen. Jengi joraa virtuaalissa ;D
Pimeä aine vihdoinkin löydetty?! http://www.space.com/19845-dark-matter-found-nasa-…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin monissa luonto-ohjelmissa eläinten kerrotaan parittelevan saadakseen poikasia ja jopa valitsevan parittelukumppanin saadakseen tietynlaisia jälkeläisiä.
Tällaisilla yleisesti hyväksytyillä epätotuuksilla täyttyvät kovin monien luonto-ohjelmien kertovat puheet ja tekstit.
Ihmisten ajatellaan viihtyvän ohjelman parissa paremmin, jos eläinten touhut satuillaan kuin ihmisen touhuja vastaaviksi.
Koska pelkkä luonto äänineen koetaan tylsäksi, ohjelman äänimaisemaan ladataan ”vetävää” musiikkia dramatisoimaan usein sellaistakin, missä ei mitään dramatiikkaa ole.
Näin käytetään myös ”uhkaavaa” hiljaisuutta.
Tuoreeltaan on uutisoitu ”uhkaavista” meteoreistakin. Nykyajan matematiikalla ja havaintovälineillä on jo vuosia sitten laskettu hyvin tarkasti nämä ”uhkat”, mutta niitä uutisissa ei kerrota, koska tieto vesittäisi koko uhkauutisoinnin.
Erilaisten kokkikisojenkin kyyneleet ja muut dramatisoivat yksityiskohdat on sekunnilleen kirjoitettu ohjelmien käsikirjoituksiin.
Tiedonvälitys lähes kokonaan dramatisoidaaan aikuisillekin kuin he olisivat seikkailuista ja vaaroista innostuvia pikkupoikia – niin suurelta osin jo ovatkin.
”Pelkät” tiedot ovat kuivia ja tylsiä. Siksi opiskelutkin viivästyvät, kun pidemmälle päästyä dramatisoidut osuudet käyvät olemattomiin ja tiedon ”pänttääminen” vain väsyttää.
On ”pakko” ottaa etäisyyttä kuivuuteen tötsyillä tai kovemmillakin irrottajilla.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä satuseikkailut aikuisille osoittavat sitä, että keski-ikäisetkin ovat nykyään aivan teinejä. Kuka nyt autiolle saarelle lähtee uimapuvussa ja kävelee jossain ruohikossa tai metsässä ilman saappaita?
Kuka lähtee ”autiolle” saarelle ilman asetta? Siellähän voi tulla mikä tahansa vastaan.
On se niin turvallista olla ohjaajan ja kuvausryhmän kanssa ”autiolla saarella” selviytymässä.
Tarvittaisiin uusia sotia, jotta sankaruus voitaisiin ansaita perinteisellä tavalla, nälässä ja kuolemanpelossa.
Tässä aiheesta venäläinen sävelmä suomennettuna.
http://www.youtube.com/watch?v=DLgi0-IaRCk
Ilmoita asiaton viesti
Lassella vähän mopo keulii ;D Pelkät tiedot eivät ole aina tylsiä, luepa vaikka näitä uutisia ja hämmästy http://www.dailygalaxy.com/ Käytä chromeselaimen googlekäännintä jos ei muuten taivu. Eläimet todellakin valitsevat itselleen parhaan puolison, toisin kuin aina ihminen ei tee niin. Niin, ja auringon suunnasta suht kookastakin päin näköä tulevaa kiven murikkaa ei voi havaita, ennen kuin jo kolisee ja paukkuu. Kokkiohjelmista olen samaa mieltä, vaikken edes katso niitä ;D
Ilmoita asiaton viesti
Kauhistuttava tulevaisuudenkuva kyllä tuo, että kukaan avaruudessa ei koskaan ”enää” kuule meitä 🙂
Lassehan ei varmaankaan ole itse sitä mieltä, että pelkät tiedot ovat aina tylsiä, valittaapahan vain sitä, että viestintägurut luulevat näin olevan.
Olen Jallen ja Lassen kanssa samaa mieltä, että jännitystä riittää ilman ”kaikkeus-systeemin” teleologista luonnettakin, mutta voimme varmaan silti olla monesta systeemin osasta samaa mieltä Severinkin kanssa.
Teleonomiset, tavoitteiset prosessit, ovat osa elämän määritelmää, mutta kyllä niiden olemassaolo selittyy ihan termodynamiikalla ja luonnonvalinnalla.
Ilmoita asiaton viesti
Jos se on jotenkin hassusti toiste päin, että kaikkea mitä evoluutio keksii kokeilla, elämä yrittää käyttää johonkin (tarkoitukseen). Joskus onnaa ja toisinaan sitten taas ei 🙂
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, mutta olen melko varma, että inhimillinen älykkyys kiinnostaa ufoja hyvinkin paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Ufo eli tunnistamaton lentävä kohde on hyvin tuttu meille lintuharrastajille.Ovat tyhmiä, jos inhimillinen kiinnostaa.
Ilmoita asiaton viesti
UFO on vain kulkuväline hieman niin kuin polkupyörä, laiva tai lentokone.
http://www.nationalarchives.gov.uk/ufos/
Sitä en ymmärrä, miksi humanoidin pitää olla ihmisnoidi. Koko maapallohan väestöineen voi olla vain jonkinlainen koe, eräänlainen terraario, joten kaiken maapallolla kehitetyn ei tarvitse olla peräisin maasta.
Kaikki Suomessakin käytetty on pääasiassa kehitetty Yhdysvalloista eikä jokaisen äidinkieli ole englanti, vaikka siitä jälkiä toki on joka paikassa niin kuin kreikasta ja latinastakin.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä väliä on juuri minun uskollani tai uskoillani kokonaisuudessa? Tee sitä, mihin uskot ja puhu tai kirjoita vähemmän, jotta pääset tekemisessäsi pidemmälle!
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisten tilannehan on sikäli monimutkaisempi kuin lähisukulaistenkin, että meillä on, paitsi tietoisuus niinkuin delfiineillä tai hevosilla, myös kyky jättää jälkeemme taidemuseoita, kirjastoja ja sen sellaisia.
Voimme siis jättää keskeisestä merkityksestämme muitakin kopioita kuin dna:n pätkiä. Silloin on kuitenkin kyse ihmisen omasta tarkoituksesta, eikä siitä, että olisimme jonkin maailmankaikkeuden toimitusjohtajan suojeluksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on museoita maailman eniten väkilukuun nähden.
Ilmoita asiaton viesti
>Ihan ilman tarkoitusta. Uskotko tähän?
Onko tietoisuus mielestäsi vain keskushermoston toimintaa ja pienryhmien keskustelua, kunnes joku kehittää kirjoitetun kielen, ja osa tietoisuudesta voidaan varastoida vaikka kirjoihin tai tähän internetiin? Minä uskon.
Jari-Pekka Vuorela, ilmoittaa näin olevansa uskovainen. Tämä kertoo halusta ymmärtää maailmaa järkevänä, vaikkakin ymmärtämiselle on syntynyt ideologisista alkuoletuksista johtuva rajoittuneisuus. Usko jää pienelle tontille, eikä sillä siksi ole kasvunvaraa.
Viime aikaisissa keskusteluissa maailmalla puheenaiheeksi on noussut ns. NDE eli near death experience- asiat.
Julkisuuteen asian nosti itsekin aivokirugian ja tutkimuksen eturivissä työskennelleen Eben Alexanderin kuolema ja siihen liittyvät kokemukset. Hänen bakteeri-aivoissa -syystä aiheutunut viikon aivokuolemansa ja sen jälkeinen ihmetoipuminen ovat Amerikassa yksi pääuutisista.
Hän oli Vuorelan kaltainen uskovainen, kunnes kokemuksellisuus astui kehään. Siihen asti hän oli hymähdellyt NDE-kokemuksille ja niitä kokeneille, mutta oma kokemus käänsi asiat päälaelleen.
Ennen hän ajatteli, että on materiasta koostuva vartalo, jossa on aivot, joissa on tietoisuus. Nyt hän näkee, että on vartalosta irrallinen tietoisuus, joka itse asiassa on se isompi juttu kuin fyysinen olemassaolo. Aivot ovat näiden kahden olotilan välinen elin.
(Itse asiassa tämä on myös astrofysiikan käsitys: vain 4% maailmankaikkeuden olemuksesta on tuntemaamme materiaa. Muu on jotakin muuta, jota siksi kutsutaan mm. mustaksi materiaksi ja energiaksi.)
Alexander pystyi myös tajuamaan tuhansien NDE-kokemusten tilastollisen todistuksen: asia on tieteen ulottumattomissa, mutta olemassa. Tilastollisen tutkimuksen kautta voidaan nähdä suuria suuntaviivoja siitä, mistä on kysymys. Tarkemmin näistä kokemuksista ja niistä vedetyistä johtopäätöksistä löytyy tietoa Eben Alexanderin omaa kokemusta kertovasta kirjasta The Proof of heaven (vuodenvaihteen bestseller). Haastattelu löytyy netistä http://www.youtube.com/watch?v=xYZoX4N5_YQ
Hän on tehnyt omasta rajoittuneesta? kokemuksestaan ja siitä vetämistään johtopäätöksistä esityksen myös tietoisuustutkijakollegoilleen.
Summa summarum: En usko Jari-Pekka Vuorelan lailla, koska tuo materialistisen ateismin viitekehyksestä nouseva uskominen ei vastaa jatkuvasti kehittyvää nykytiedon todistusta todellisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Onnittelut Eben Alexanderille toipumisesta. Hän siis nimenomaan ei ollut aivokuollut eli kuollut, vaan parani. ND-kokemuksia on varmaan kaikille kertynyt tähän ikään mennessä, ja tietenkin niiden tutkiminen on arvokasta.
Kuten jokainen tietää, tajuntaan ja kokemuksiin on helppo vaikuttaa esimerkiksi erilaisilla kemiallisilla aineilla, mikä vain todistaa, että ne ovat osa todllisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Monet fyysikot kannattavat multiversumiteoriaa, jonka mukaan meidän maailmankaikkeutemme on vain tämä nimenomainen toteutunut mahdollisuus. Tämä on kuitenkin m e i d ä n ainoa mahdollisuutemme. E n n e n tämän maailmankaikkeuden alkuräjähdystä ei ole voinut olla mitään, koska ilman alkuräjähdystä ei ole aikaakaan.
Elämän ja kuoleman raja on tietoisten olioiden vetämä, niinkuin tietoisen ja tiedottomankin raja. Tietoisinkaan meistä ei osaa sanoa, onko virus oikeastaan elävä vai ei, mutta asioita luokittelematta ei voi maailmassa aktiivisesti toimia.
Maapallo lienee e l i nkaarensa, kuten kumma kyllä kaikki miettimättä sanovat, puolivälissä. Sen jälkeen ei maapallon elämää ole, mutta jatkumo voi tietysti olla jo siirtynyt muualle.
Maapallon elämä on itseään jäljentävien hiiliyhdisteiden avoin systeemi, joka pärjää sen ajan kuin pärjää ottamalla energiaa ympäristöstään ja levittämällä epäjärjestystä ympäristöönsä.
Ilmoita asiaton viesti