Swing on aina swing tangojuhlissakin
Olin harrastanut jazzia joitakin vuosia, kun kuulin Swingin kutsun. Olihan swing sekä asenteena että tyylinä kutsunut ennenkin, mutta vuonna 1970 ilmestyi tuon niminen levy.
M. A. Nummista arvostin jo valmiiksi, mutta olin pitänyt sitä eri asiana kuin jazzia. Jani Uhlenius saattoi eri asiat yhteen minunkin korvissani Love Recordsin klassikkoalbumilla.
Tämän taikaa on mahdoton selittää. Pitää ymmärtää swing syvällisesti osuakseen juuri näin niukasti harhaan. Bruno Laakkokaan ei ollut vakavissaan, mutta M. A. ei ole tosissaankaan. Tähän kepeyteen tarvitaan kuitenkin valtavat resurssit ja hirmuiset harjoitukset.
Nyt 43 vuoden kuluttua M. A. Numminen ja Jani Uhlenius juhlistavat Swingin kutsua, missäs muualla kuin tangofestivaalilla, kun Suomessa ollaan. Maailmantangofestivaalilla tosin. Tampere ei ole tuntenut rajoja ennenkään. Lauantaina 14.9. Klubilla kuullaan vuorenvarmasti Kissa vieköön:
Parhaassa swingissä on samoja elementtejä kuin esim Vivaldin barokissa, johon siihenkin virtuoosit saavat meininkiä ja tuoreutta. M.A. on tehnyt hämmästyttävän uran, 50 vuotta ajan hermolla tai ihan hiukan vieressä.
Ilmoita asiaton viesti
Tanssivasta ja laulavasta karnevaalikulkueesta käytetään sanaa la comparsa. Gerardo Hernán Matos Rodríguez sävelsi tällaiselle pienen karnevaalimarssin ja antoi kappaleelle nimeksi La Cumparsita. Firpo soitti sen ensi kerran todennäköisesti vuonna 1917, mutta hänen mukaansa alkuperäinen sävellys oli niin alkeellinen ja vajaa, että hänen piti täydentää sitä ottamalla paloja omasta tangostaan La gaucha Manuelasta ja Verdin oopperasta Miserere. Ts. maailman tunnetuimmassa tangossa, La Cumparsita oli ainakin aluksi Rodiguezin, Firpon ja Verdin musiikkia.
Usein on tilanne se, että kappaleessa on pieni pala omaa ja loput tavalla tai toisella ’lainattua’. Tämä koskee myös monia maailmankuuluja oopperoita.
Ilmoita asiaton viesti
Swing on hienoa, iloista ja kepeää musiikkia, jonka tanssiminen tällä iällä alkaa jo olla jossakin mielessä haasteellista. Jiven ja lavajiven sovittaminen siihen ehkä toimii meikäläisellä siihen parhaiten, mutta ihan tavallinen foksin askel sopii siihen myös mainosti varsinkin, jos on tahkonnut jo muutaman tunnin ja tossu alkaa painamaan.
En kovasti ihmettele, vaikka tangofestivaaleilla soitetaan swingiä, sillä periaatteessa suomalaista tangoa askeltaen sitä on mukava kuunnella ja argentiinalaista tangoa voi puolestaan tanssia mihin musiikkiin hyvänsä, koska siinä improvisointi ja melodian huomioiminen ovat kova sana.
Ilmoita asiaton viesti
Swing – kepeä jazz – Glenn Miller – In the mood
http://www.youtube.com/watch?v=xPXwkWVEIIw
Ilmoita asiaton viesti
Alkuperäinen on lähes aina ylitsepääsemätön versio. Martti Metsäkedon orkesteri soittaa tämän samaisen kappaleen tanssi-illan kuluessa melkein yhtä hyvin, vaikka orkesterin pienuus tekee omat rajoituksensa.
Väki näyttää veivaavan kappaletta foxin askelin, mutta se oli tyyli silloin.
Ilmoita asiaton viesti
Alkuperäisen In the Moodin teki fonisti Joe Garland Edgar Hayesin bändille, joka kävi Suomessakin vuonna 1938.
Ilmoita asiaton viesti
>#6/J-PV:
Mukava kun oikaisit väärän mielikuvani. – Kiitokset!
Ilmoita asiaton viesti
YouTubesta löytyy nykyään tämäkin. Hayesin orkesterin rumpalina oli itse Kenny Clarke, kun se soitti muun muassa Nokian Kerholassa vuonna 1938! Helsingin keikan arvosteli Uuteen Suomeen Heikki Klemetti. Arvio oli varauksettoman myönteinen, mutta toimitussihteerin legendaarinen otsikko oli ”Neekerisoittoa eilen”.
Edgar Hayesin alkuperäinen In the Mood:
http://www.youtube.com/watch?v=Czs0ryLRDwM
Ilmoita asiaton viesti
Ei huono. En yleensä swingiä kuuntele, mitä nyt joskus Frankie boyn svengaavia vanhoja kappaleita, mutta tämä kolahti. Sooloineen lähempänä perinteistä jazzia ja taisi siinä vilahtaa joku muukin teema, täytyypi kuunnella uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä on Hurriganes tehnyt version nimellä ”In the Nude” The Mudin alkuperäiscoverin pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa toimii varsin pirteä joskin jo ikääntynyt trad jazzin ja swingin aktivistien eli muusikoiden joukko. Ammattilaiset kuten Sarpila ovat kansainvälistäkin huippua, mutta hyvään tunnelmaan pääsee myös amatöörien ja ammattilaisten yhteisissä jameissa tietyissä kuppiloissa. Harmi vain, että toiminta on lähes undergroundia, koska se ei nykyaikaista mediaa enempää kuin muitakaan kaupallisia toimijoita kiinnosta.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Sarpilan bändi soittanut jotain vuonna (Ahtisaaren aikaan?) linnan juhlissakin, vai muistanko väärin?
Ilmoita asiaton viesti
On tainnut Antti solistina olla useaankin kertaan linnan juhlissa.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä Tampereella on kyllä nuoriakin harrastajia. Jamipaikat ovat tosin niin pieniä ja täysiä, että vähääkään suurempi mediakiinnostus tekisi toiminnan varsin hankalaksi 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Mainostettakoon tässä samalla bändini Broadwayn keikkoja pk-seudulla. Niillä soitetaan swingin lisäksi jazzin ikivihreitä ja rhythm and blusia.
28.9 Mellari, 2.10. Sture21 ja 21.11 Tikkujamit
Myös facebookissa: https://www.facebook.com/Broadway.Helsinki
Ilmoita asiaton viesti