20 maailman parasta 1900-luvun laulua, oikeasti
Helsingin Sanomat julkaisi omituisen listan maailman parhaista lauluista. Ilmeisesti suomalaisten asiantuntijoiden mielestä mariskat, puut, tehosekoittimet ja jäät ovat tosiaan parempia kuin Arlen, Bellman, Berlin, Bernstein, Kosma, Lehar, Schubert…
Jonkinlaista hienouden kaipuuta kai on, että ”A Day in the Life” ja ”Finlandia” oli tulkittu ”lauluiksi”, vaikka edellistä ei olennaisilta osiltaan voi laulaa eikä jälkimmäinen ollut lauluksi sävelletty.
No, näihin asioihin voisi ottaa kantaa hyvinkin vakavasti ja rakennella listan sadasta länsimaisen sivilisaation kannalta merkittävimmästä laulusta. En nyt jaksa. Teenpä listan kahdestakymmenestä minun ja kaltaisteni (fiksujen siis) ihmisten maailmaan eniten vaikuttaneesta 1900-luvun laulusta. Ooppera ja poppenpoll jäävät varmaan jonkun mielestä turhan vähälle huomiolle. Voisin tietysti valehdella välittäväni suomalaisesta laulurunoudesta, mutta en viitsi.
En yritä panna parhaita lopulliseen järjestykseen, lista on rakennettu tekijän sukunimen mukaan aakkostaen:
Eden Ahbez: Nature Boy
Harold Arlen/Johnny Mercer: Blues in the Night
Irving Berlin: Puttin’ On the Ritz
Leonard Bernstein/Stephen Sondheim: Tonight
Hoagy Carmichael/Johnny Mercer: Skylark
Vernon Duke/Ira Gershwin: I Can’t Get Started
Bob Dylan: A Hard Rain’s A-Gonna Fall
Duke Ellington/Irving Gordon: Prelude To a Kiss
George Gershwin/Ira Gershwin: Someone To Watch Over Me
George Gershwin/DuBose Heyward: Summertime
Sebastian Iradier: La Paloma
Jerome Kern/Oscar Hammerstein: All the Things You Are
Joseph Kosma/Jacques Prévert: Barbara
Joseph Kosma/Jacques Prévert: Les Feuilles mortes
Ernesto Lecuona: Siboney
Franz Lehar/Victor León/Leo Stein: Vilia
John Lennon/Paul McCartney: Eleanor Rigby
Thelonious Monk/Bernie Hanighen: ’Round Midnight
Cole Porter: Anything Goes
Ann Ronell: Willow Weep For Me
Tämä ei siis ole kisa maailman parhaista sävellyksistä. Sellaiseen löytyisi Bernsteinilta, Ellingtonilta ja Monkilta ehdokkaita vaikka kuinka paljon: esimerkiksi Stravinskyn, Bartokin, Debussyn ja Sibeliuksen rinnalle. Kun puhe on lauluista, kaksi kappaletta tulee mukaan säveltäjistä vain George Gershwiniltä ja Joseph Kosmalta; sanoittajista vain Ira Gershwiniltä, Johnny Merceriltä ja Jacques Prévertiltä.
Joku epäilemättä huomaa, että Iradier kuoli jo vuonna 1865, mutta vaikka miten yrittäisin, en voi jättää La Palomaa pois listalta.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, nää listat on hyvin henkilökohtaisia. Mun listallani olisi esim. Bergiä ja Weberniä, mutta ehkä myös Suomen euroviisu vuodelta 1968:)
Ilmoita asiaton viesti
Arvostan Alban Bergiä säveltäjänä, mutta täytyy sanoa, että yksikään laulu Lulusta tai Wozzeckistä ei varsinaisesti jää mieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo mieleen jäävyys lienee ollut keskeinen kriteeri myös listan kokoajilla. Muuten ei kai selity se että vaikka Saariaho on yksi maailman 20 parhaasta säveltäjästä kautta aikojen, yksikään hänen laulunsa ei päässyt ”sadan parhaan” listalle. Kaija ei sävellä kovin tarttuvia ralleja.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä sulle tarttuvaa Saariaho-humppaa!
https://www.youtube.com/watch?v=Vo50aGSCyhc
Ilmoita asiaton viesti
LOL, kas kun ei Lännen Lokari.
J-P:n lista on hyvä. Yritän keksiä lauluja, mutta mieleen tulee lähinnä elokuvissa kuunneltu. Ennio Morriconet tai Chaplinin Limelightkään ei ole laulu, mutta Smile (Nat King Cole) on, ja tämäkin suppeasti kuunneltu.
https://www.youtube.com/watch?v=nVkDfnGobmI
Ilmoita asiaton viesti
Kotimaisen laululyriikan saralla asettaisin ilman muuta Tommi Lindellin valovuosia koskenniemien ja mariskojen edelle:
https://www.youtube.com/watch?v=cLrh7V4W2Dg
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki pitävät musiikista, mutta musiikki ei pidä kaikista” (Tom Waits)
Ilmoita asiaton viesti
Kokeile näitä, vaikkapa Nachtigallia.
https://www.youtube.com/watch?v=g8cxKPRGFIs
Ilmoita asiaton viesti
Kokeile tätä,
https://en.wikipedia.org/wiki/Fascination_(1905_song)
ja väliähän on sillä kuka laulaa.
https://www.youtube.com/watch?v=fQknNaxLAaA
Frankie Boy käy melkein aina.
https://www.youtube.com/watch?v=CFlMy48ui9s
Ilmoita asiaton viesti
Anne Sofie von Otteria aina mielellään kuuntelee, mutta jos valita saa, niin…
https://www.youtube.com/watch?v=pvp0NTFfLPk
Ilmoita asiaton viesti
Ranskalaisissa on se varjopuoli, että olisi hyvä ymmärtää edes vähän ranskaa.
https://www.youtube.com/watch?v=lOZPWpiNUWQ
Ja Kuolleista lehdistä oma valintani
https://www.youtube.com/watch?v=Xo1C6E7jbPw
Ilmoita asiaton viesti
https://www.youtube.com/watch?v=2bdC8SGJ-hQ
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kyllä tämä toimii paremmin:
https://www.youtube.com/watch?v=edwKSxafmj4
Ilmoita asiaton viesti
Mielipiteistä ei kannata kiistellä, mutta mielestäni Piafiin verrattuna varsin kevyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Sensuellia, mutta ei ole kuin yksi Edith Piaf. Kuten ei ole kuin yksi Billie Holiday.
Ilmoita asiaton viesti
Tuolle Helsingin Sanomienkin listalle pääsi muutama ainutlaatuinen naislaulaja: Billie Holiday, Ella Fitzgerald, Edith Piaf, Kate Bush ja Aretha Franklin. En oikeastaan jäänyt kaipaamaan kuin Sarah Vaughania ja Soile Isokoskea (tai no, onhan Soilekin laulanut Sibeliuksen kappaletta Var det en dröm, joten tavallaan hänkin on mukana).
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on Sarah Vaughan
https://www.youtube.com/watch?v=-RJ9PNYxr9Q
Ja tässä Billie Holiday
https://www.youtube.com/watch?v=rWvxsQCqi_M
PS. Olisiko linkkiä siihen Hesarin listaan, en ole lukenut mutta lukuoikeus on.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota kappaletta en ollut kuullutkaan Sarah Vaughanin esittämänä, Billie Holidayn tulkinta on tuttu. Summertime on minusta Sarahin tulkintana melkein maailman paras versio, vaikka Miles Daviskin vetää sen huikeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Mulle kelpaa Ella Fitzgeraldin Summertime.
Ja sivistyksessäni on sitten näköjään puute, en ole ikinä kuullut Miles Davisin laulavan.
Ilmoita asiaton viesti
Kenellepä ei kelpaisi. Davis ei tietenkään laula sitä, tulkita voi trumpetillakin. Itse asiassa hän on yksi parhaita Summertimen kaltaisten sievien laulujen tulkeista. Hän on levyttänyt koko Porgie & Bess -oopperan, se on yksi hänen Gil Evansin orkesterin kanssa tekemistä big band -levytyksistä. Muut ovat Miles Ahead ja Sketches of Spain. Viimeksi mainittu on ehkä paras tai ainakin minulle läheisin.
Ilmoita asiaton viesti
No viihdemusiikin, josta tässä kai lähinnä on kyse, trumpetisteista tulee meleen kotimaasta Ossi Runne, ulkomaisista Eddie Calvert. The man with the golden trumpet.
https://www.youtube.com/watch?v=MNnySeRmpAU
PS. Löysin netistä
https://www.youtube.com/watch?v=-XmuyF-5AsI
Ilmoita asiaton viesti
Jos jazz lasketaan viihteeksi, ei kukaan trumpetisti ole Milesin veroinen. Mutta ehkä sitä ei lasketa.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä voi olla montaa eri mieltä, Satchmosta Chet Bakeriin.
Ja molemmat lauloivatkin.
https://www.youtube.com/watch?v=Gr78w7b-Ack
Ilmoita asiaton viesti
Kaikesta voi olla monta mieltä, mutta on vain yksi Miles. Onneksi kaikki suuruudet eivät ole kuolleet. Marraskuussa 2020 oli ensimmäinen konserttikäyntimme jKr. (jälkeen koronan). Turun filharmoninen orkesteri soitti galaksin parhaan trumpetistin Håkan Hardenbergerin johdolla ranskalaista musiikkia, Henri Tomasin (1901–1971) teoksen Fanfares Liturgiques, André Jolivetin (1905–1974) Concertinon trumpetille, jousille ja pianolle, Thierry Escaichin (s. 1965) teoksen Tanz-Fantasie trumpetille ja pianolle, Francis Poulencin (1899–1963) teoksen Suite Française ja Maurice Ravelin (1875–1937) orkesterisarjan Hanhiemo. Poikani suosikki oli Escaich, joka vaimoni mielestä oli hermostuttava. Ihmettelin että se on elossa oleva säveltäjä, ja sitten totesin, että no eihän se mikään ihme ole, kun se on syntynyt samana vuonna kuin minä, johon poikani kommentoi niin mutta se on muusikko. Vaimoni ja minä pidimme eniten Jolivetista ja varsinkin Ravelista. En ole juuri muuta Ravelia kuunnellut kuin pianokonserttoja, mutta tämäkin teos oli hieno. Vaimooni teki erityisen vaikutuksen se, että trumpetistin hengitystä ei kuullut lainkaan, vaikka mies päästeli kovin kimurantteja kuvioita.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta lauloivatko? Tulee mieleen enää vain muutama, Leonard Cohen ja sattumalta tämä, joka ei varmaan mahdu listalle
https://www.youtube.com/watch?v=d-BLoI-0aFc
Ja tästä unohtui että Schlagereita.
Ilmoita asiaton viesti
Leonard Cohen oli myös Helsingin Sanomien listalla kappaleella Hallelujah. Itse olisin häneltä ehkä valinnut jonkin muun kappaleen, mutta kyllä siellä yksi Cohen pitää olla.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tuohon muuta kuin että puhelimessa oli joskus soittoäänenä Ravelin Bolero.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008504431.html?fbclid=IwAR0daq7f5Ffx3HtAx9MeUycHxMdiCoFAvoz3bM1SbhpKS8smH8Y2uMLRcVs
Itse asiassa lista ei ollut ollenkaan huono.
Ilmoita asiaton viesti
Jean-Jacques Beineix, joka tappoi Yvesin, näyttää itsekin kuolleen pari päivää sitten. Mutta Yvesistä laulajana on ARTElla mielestäni erinomaisesti editoitu tiivis dokumentti:
https://www.youtube.com/watch?v=6kixtcn6Z50
Ilmoita asiaton viesti
Kai tämäkin mahtuu blogiisi vaikka ei ole lähelläkään edes sataa
https://www.youtube.com/watch?v=9p7RNVhHGbY
– sorry:)
Ilmoita asiaton viesti
Sadan listalle olisi hyvin mahtunut parikin Brelin kappaletta.
Ilmoita asiaton viesti
Brel kuulostaa aina hyvältä, veti sitä sitten Bowie tai Kom-teatteri. Ainakin Amsterdam voisi olla listalla. Puu olisi voinut kaatua sen tieltä, ja joku muukin suomipoppari (jos HS 100 -listasta puhutaan).
Ilmoita asiaton viesti
Cecile McLorin Salvant on muuten saamassa kilpailijan maailman parasta jazzlaulajaa etsittäessä: Veronica Swift!
https://www.youtube.com/watch?v=O_JfnGfYqjs
Mutta jottei totuus unohtuisi, tässä Cecile tulkitsee Noël Cowardia ja Richard Rodgersia, jotka melkein 🙂 mahtuivat listalle:
https://www.youtube.com/watch?v=HbHp12EXFWc
https://www.youtube.com/watch?v=i7Aj-iiON7Y
Ilmoita asiaton viesti
Ihan uutta mutta kiitos, täytyy perehtyä
Ilmoita asiaton viesti
Olihan tuolla jokunen sama kuin HS:n listassa, ainakin Summertime ja Eleanor Rigby. Missään tapauksessa Sibeliuksen Var det en dröm ei kuitenkaan häviä niille; ei se häviä millekään.
Ilmoita asiaton viesti
Samoja tietenkin on. Oma sadan lista olisi hyvinkin helppo tehdä vaikka pelkästään Vernon Duken ja Hoagy Carmichaelin tuotannosta, eikä se paljon tuota alustuksen luetteloa huonompi olisi.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa lista ei ollut ollenkaan huono. Ei se edes ollut niin yllätyksetön kuin tuollaiset listat tuppaavat olemaan. Olihan se selvää että muutama Beatles, Bowie ja Abba on mukana, eikä sekään yllättänyt ketään että Bohemian Rhapsody sijoittuu korkealle, mutta aidosti iloinen yllätys oli kyllä se että ykköseksi nousi Billie Holidayn Strange Fruit ja muutakin jazzia oli mukana, kuten Ellan ja Louisin Summertime ja Miles Davisin So What. Klassista musiikkia olisi toki voinut edustaa Sibeliuksen lisäksi joku muukin ja soulia oli aika vähän, mutta mukaan valitut (Marvin Gaye, Prince ja Aretha Franklin) ovat kyllä ohittamattomia.
Ilmoita asiaton viesti
”Ooppera ja poppenpoll jäävät varmaan jonkun mielestä turhan vähälle huomiolle.”
– Lisätään siis ylimääräisinä numeroina Queenin Bohemian Rhapsody ja ELO:n Rockaria. Viimemainitusta löytyy Tube-versio, josta myös näkee miten temppu on tehty, soittajistoa ja sopraanosolistia myöten:
https://www.youtube.com/watch?v=6mNoNawk85c
Ilmoita asiaton viesti
Sanomattakin selvää on, että loppuvuoden voisi viettää luettelemalla kaikkea, joka jäi niukasti listan ulkopuolelle, osin samoilta tekijöiltä: eihän kukaan haluaisi elää ilman Stardustia ja Yesterdaytä ja niin edelleen.
Mieli tekisi kertoa, mitä olisin valinnut Kurt Weillilta, Sigmund Rombergilta, Leroy Carrilta tai Chuck Berryltä, mutta enpä nyt kerro 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Harmittava takaisku, laululistan ulkopuolelle jää mm. Nino Rota.
Ilmoita asiaton viesti
” … että ”A Day in the Life” ja ”Finlandia” oli tulkittu ”lauluiksi”, vaikka edellistä ei olennaisilta osiltaan voi laulaa…
Olen vahvasti eri mieltä.
Blogisti ilmeisesti viittaa kappaleen väliosan ja lopun orkesteriosuuteen.
Ne eivät vähäisimmässäkään määrin vähennä ”laulettavuutta”.
Melodia on kaunis, pelkkä kitarasäestys riittää.
P.s. ”Laulu” on toki erikoinen nimitys useissakin yhteyksissä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ”Day in the Life” on äärimmäisen nerokas kappale. Siinä on sekä sanomaa, fiilistä, hienoa sävelkulkua ja yllätyksiä.
Olen joskus ajatellut, että Rauno Lehtinen yritti epätoivoisesti plagioida tuon kappaleen rakennetta euroviisusävellyksessä ”Tie uuteen päivään”, jonka Markku Aro esitti. Se koostuu myös kolmesta täysin erilaisesta osiosta ja siihen liittyy myös samanlainen ”brittihumppa” kuin tuossa Beatlesien kappaleessa. Toki tulos on kalpea aavistus esikuvastaan – niin suomalaisen kalpea, ettei sitä varmaan muut ole plagiaatioksi tunnistaneetkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa A Day in the Life oli melkein ainoa Beatlesin biisi tuolla listalla jota ei ole soitettu puhki.
Ilmoita asiaton viesti
En suoralta kädeltä nimen perusteella tunnistanut kuin viitisen kipaletta tuosta listastasi.
Mutta omalla listallani olisi ilman muuta ainakin Harry Belafonte/Venezuela,
Mary Hopkins/Those were the days, David Bowie/Starman j.n.e. …
Ilmoita asiaton viesti
Olisihan niitä paljon, Liza Minellin New York New York, Ella Fitzgeraldin Night and Day jne., mutta kun täytyy sulkea omia mieltymyksiääm pois. Edith Piafin La Vie en Rose lisäisin, paitsi että suosikkini on Non, je ne regrette rien.
https://www.youtube.com/watch?v=Q3Kvu6Kgp88
J-P:n lista sopii, vaikeaa pistää paremmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Uskoisin kyllä, että suurin osa on tuttuja. Suomessa ei vain poppenpollin kaudella enää muisteta kappaleiden säveltäjiä.
Ilmoita asiaton viesti
Moni ei varmaan ole koskaan kuullut Eden Ahbezia itseään. Hän asui ulkosalla Hollywoodin rinteessä kuuluisan kyltin alla:
https://www.youtube.com/watch?v=339UrDjHDio
Nat King Colen, Miles Davisin, John Coltranen, Radka Toneffin ja monen muun versiot ovat tietysti tutumpia. Kotimaisista Junnu Aaltonen pesee Olavi Virran kevyesti.
Ilmoita asiaton viesti
Junnu Aaltonen pesee Olan lauluissa? Tämänkinkö
https://www.youtube.com/watch?v=aa1yOL7DKaQ
– jazzahtava sointi on sitten erikseen.
Ja PS.
https://www.youtube.com/watch?v=st51iTNnkeA
Ilmoita asiaton viesti
Pahus kun ei mahdu aikarajaan, mutta jos saisi valita oopperasta
https://www.youtube.com/watch?v=2VejTwFjwVI
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää työtä, J-P, voin yhtyä täysin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt parin päivän kuluttua huvittaa, miten alitajunta tulkitsi tuon ”kaltaisteni ihmisten maailmaan eniten vaikuttaneesta”.
Joskus nuorempana jaksoi ottaa kitarankin laukusta. Kolmesta silloin ensiksi mieleen tulleesta laulusta yksikään ei näköjään mahtunut tuolle avauksen listalle, mikä viitannee siihen, että ”kaltaisilleni” kuunteleminen on tärkeämpää 🙂
Voin silti paljastaa ne kolme…
Luiz Bonfa/Antonio Maria: Manha de Carnaval
Bronislau Kaper/Ned Washington: On Green Dolphin Street
George Shearing/G. D. Weiss: Lullaby of Birdland
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä nämäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kuunnellut vain suomalaisia lauluja. Ulkomaan lauluja vain vahingossa autoradiosta.
Kuitenkin kotimaiset laulut ovat eri aikoina kolahtaneet. Milloin Agit Propin eräät kappaleet olivat kovia. Otto-Donnerin eräät sanoitukset ja Liisa Tavin laulut. Toisinaan taas Danny ja Kirja iskivät. No, pari Teräsbetonin biisiä.
– oleellista on että ne ilmaisivat mielenmaisemaani. Mutta toisaalta myös rakensivat sitä! Otto-Donnerin Taantumus -biisissä oli historia iskettynä. Ja Rautavaaran Vanhan Jermun Purnaus.. silläkin oppinsa.
Tykkään siis kait osaavien mielestä ”mauttomasta yksinkertaisuudesta”, siitä humppahelvetistä joka Tallinan laivoilla soi.
KYSYMYS: Mihin asioihin kiinnitätte huomion kun parhaita lauluja valitsette? Sanoihin, sanomaan, melodiaan, ääneen jne….
Ilmoita asiaton viesti
Minulle tärkeitä ovat melodia ja tulkinta. Joskus myös sanat. Näin esimerkiksi Leonard Cohenin kohdalla; hänhän oli, kuten Jarkko Laine muistaakseni sanoi, tunnettu kanadalainen runoilija ennen kuin hänestä tuli kuuluisa amerikkalainen laulaja.
Ilmoita asiaton viesti
Omalle sadan listalle olisi hyvin mahtunut vaikka Tower of Song.
Ilmoita asiaton viesti
Omalle sadan listalleni olisi sen lisäksi kelpuuttanut kappaleet Avalanche, Famous Blue Raincoat, Story of Isaac, First we take Manhattan, Take this Waltz ja Suzanne.
Merkillistä muuten että kaikki nämä sankarit kuolivat vuonna 2016: David Bowie, Prince ja Leonard Cohen. Eipä enää kauheasti tarvitse seurata mitä populaarimusiikin puolella tapahtuu. Kate Bush sentään elää vielä, ja jos minulta kysytään, hän on popin kuningatar eikä mikään Madonna.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaus: No lisätään sitten yksi kotimainen laulaja
https://www.youtube.com/watch?v=R4nAbWaJh_Q
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin lauloi. Ei siinä mitään. Joskus aiemmin kuullut, mutta en olisi henkilönä muistanut.
Ilmoita asiaton viesti
Ikimuistoinen tapaus Harry Belafonten konsertissa noin vuonna 1979:
TH istui eturivissä. HB jutusteli yleisölle ja bändilleen siitä, miten naapurimaissa aina kaikki sanovat, että Suomessa miehet eivät laula. Sanoi, ettei usko, tyrkkäsi mikrofonin Heinosen naaman eteen ja pyysi pari tahtia Jamaica Farewellia. Kommentoi sitten bändille: ”Did you hear that?”
Ilmoita asiaton viesti