Kestävyysjuoksun suurvalloista
Mo Farah juoksi MM-kisojen 5 000 metrin finaalissa viimeiset 1 500 metriä suurin piirtein 3.39 ja viimeisen kilometrin melko täsmälleen aikaan 2.19,23.
Molemmat ajat ovat parempia kuin esimerkiksi Olavien Salsola, Salonen ja Vuorisalo ennätykset.
Jos SUL tilaisi Mon jänikseksi Suomen nykymailereille 1 000 metrin tai 1 500 metrin enäätyskokeeseen, Mo voisi ihan rauhassa juosta ensin 3 500 tai 4 000 metriä MM-vauhtiaan ja sitten vetää suomalaisia tuon 1 500 tai 1 000 metriä. Yksikään suomalainen ei saisi jänistä kiinni.
Toinen huima oli tää jenkki joka voitti 10-ottelun. Olisi niillä lajikohtaisilla tuloksilla voittanut Kalevan kisoissa 5 SM-kultaa ja yhden pronssin, siis erikoismiehiä vastaan. Lajeissa jotka hän suoritti kahden päivän aikana. Käsittämätöntä!
Ilmoita asiaton viesti
Olemme Pohjolan ihme. Se heikompi rotu. Vai rehellinen vaan, kaiken hiihtosotkuilun jälkeen.
Noo, olis se ihme jos 5.5 miljoonasta kovin monta huippua löytyisi 7 miljardin ihmisen maailmaan, joka on nykyään tehokkaampi kauttaaltaan löytämään parhaansa. Ei tämä tietysti Nurmia ja Vireenejä selitä, vai selittääkö?
Ilmoita asiaton viesti
Kestävyysjuoksun mahdollisilla pohjoismaisilla lahjakkuuksilla taitaa nykyään olla rahakkaampia harrastuksia. Saattaahan olla, että Etiopiasta ja Keniastakin ruvetaan siirtymään koripalloon, mutta jääkiekkoon tuskin ihan heti.
Ilmoita asiaton viesti
Samalla kun muualla maailmassa on menty eteenpäin, Suomessa kestävyysjuoksun taso on romahtanut muutamassa vuosikymmenessä kaikilla tasoilla. Tämä koskee myös massajuoksuja kuten Helsinki City Marathonia. Huomasin, että tuloksella, jolla olin vuonna 1993 sijalla 219 tai jotain sinne päin, olisin tänä vuonna ollut 20:s.
Ilmoita asiaton viesti