Itsestään tietoinen robotti?
En pidä Ilkka Niiniluodon tyylistä. Kun filosofilta kysyy, paljonko kello on, mielellään toivoisi, että hän ei aloittaisi vastausta: "Sumerilaisen aikakäsityksen mukaan…"
Ensyklopedisenä ja uteliaana tietäjänä Niiniluoto kuitenkin ottaa vakavasti monet sellaisetkin kysymykset, joihin äkkinäisempi ajattelija ei malta tarttua. Esimerkiksi keskustelut koneoppimisesta ja ihmisen rajoista.
Ray Kurzweil tuli monelle ikäpolvessani tutuksi 80-luvulla syntetisaattorinrakentajana. Hänen myöhempi singulariteettifilosofiansa ja kosminen optimisminsa perustuu henkilökohtaiseen selviämiseen lukuisista tappavista taudeista. Nyt 70-vuotiaana hän itse on monin tavoin käytännössä nuoremman oloinen kuin 35-vuotiaana.
Ei Kurzweilkaan vielä ole keksinyt, miten entropialakia voitaisiin ikuisesti väistellä pelkkää informaatiota siirtämällä. Mutta ihan kiintoisia kysymyksiä hän on herättänyt. Erityisesti ajattelen tuota "pitäisikö itsestään tietoiseksi tulleelle robotille suoda ihmisarvo".
Tässä ajaudutaan suurten määritelmien äärelle. Jos ihminen on itsestään tietoinen robotti, eikö juuri sellaiselle ihmisarvo kuulu? Kaikki eliöt koostuvat soluista, jotka ovat robotteja, mutta mitä merkitsee "itsestään tietoinen"? On vaikea olla ajattelematta, että maapallon elämän neljän miljardin vuoden evoluutiossa tällainen reflektiokyky on kasvanut asteittain.
Ihmisillähän on konsti itsestään tietoisten olioiden rakentamiseen: minullakin on kaksi lastenlasta. Frankensteinin tapa rakentaa niitä ei ole kuitenkaan ihan ensi viikon asia, eikä vuoden 2029. Mutta tosiasia on, että uusia eliölajeja pystyttäisiin tekemään laboratoriossa mielin määrin jo nyt. Kun perusmolekyylit ovat jo valmiiksi kehittyneet ja perimää osataan leikata ja liimata.
Tietotekniikka kehittyy kovaa tahtia. Tähän liitetään paljon suureellisia tulevaisuudenkuvia. Puhutaan tietoteknisestä singulariteetista, tietoisuuden saavuttamisesta ja siitä miten tietokoneista tulee aina vaan parempia kaikessa.
Tämä näkyy erityisesti tärkeimmässä asiassa. Jossain asiassa joka ei ole filosofinen trivialiteetti vaan oleellinen osa todellista elettyä elämää. Eli tietokone- ja konsolipelejä. Ne ovat yhä realistisempia ja realistisempia. Pian ne ovat niin realistisia että niitä aletaan myymään sitä kautta miten paljon eksistentiaalista ja muunlaista tuskaa sekä tylsyyttä niihin onkaan saatu sopimaan.
Tässä vastaan ei varmaan tule todellisuus tai tietotekniikan rajat, vaan se miten kukaan tietoinen olento ei haluaisi rakentaa mitään sellaista. Se olisi liian tylsä kelvatakseen edes pahantahtoiselle Suunnittelijalle.
Ilmoita asiaton viesti
Northwesternin yliopiston professori Robert Gordon uskoo, että tietotekniikan vallankumous on jo nähty: se alkoi 1960-luvulla ja saavutti huippunsa vuosituhannen vaihteen it-kuplan tienoilla. 2000-luvulla innovaatiot ovat Gordonin mukaan lähinnä liittyneet viihteeseen ja tehneet laitteista pienempiä. Koko talouden tuottavuus ei ole kuitenkaan enää juuri kasvanut.”
Robert J. Gordon’s, a Northwestern University economist whose 2000 paper
“Does the ‘New Economy’ Measure Up to the Great Inventions of the Past?”
included a damning comparison of the flood of inventions that occurred a century ago with the seeming trickle that we see today. Consider the new products invented in just the ten years between 1876 and 1886:
internal combustion engine, electric lightbulb, electric transformer, steam turbine, electric railroad, automobile, telephone, movie camera, phonograph, linotype, roll film (for cameras), dictaphone, cash register, vaccines, reinforced concrete, flush toilets. The typewriter had arrived a few years earlier and the punch-card tabulator would appear a few years later.
And then, in short order, came airplanes, radio, air conditioning, the vacuum tube, jet aircraft, television, refrigerators and a raft of other home appliances, as well as revolutionary advances in manufacturing processes. (And let’s not forget The Bomb.) The conditions of life changed utterly between 1890 and 1950, observed Gordon. Between 1950 and today? Not so much.
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihde/208701…
Ilmoita asiaton viesti
Itse katsoisin rahan sijaan jotain muuta.
Esim. deep learning ei ole lähelläkään ihmistietoisuutta. Mutta jopa Siri ylittää kaiken mitä joskus 2000 -luvun alkupuolella tehdään. Itse asiassa väittäsin että pelkästään transistorien tehokkuuteen liittyvät parannukset ovat viime vuosina olleet kompleksisempia ideoita eteenpäinvieviä kuin Leonardo da Vincin oivallukset renessanssi-italiassa. (Hänhän keksi innovaatioita teknologiatasolla ”polkupyörä”.)
Hehkulamppu jne. ovat enemmän symboleita joita ymmärretään koska ne ovat tarinoita. Ja koska niihin liittyy talous. Ei siksi että ne olisivat oikeasti jotenkin niinmaan ylimaallisia keksintöjä että ne jotenkin ylittivät kaiken jo siihen asti tiedetyn jollain aivan uusikka kompleksisuusasteilla…
Ilmoita asiaton viesti
Kun tarkastellaan uusia innovaatioita, pitää katsoa mitä käsitteellisesti uutta on tuotu ihmisten käyttöön. Tuossa mielessä teknologia kehitys on hidastunut, kuten Gordonin esimerkeistä näkee. Tällä vuosisadalla valtavasti tuoteparannuksia, vähän käsitteellisesti uusia ideoita.
Ilmoita asiaton viesti
Tosin en ole aivan varma siitä tuotatko blogikommenttisi ja tekstisi algoritmilla. Ainakin syntaksia olisi helppoa imitoida.
Ilmoita asiaton viesti
Ja höpöt!
Ilmoita asiaton viesti