Charlie Parker, 100 vuotta sinne tai tänne
Tasan sata vuotta sitten, 29. elokuuta 1920, Kansas Cityssä syntyi kaveri, jolle kasvoi ihmiskunnan historian paras rytmitaju. Varmaan hänen vanhemmillaankin oli asian kanssa jotakin tekemistä, mutta suurempi vaikuttaja oli kaupungin ilmapiiri. Muutaman korttelin alueella oli 50 klubia, joissa swing soi päivin öin.
En yritä selittää, mikä Charlie ”Bird” Parkerista tekee yhä ylittämättömän solistin, vaikka niin monet Sonny Stittistä ja Cannonball Adderleystä Jukka Perkoon ja Chris Potteriin ovat opiskelleet hänen tekniikkansa ja tyylinsäkin täydellisesti; ja vaikka Phil Woods peri häneltä jopa vaimon ja soittimen.
Vuonna 1939 syntynyt Charles McPherson on edellisessä kappaleessa mainittujen ohella niitä harvoja, jotka onnistuvat kuulostamaan samanaikaisesti sekä Birdiltä että itseltään. Pianisti, säveltäjä, opettaja, analyytikko ja WordPress-blogistikollega Ethan Iverson haastatteli äskettäin muun muassa McPhersonia Charlie Parkerin 100-vuotispäivän kunniaksi.
Mingusin solistina aikanaan itsensä omaan tajuntaani iskenyt McPherson onnistui sanomaan lyhyesti, mistä niin Birdin sooloissa kuin oikeastaan kaikessa musiikin tekemisessä on loppujen lopuksi kysymys:
”Your eyes can tell you right notes if you know harmony, but your ears — if you got some — will tell you the best notes out of the many right notes. It’s up to the melodic ear to eke out the greatest four or five notes for the moment. That’s when the phrasing and rhythm comes in.”
Detroitilainen journalistiveteraani Mark Stryker on koonnut Iversonin blogiin listan 21:stä tärkeästä Charlie Parkerin liveäänityksestä linkkeineen:
Poimitaan tähän nyt yksi tallenne vuodelta 1953. Parker ilmaantuu Joe Timerin orkesterin solistiksi ilman harjoituksia tai nuotteja. Työn alla on Bill Pottsin sävellys ”Willis”. Birdille riittää tieto siitä, että pohjana on Pennies from Heavenin sointurakenne ja tästä lähtee:
https://www.youtube.com/watch?v=pqbIU5nGEp8&list=RDpqbIU5nGEp8&index=1
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos – ilahduin jo siitä että otsikossa lukee Charlie Parker..
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus, kiitokset!
En ole pitkään aikaan kuunnellut Parkeria. Nyt innostuin taas kaivamaan esiin vanhat CD-boxit.
Ensimmäinen jazz-levyni oli Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien savikiekko, jolla olivat kappaleet Shaw ’Nuff ja Lover Man. Olin heti myyty mies (=koulupoika). Varsinkin Shaw ’Nuff tyrmäsi ensi kuulemalta.
Parkerin jälkeen seurasi sitten John Coltrane ja muut hard bop-tenorisaksofonistit.
Ilmoita asiaton viesti
Aika dramaattinen yhdistelmä tosiaan tuo Shaw ’Nuff ja Lover Man. Shaw ’Nuffissa 11.05.1945 Bird oli parhaassa vireessään, Lover Manissa 29.07.1946 hermoromahduksen partaalla.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiaan, Birdin soolo oli Shaw ’Nuffissa lyhyt, mutta ytimekäs.
Hän oli jossakin vaiheessa Kaliforniassa hermoparantola Camarillossa, mihin viittaa hänen kappaleensa Relaxin’ at Camarillo.
Ilmoita asiaton viesti