Hyvää syntymäpäivää! Charles Mingus 100 vuotta
Jos saisi lopun ikäänsä kuunnella vain yhden muusikon tuotantoa, valintani olisi Charles Mingus, jonka syntymästä on tänään kulunut 100 vuotta.
Tietenkään en toivo, että kukaan nuori rupeaisi kuuntelemaan vain yhtä säveltäjää, mutta Chazzin musiikkiin oikeastaan sisältyvät niin Ellingtonin ja Monkin kuin Bartokin ja Stravinskynkin parhaat saavutukset.
Mingusin perintö kävi mahdolliseksi vasta äänen tallennuksen myötä. Emme me tiedä, miltä Bach ja Chopin kuulostivat omana aikanaan, mutta Chazz on ikuisesti kuunneltavissa.
Säveltäjänäkin Charles Mingus oli jazzmuusikko, joten pelkkänä nuottipaperina hänen viestinsä ei olisi perille mennytkään, vaikka hän kirjoitti erinomaisesti niin partituureja kuin englannin kieltäkin.
Mingus sävelsi kerran kappaleen myrskyn silmästä, mutta antoi sille nimeksi ”The I Of Hurricane Sue”. Kyse oli siis myös säveltäjän Sue-vaimon egosta. Toisen kerran hän pohti Jerome Kernin klassikkoa ”All The Things You Are” ja kirjoitti sen pohjalta omansa: ”All The Things You Could Be By Now If Sigmund Freud’s Wife Was Your Mother”.
Albumilleen ”The Black Saint And The Sinner Lady” Mingus pyysi kansitekstien kirjoittajaksi psykiatrinsa. Suosittelen kannen lukemista, enkä analysoi mestarin persoonaa enempää. Muistutan kuitenkin, että kontrabasistin ja säveltäjän uransa ohella Charles Mingus oli ensimmäisiä omia levymerkkejään (Debut, Jazz Workshop) perustaneita muusikoita.
Chazzin koko elämäkertaa en rupea kertomaan, sen on tehnyt erinomaiseti Gene Santoro teoksessaan ”Myself When I Am Real. The Life and Music of Charles Mingus”, Oxford University Press (2001).
Sen sijaan yritän mahdotonta. Valitsen nyt tähän 20 mielestäni edustavinta Mingus-albumia.
Studioalbumeja:
1956 Pithecanthropus Erectus (Atlantic)
1957 Tijuana Moods (RCA)
1959 Blues & Roots (Atlantic)
1959 Mingus Ah Um (Columbia)
1959 Mingus Dynasty (Columbia)
1960 Pre-Bird (Mercury)
1963 The Black Saint and The Sinner Lady (Impulse!)
1963 Mingus Mingus Mingus Mingus Mingus (Impulse!)
1971 Let My Children Hear Music (Columbia)
1974 Changes Two (Atlantic)
Konserttiäänityksiä omalla nimellä:
1960 Mingus at Antibes (Atlantic)
1964 Cornell 1964 (Blue Note)
1964/75 Mingus @ Bremen 1964 & 1975 (Sunnyside)
1964 Mingus at Monterey (Jazz Workshop)
1974 Mingus at Carnegie Hall Deluxe Edition (Atlantic)
Kontrabasistina toisten levyillä:
1951 The Red Norvo Trio (Savoy)
1953 Jazz at Massey Hall (Debut)
1954 The Fabulous Thad Jones (Debut)
1955 Miles Davis: Blue Moods (Debut)
1962 Ellington/Mingus/Roach: Money Jungle (United Artists)
Suositeltu päivittäisannos Mingusta:
https://twitter.com/jpvuorela/status/1517399627712155648
Ilmoita asiaton viesti
Let My Children Hear Music:
https://www.youtube.com/watch?v=TKd_f2QBpvQ
Ilmoita asiaton viesti
Charles Mingus Presents Charles Mingus on mun suosikki.
Ilmoita asiaton viesti
Vallan mainio tietysti sekin:
https://www.youtube.com/watch?v=mqkR2u9cMvM
Ilmoita asiaton viesti
Vuosi 1959 oli kyllä uskomaton. Mainittujen Mingusien lisäksi silloin ilmestyivät Miles Davisin Kind of Blue, Haavikon Talvipalatsi ja Mannerin Eros ja Psykhe.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on jo 26 kansiota, joiden nimessä on merkkijono Mingus, yksi niistä Joni Mitchellin aikoinaan vuoden jazz-levyksikin valittu Mingus, joka oli viimeinen levytysprojekti, johon Charles Mingus osallistui kappaleiden säveltäjänä. Klippi Joni Mitchell – The Dry Cleaner from Des Moines on taltioitu Shadows & Light -konserttikiertueelta, jossa oli muistaakseni kolmelta Mitchellin edelliseltä levyltä musiikkia ja tuo Dry Cleaner.. oli Mingusilta ja Mitchellin sanoittama. Soittajina Mitchellillä tuohon aikaan oli aika tarkkaan Weather Report ilman Joe Zawinulia.
Minä tutustuin Mingusiin Jonin esittelemänä ja vaikka Joni oli aikansa paras jazz-laulaja, niin niitä oli jo nähty, mutta Jaco Pastoriuksen basson käsittely oli ennennäkemätöntä.
Kiitos kun muistutit. Vaski-kirjastoissa on 80 CD-tyyppistä nimikettä haulla ”Charles Mingus”. Tein 21 varausta.
Ilmoita asiaton viesti
Legendaarinen Nalle Puh -orkesteri (ONPC) omaksui bravureikseen pari Mingusin sävellystä, Better Git It In Your Soul ja Boogie Stop Shuffle, noin vuonna 1963, jolloin olin jo ”kokenut” Mingus-fani. Pekka Pöyry loisti tähtisolistina ja M. A. Numminen rumpalina. Kiitoksia kirjoituksestasi!
Ilmoita asiaton viesti
Ikävänä uutisena kerrottakoon, että elämäkerturi Gene Santoro kuoli 27. huhtikuuta. Suosittelen kirjaa painokkaasti.
Ilmoita asiaton viesti