Jäniskertoimen jatko ontuu

Minulla ei ole vakuutusmatemaatikon tai kirjanpitäjän maailmankuvaa, joten voin nauttia vaikka Raymond Chandlerin dekkareista tai Alfred Hitchcockin leffoista vaatimatta juonelta aukotonta logiikkaa.

Antti Tuomaisen kahden uusimman romaanin näkökulma on kuitenkin matemaatikkotoimitusjohtaja Henri Koskisen. Hirvikaava jatkaa Jäniskertoimen tarinaa, mutta nivel on jotenkin murtunut.

Henri sai seikkailupuistonsa perintönä kuolleelta veljeltään, ei lahjana tai ostoksena. Kun Juhani-veli nyt ilmoittautuukin kuolemansa lavastaneena takaisin palvelukseen, seuraa keskustelua siitä, kumpi puistoa johtaa. Jäniskertoimen huumorin vankka yhteys sosiaalisen todellisuuteen kuolee. Henri palkkaa kuolleista palanneen veljensä.

Aikuisikänsä vakuutusmatemaatikkona toiminut suomalainen toimitusjohtaja ei voi maksaa palkkaa ja pidättää veroja todistettavasti kuolleen ihmisen henkilötunnuksen perusteella. Eikä samalla omistaa tältä testamentin kautta perimäänsä liikeyritystä.

Sori, ei voi. Pahoittelen niuhotusta. Ei tällaisella varmasti merkitystä ole Britanniassa tai Italiassa, mutta pohjoismaiselle matemaatikolle laki on laki ja logiikka on logiikka.

Hirvikaava on hauska kirja. Olisin toivonut, että se olisi kirjoitettu alun perin jollakin toisella kielellä, koska tapahtumakaupunki voisi sinänsä sijaita missä tahansa.

Kuulemma tästä on tulossa trilogia. Ehkä poliisi Osmala onnistuu kolmannessa kirjassa jotenkin solmimaan langat yhteen.