Jazzmaailman isähahmosta dokumentti

Yhdysvalloissa on julkaistu tunnetuinta elävää jazzbasistia käsittelevä dokumenttielokuva ”Ron Carter: Finding the Right Notes”.

Kun koulupoikana aloin harrastaa jazzia, Carter oli juuri lähtenyt Miles Davisin yhtyeestä. Seuraavina vuosina oli helppo huomata, että jotain täydellistä oli särkynyt. No, Mileshan keksi uusia sinänsä kiintoisia ideoita, mutta ”E.S.P.” (1965) ja ”Miles Smiles” (1966) jäivät yhtenäisyydessään ylittämättömiksi.

Ron Carter on jatkanut kontrabassotaiturin uraansa reilusti yli puoli vuosisataa Milesin viimeisen akustisen yhtyeen jälkeenkin. 85-vuotiaana hän lienee eniten jazzia levyttänyt ihminen koko maailmanhistoriassa. Carter on osallistunut johonkin julkaistuun jazzalbumiin keskimäärin kolme kertaa kuussa viimeisen 63 vuoden ajan. On tietysti studiomuusikoita, jotka ovat tehneet tilaustöitä enemmänkin, mutta Ron Carterin koko ura koostuu pelkästään musiikista, jota tiukkapipoisinkin puristi kutsuisi jazziksi.

Hänen diskografiansa on niin laaja, että verkossa vastaan tulevista valikoimista puuttuvat toisinaan esimerkiksi omat suosikkini: tenoristi Houston Personin kanssa tehdyt duoalbumit ”Just Between Friends” (2005), ”Chemistry” (2015) ja ”Remember Love” (2018). Niissä Rudy Van Gelderin studio on tallentanut Carterin soinnin paremmin kuin kukaan muu koskaan.

Pandemiarajoitusten päätyttyä Ron Carter on ollut ennätysmäisen ahkera. Viime aikoina hän on johtanut Yhdysvalloissa sekä monia pikkuyhtyeitä että omaa big bandiaan. Carterin Foursight-kvartetin tämän syksyn Euroopan kiertueen piti alkaa Tampereelta lauantaina 5. marraskuuta. Valitettavasti basistin selkävaiva pakotti peruuttamaan koko kiertueen.

Toivottavasti vaikka Yle saa joskus ohjelmistoonsa alussa mainitun dokumentin, jonka ensi-ilta oli PBS:llä 21. lokakuuta.