Jo Alexandre Dumas kirjoitti pizzasta

Pizzatyylejä on monia: napolilainen, roomalainen, chicagolainen, newyorkilainen…

Useimpien mielestä kai peruspizza on napolilainen margherita, jossa on Italian värit: tomaatti, mozzarella ja basilika.

Pizzaa ei kuitenkaan keksitty vuonna 1889, jolloin kuningatar Margherita vieraili Napolin seudulla. Se oli ollut paikallisten paimentolaisten, pienviljelijöiden ja kaupungin katupoikien, lazzaronien, perusevästä satoja vuosia.

Kolmesta muskettisoturista ja Monte Criston kreivistä tunnettu Alexandre Dumas kierteli Napolin seudulla vuonna 1835 ja julkaisi sikäläistä kulttuuria kuvaavan matkakertomuksen Le Corricolo vuonna 1843. Hän kuvaa siinä pizzaa näin:

“La pizza est une espèce de talmouse comme on en fait à Saint-Denis; elle est de forme ronde et se pétrit de la même pâte que le pain. . . . Au premier abord, la pizza semble un mets simple; après examen, c’est un mets composé. La pizza est à l’huile, la pizza est au lard, la pizza est au saindoux, la pizza est au fromage, la pizza est aux tomates, la pizza est aux petits poissons; c’est le thermomètre gastronomique du marché: elle hausse ou baisse de prix, selon le cours des ingrédiens sus-désignés, selon l’abondance ou la disette de l’année.”

Olisikohan tuo suomeksi jotakin tällaista (paremmin ranskaa osaavat saavat täsmentää):

”Pizza on eräänlainen juustopiirakka vähän meillä Saint-Denis’ssä leivottavan tapaan; muodoltaan pyöreä ja leipätaikinasta tehty… Ensisilmäyksellä pizza vaikuttaa yksinkertaiselta ruokalajilta; tarkemmin tutkittuna yhdistellyltä. Pizzaan kuuluu öljy; pizzaan kuuluu laardi; pizzaan kuulu pekoni; pizzaan kuuluu juusto; pizzaan kuuluu tomaatti; pizzaan kuuluvat pikkukalat; pizza on kauppatorin gastronominen lämpömittari: sen hinta kasvaa tai pienenee sen mukaan, kuinka paljon tai vähän mainittuja aineksia on kunakin vuonna saatavana.”

Tärkeimmän tuosta esiin nostaakseni: Alexandre Dumas ei maininnut ananaksesta mitään…