Kiittäkää häntä pasuunoilla
Nykyäänkin, kun menee Saint-Opportunen alueelle Pariisin keskustassa, saattaa löytää ravintolan nimeltä Le Petit Opportun, ja ruoka on kuulemma hyvää.
Enää ei kuitenkaan ole kyseessä saman niminen jazzklubi, joka toimi vuodesta 1977 vuoteen 2004. Sinne mahtui vain kaksinumeroinen määrä musiikin ystäviä, mutta esiintyjät olivat aina maailman huipulta. Tulivat tavallisesti soittamaan pikkupaikkaan varsinaisen palkkatyönsä jälkeen.
Yhtenä vuoden 1984 iltana istuin Le Petit Opportunissa niin lähellä lavaa, että pasunistin vetoputki suhahteli korvani vierestä. Muusikko oli Locksley Wellington Hampton, yksi vetopasuunan suurimmista legendoista, lempinimeltään Slide.
Slide Hampton oli myös merkittävä säveltäjä ja orkesterinjohtaja. Suosittelen erityisesti hänen oktettilevytyksiään 60-luvun alusta. Imperfekti tuossa jo paljastikin uutisen. Slide ei ihan ehtinyt täyttää yhdeksääkymmentä.
https://www.nytimes.com/2021/11/24/arts/music/slide-hampton-dead.html
Ilmoita asiaton viesti
https://www.youtube.com/watch?v=aE8hz1L8tz0
Ilmoita asiaton viesti
Shanghaissa asuessani kävin usein Peace Hotellin jazzklubissa, joka sijaitsi Huang Pu -joen rannalla vanhassa keskustassa. Kyseinen jazzklubi oli ollut olemassa jo 20-luvulla ja suljettu kulttuurivallankumouksen aikana viitisentoista vuotta. Sen jälkeen sinne tuli uudestaan soittamaan samat vanhat starat ja soittajien keski-ikä vuosituhannen taitteen tienoissa oli reilusti yli 70-vuotta. Todella hyvää jammailua tupakan savun ja wiskyhöyryn aromisoimassa klubitilassa.
Ilmoita asiaton viesti
1. kirje korinttilaisille 15:52
”yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.”
– Ehkä raamatunlauseitakaan ei pitäisi irrottaa asiayhteydestään? Lähde on raamattu.fi, josta voi hakusanalla etsiä siteerattavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Johanneksen ilmestys
Luku 8
Seitsemäs sinetti ja kultainen suitsutusalttari
1. Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, taivaassa tuli hiljaisuus, jota kesti puolisen tuntia.
2. Minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä. Heille annettiin seitsemän pasuunaa.
3. Vielä tuli yksi enkeli ja asettui alttarin ääreen. Hänellä oli kultainen suitsutusastia, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.
4. Ja suitsukkeiden savu nousi enkelin kädestä pyhien ihmisten rukousten mukana Jumalan eteen.
5. Enkeli otti suitsutusastian, täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle. Silloin tuli ukkosenjylinää, ääniä, salamoita ja maanjäristys.
Neljä ensimmäistä pasuunaa
6. Ne seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän pasuunaa, valmistautuivat puhaltamaan niihin.
7. Ensimmäinen enkeli puhalsi pasuunaan. Silloin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle. Kolmasosa maasta paloi, ja kolmasosa puista paloi, ja kaikki vihreä ruoho paloi.
8. Toinen enkeli puhalsi pasuunaan. Silloin heitettiin mereen kuin suuri, tulessa palava vuori. Kolmasosa merestä muuttui vereksi,
9. ja kolmasosa meressä olevista luoduista, joissa oli henki, kuoli, ja kolmasosa laivoista tuhoutui.
10. Kolmas enkeli puhalsi pasuunaan. Silloin putosi taivaasta suuri tähti, joka paloi kuin soihtu. Se putosi kolmasosaan virroista ja vesien lähteisiin.
11. Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmasosa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli käynyt karvaaksi.
12. Neljäs enkeli puhalsi pasuunaan. Silloin kolmasosa auringosta, kolmasosa kuusta ja kolmasosa tähdistä tuli lyödyksi, niin että kolmasosa niistä pimeni, ja päivä menetti kolmasosan valostaan, samoin yö.
13. Sitten minä näin ja kuulin, kun keskitaivaalla lentävä kotka huusi kovalla äänellä: ”Voi, voi, voi maan päällä asuvia jäljellä olevien pasuunanäänten tähden, kun vielä kolme enkeliä puhaltaa pasuunoihin!”
Ilmoita asiaton viesti
”..taivaassa tuli hiljaisuus, jota kesti puolisen tuntia.”
Mistä lähtien aikaa on mittattu taivaassa tunneissa?
Onko taivaan tunti sama kuin maan tunti?
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti taivaaseen on tullut tunnit joskus vuoden 1938 jälkeen. Silloisessa Raamatussa hiljaisuutta kesti vielä ”puoli hetkeä”.
Ilmoita asiaton viesti
Harrastan huumoria enkä Huumoria. Otsikon ”hän” on Slide, mutta muokatun sitaatin lähde on tietenkin tuo.
Ilmoita asiaton viesti
Raamatun pasuunoissa ei käsitykseni mukaan ollut enempää slidea kuin venttiilejäkään. Olivat siis oikeastaan signaalitorvia. Slide Hamptonista olen kanssasi samaa mieltä, yksi suurista.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmestyskirjan englannninkielisissä käännöksissä on muuten aina käytetty termiä ”trumpets”.
Huonoissa leffasuomennoksissa menevät toisinaan sekaisin ”bassoon” (fagotti) ja ”trombone” (pasuuna, saksaksi Posaune).
Ilmoita asiaton viesti
Vielä King James Biblen aikoihin (vuonna 1611) ei vaskipuhaltimissa ollut sen kummemmin venttiilejä kuin luistejakaan, joten samapa tuo, kutsuttiinko oikotorvia trumpeteiksi vai pasuunoiksi.
Nykyäänkin on tietysti veteen piirrettyjä viivoja. Esimerkiksi ”marching trombone”, jollaista Jedrzej Nowak on soittanut, on vähän kuin tenoriversio bassotrumpetista; ja ”slide trumpet”, jota Steven Bernstein soittaa, on vähän kuin sopraanoversio alttopasuunasta 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä luisti (”slide”) on paljon 1600-lukua vanhempi keksintö.
Ks. esim.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sackbut#Before_1600
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä! Rupesin hajamielisyyksissäni miettimään raamatunkäännöksiä yleensä ja sotkin asiaa. Tarkoitin Wycliffen käännöstä vuodelta 1382. Luistit tulivat seuraavalla vuosisadalla.
Ilmoita asiaton viesti
Wycliffen käännös oli siis ensimmäinen Raamatun kokonaisenglanninnos, ja siinä on tuo ”trumpets” (kuten kaikissa myöhemmissäkin).
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta pasunisti Slide Hamptonista tuli mieleen eräs toinenkin legendarinen Hampton eli vibrafonisti Lionel Hampton, joka poistui manan majoille jo pari vuosikymmentä sitten. Taisivat nuo Hamptonit joskus soittaa jopa yhdessä, jos oikein muistan.
Ilmoita asiaton viesti
Soittivat kyllä yhdessäkin. Eivät olleet sukua, mutta molemmat tunnettiin missä tahansa ympäristössä loistamaan kykeneviä ammattilaisina.
Ilmoita asiaton viesti
Ei nyt malta olla potkimatta aisan yli, vetoputkipuolelta puhkuputkiosastolle: 1994 pistäysin Prahassa, ja siellä Narodnilla sijaitsevassa Reduta Jazz clubilla, jossa hieman aikaisemmin oli vieraillut, näyttävästi, muuan W.J.Clinton. Kuvia oli todisteena. Ihan miellyttävä paikka. – Eilen tai toissa kuulin, kun joku selitti, ettei Billin saksofoniharrastus ollut intohimoa, eikä edes todellista, vaan ihan vaan, kun piti yrittää osoittaa, että kyllähän täältäkin pesee, ja hänellä kai oli vähän pohjia. Olen kyllä kuullut sen Redutan soiton, baarimikko suosiollissesti pyöräytti. Itseasiassa istuin siellä joka ilta.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin Redutassa vuonna 1976, mukava paikka juu. Clintonin soittoa olen kuullut vain kerran, Arsenio Hallin telkkariohjelmassa. On niitä huonompiakin.
Ilmoita asiaton viesti
Juu todistettavasti, olen nähnyt tuon telkkarijutun, ihan kelpo soittoa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten monet varmaan tietävätkin (ainakin blogisti), slide pienellä s:llä on pasuunan se osa, u:n muotoinen putki, jota vedellään putken kokonaispituuden ja siten sävelkorkeuden säätämiseksi. Sanakirjan mukaan slide on suomeksi ”luisti”, mutta luulen suomalaistenkin pasunistien puhuvan enimmäkseen slidestä (äännettynä slide).
Ilmoita asiaton viesti
Joo, käytin alustuksessa synonyymiä ”vetoputki”. Klubi oli tosiaan niin pieni, että soittajat istuivat lavan reunalla korvat samalla tasolla kuin lähimmillä katsojilla.
Ilmoita asiaton viesti
Lähelläkin voi olla hyvää. Viimeksi Pyynikinlinnassa – entisöidyssä Emil Aaltosen museossa, Masa Orpana akustisine ”pumppuineen”.
Sali täynnä jazz-faneja ja meno oli melkoista. Ainoa puute oli rumpusetin puute ja sen soolot – ja sikari konjakkeineen flyygelin päällä. No, se oli ”Bechstein” eikä läikähdystä sallita.
http://jazzfinland.fi/yhtye/masa-orpana-honk/keikat
Ilmoita asiaton viesti
Yksi poikien kokoonpanoista on saanut paikasta nimensäkin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jazzmuseo
Ilmoita asiaton viesti
Noita suru-uutisiahan on tässä tullut. En nyt jaksa kirjoittaa Teppo Hauta-ahosta enkä Waldemar Walleniuksesta, liian läheisiä tapauksia molemmat.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten: miksi tietyt kuolemaa koskevat uutiset määritellään ”suru-uutisiksi”, mutta esimerkiksi Margaret Thatcherin menehtyminen oli uutinen ilman surua? Neil Hardwick intoutui jopa iloitsemaan julkisesti konservatiivijohtajan nukuttua pois. Kyllä mediataloilla ON ankara arvomaailma, ja rajoja vedetään yksioikoisesti kuoleman kohdatessa.
Ilmoita asiaton viesti