Kyselyjä tarvitaan, vaikka kulta-aika on ohi
Puheenvuoron puolella muuan tunnettu höpöttäjä möläytti: ”Kysely ei ole tutkimus”.
Kun tutkitaan, irtosiko Kuu Maasta vai syntyivätkö ne erikseen, ei tietenkään kannata kysellä kenenkään mielipiteitä. Mutta kun tarkoitus on selvittää asenteita vaikkapa verotukseen ja solidaarisuuteen, pakko on käydä niistä nimenomaan kysymässä.
Ihanteellistahan olisi turvautua kokonaan haastatteluihin ilman postia, puhelinta tai sähköpostia. Äskettäin kuollut Erik Allardt haastatteli kerran koko 600 hengen otoksensa henkilökohtaisesti, yksin. Älköön kuitenkaan tavoiteltako yleisesti mahdottomia. Joukoille lähetetty kyselylomake pitää vain suunnitella hyvin.
Kyselytutkimuksen perusongelmia on otoksen edustavuus. Se oli helpointa saavuttaa 60–80 -luvuilla, kun melkein joka perheessä oli jo lankapuhelin, eikä juuri kukaan ollut niistä vielä luopunut.
Nykyään on edustavuuteen keksittävä uudet konstit. Kyselyjä tarvitaan, koska aika moni meistä haluaa tietää, mitä ihmiset ajattelevat muustakin kuin puoluekannasta.
Ennen kännykkäaikaa ihmiset kiirehtivät vastaamaan puhelimeen, koska jollain oli tärkeätä tai mukavaa asiaa eikä vastaamattoman soiton jälkeen voinut millään tietää kuka se on ollut.
Nykyään on entistä enemmän ihmisiä, jotka eivät vastaa kuin tuntemiinsa numeroihin, joten ihmisten tavoitettavuus ei kännykkäajan edetessä liene enää edes lankapuhelimen luokkaa.
Puhelinhaastattelussa muodostuu otannaksi vain se porukka, jolla on periaatteena vastata puhelimeen ja sen porukan mielipide jostain asiasta voi olla keskivertoon nähden hyvin poikkeava.
Ilmoita asiaton viesti
”Kysely ei ole tutkimus.” Hohhoijaa, kukahan noin on väittänyt? Käsittääkseni kyselyn tuloksia voidaan kuitenkin käyttää vaikkapa tutkimuksen tekemiseen.
Taisinpa tästä jo kertaalleen mainitakin, mutta nyt tulee uusinta:
Vastasin puhelinkyselyyn muun muassa puoluekannatuksestani. Ilmoitin – jos vaalit pidettäisiin nyt – äänestäväni kokoomusta, ja kun kysyttiin, mikä puoluekentässä eniten ärsyttää, vastasin, että ”tiettyjen perussuomalaisten julkiset esiintymiset”. Seurasi mielenkiintoinen hiljaisuus, minkä arvelen johtuneen vastaukseni kirjaamisesta sanan sanalta. Se ei kaiketi ollut valikossa vaihtoehtona?
Millaisen kierroksen ammattimies Allardt mahtoi vaeltaa kuuttasataa ihmistä hakiessaan? Tekikö hän jalkapatikassa ”lönnrotit”, vai lieneekö kysymys ollut näkemyksistä Helsingin kantakaupungissa? Joka tapauksessa mielenkiintoinen versio sosiologin hyötyliikunnasta!
Muistan ajan, jolloin ”kalluppien” tuloksia lukiessani ihmettelin, etteivätpä tälläkään kertaa ole kysyneet minulta yhtään mitään. Kaikki muuttui muutamia vuosia sitten, kun yksi tutkimussoitto todella osui juuri minun puhelimeeni. Vastailin kiltisti, ja annoin yhteystietojakin niin että varmasti riitti.
Seurasi ajanjakso, jolloin muistaakseni muutaman viikon välein sain sähköpostiini kyselyjä jos jonkinlaisista aiheista tyyliin ”Mitä ketsuppimerkkiä olet käyttänyt viimeksi ja miksi? Oletko suunnitellut vaihtavasi ketsuppimerkin johonkin toiseen; miksi ja mihin? Jos et, niin miksi?” Yksinkertaisetkin asiat alkavat tuntua vaikeilta, jos niitä joutuu pohjamutia myöten perustelemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Samahan tuo, kuka noin väitti ja mitä hän tarkoitti, mutta nimikirjaimet ovat samat kuin tunnetulla korealaisella kodinkonemerkillä.
Puheena olllut Allardtin tutkimusaihe oli helsinkiläisten avioeroasenteet. Tutkimus julkaistiin vuonna 1952 otsikolla ”Miljöbetingade differenser i skilsmässofrekvensen.”
Ilmoita asiaton viesti
L G Electronics???
Ilmoita asiaton viesti
Olipas reilu blogi blogialustan kirjoittajan osalta…
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittaja ei ollut aihe.
Ilmoita asiaton viesti
Olin korjaamassa:…blogissa mainitun kirjoittajan osalta.
Ilmoita asiaton viesti