Pernassako persoonasi sijaitsee?
Yritin muotoilla yhtä harhaanjohtavan otsikon kuin Helsingin Sanomien nettihoukutin: ”Emme edes huomaa, miten aivot tekevät valintoja puolestamme.”
Kiirehdin toteamaan, että Tanja Vasaman leipäteksti on hyvin kirjoitettua asiaa, eikä varsinaisessa otsikossakaan – ”Huijaavat aivot” – vikaa ole. Lööppimaakari on kuitenkin innostunut kuvitelmasta, että minuus olisi jossakin muualla kuin aivoissa. Pernassa tai sääriluussa kenties?
Tarinassa on tosiasiassa kyse siitä, että aistimukset eivät synny jotenkin automaattisesti niin sanotuissa aistimissa, esimerkiksi silmissä tai ihossa, vaan aivoissa. Asian tutkimus kehittyy kiintoisasti.
Aivot eivät kuitenkaan huijaa ”minua”, koska ”minä” olen juuri keskushermostossa. Sen osat voivat kyllä ikään kuin huijata toisiaan.
HS:n artikkeliin sen kummemmin liittymättä voidaan tietysti erikseen pohtia ”minuuden” ja ”tajunnan” suhdetta. Jälkimmäisen voi hyvin perustein sanoa sijaitsevan yksilön aivojen lisäksi yhteisössä ja kulttuurissa.
Saksalaisen neurofilosofi Thomas Metzinger katsoo, jotta minuutta ei ole olemassa. Evoluutio on rakennuttanut ihmisen aivot niin, että ne koittavat automaattisesti selvittää, mitä toisen mielessä liikkuu. Tietoisuus on näennäisilmiö, simulaatio, jota käytetään tähän tarkoitukseen.
Eli minun tietoisuuteni on simulaatio, joka koittaa selvitää toisen henkilön tietoisuutta, mitä ei ole olemassa. Toisen henkilön tietoisuus on niin ikään simulaatio, jolla koitetaan selvittää minun tietoisuuttani, jota itse asiassa ei ole olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisillä tuntuu olevan kova luottamus siihen, että ihmiskielen ilmaisulla ”olla olemassa” olisi jokin ihmisestä riippumaton ”oikea” merkitys.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkoin tuosta Pekalle Puheenvuoron puolella. Avasin tämän sielläkin, kun näkyi olevan valmiina myös tagi ”neurologia”.
Klassinen vastaus kysymykseen ”How do I know I exist” on Morris Cohenin ”Who cares?”
Ilmoita asiaton viesti