Säilyy mikä säilyy, Spencer 200 vuotta

Kaikki tuntevat sanonnan “survival of the fittest”, mutta harva taitaa tietää, kuka sen ensimmäisenä muotoili. Meemin keksijä Herbert Spencer olisi täyttänyt 200 vuotta 27. huhtikuuta.

Spencer eli 83-vuotiaaksi, mikä oli sinänsä kunnioitettava survival noihin aikoihin, mutta hän kuoli lapsettomana, eikä lähisuvun geenejä tainnut muutenkaan juuri säilyä. Niinpä hänen perinnökseen jää vain runsas kirjallisuus, eikä siitäkään nykyään muisteta juuri muuta kuin mainittu slogan.

Herbert Spencer oli toisen polven liberaali, jokseenkin kaikissa sanan silloisissa merkityksissä. Hänen isänsä oli kveekari ja Pestalozzi-koulun opettaja ja niinpä pojastakin tuli pasifisti, anti-imperialisti ja miltei vainoharhainen valtiovallan vastustaja.

Spencer oli useimmiten sitä mieltä, että jos jostakin nyt äänestää pitää, äänioikeuden tulisi kuulua kaikille; ja jos talouselämä ei kerta kaikkiaan ihan ilman yhteistyötä voi toimia, paras yhteistyön tapa olisi pienimuotoinen osuustoiminta.

Vaikka Spencer sai suostutelluksi Charles Darwinin lisäämään Lajien synnyn uusiin painoksiin oman terminsä “survival of the fittest” ikään kuin “natural selectionin” synonyymiksi, hän ei koskaan oppinut pitämään luonnonvalintaa niin tärkeänä evoluution moottorina kuin Darwin.

Herbert Spencer uskoi nimittäin kosmiseen edistykseen. Vuosina 1862–96 hän julkaisi valtavan “synteettisen filosofian” kokonaisuuden, jonka osia olivat First Principles, The Principles of Biology, The Principles of Psychology, The Principles of Sociology ja The Principles of Ethics. Eipä vähä mitään.

Spencerin mukaan kaikki on kehitystä ja kaiken kehityksen takana on kosmisen evoluution periaate. Evoluution määritelmä on “change from an incoherent homogeneity to a coherent heterogeneity, accompanying the dissipation of motion and integration of matter”.

Spencer jakoi kosmisen evoluution kolmeen päälakiin: “the Law of the Persistence of Force, the Law of the Instability of the Homogeneous and the Law of the Multiplicity of Effects”. Hyvällä tahdolla tuossa voisi nähdä yhteyksiä Rudolf Clausiuksen samoihin aikoihin muotoilemiin termodynamiikan pääsääntöihin.

Mutta koko synteettisen filosofian läpi kahlattuaankin (karmeita muistoja graduajoilta yli 40 vuotta sitten) lukija joutuu pitämään melko hämäränä Spencerin tapaa vetää perusfysiikasta eettisiä ja jopa poliittisia johtopäätöksiä.

Amerikan “sosiaalidarwinistit” olivat varmoja, että Darwin ja Spencer olivat luoneet tieteellisen perustan kaiken sosiaalipolitiikan kieltävälle antaa mennä -kapitalismille. Darwin ei olisi edes ymmärtänyt, mistä he puhuvat. Spencer olisi luultavasti ollut enimmäkseen eri mieltä. Loppujen lopuksi hänellä ei ollut minkäänlaista käytännön suhdetta yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Kuollessaan vuonna 1903 Herbert Spencer ei enää ollut aivan vankkumaton kosminen optimisti, mutta imperiumien välinen maailmansota olisi kyllä yllättänyt hänet.

G. E. Moore julkaisi teoksensa Principia Ethica samana vuonna kuin Spencer kuoli. Mooren varoitus “naturalistisesta virhepäätelmästä” oli suunnattu nimenomaan Spencerin kosmista systeemiä vastaan. Luonnonlaeista ei voida johtaa sitä, miten asioiden pitäisi olla.

Ehkä tärkeämpi muistutus on, että todellisuus on niinkuin se on, eikä se pyri mihinkään. Ei ole helppoa selvittää, millainen todellisuus on, mutta sen takana ei ole mitään. Termodynamiikan pääsäännöt ovat tilastollisia totuuksia. Biologinen evoluutio on avoimien systeemien energianvaihduntaa, jolla ei ole säilymistä kummempaa päämäärää.

jpvuorela

Vuonna 1955 syntynyt toimittaja, yhteiskuntatieteilijä ja isoisä. Jazz forever.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu