Siinä on t lopussa
Erik Allardt on kuollut. Hän oli ilman muuta merkittävin suomalainen sosiologi kautta aikojen. Vuonna 1964 ”Yhteiskunnan rakenne ja sosiaalinen paine” muotoili yhteiskuntateorian, joka vaikutti suoraan seuraavan eduskuntakauden suomalaiseen hallituspolitiikkaan. Pohjoismainen hyvinvointivaltio tuli tännekin.
Ei Allardt tietenkään yksin ollut. Kai hänellä ainakin kokki oli mukanaan, kuten Brecht kysyi. Mauno Koivisto ja Pekka Kuusi olivat kollegoja. M. A. Numminen sävelsi kirjan tekstejä.
Kansainvälisesti tunnetuin Allardtin tutkimuksista oli varmaan ”Hyvinvoinnin ulottuvuuksia”, joka julkaistiin ruotsiksi vuonna 1975 ja suomeksi vuotta myöhemmin. Ne tärkeät ulottuvuudet ovat Having, Loving ja Being – att ha, att älska, att vara.
Siihen aikaan olin sosiologian opiskelija, muutamaa vuotta myöhemmin sosiologian opettaja. Tuhannet yhteiskuntatieteiden opiskelijat kahlasivat läpi ensin Erik Allardtin ja Yrjö Littusen yhdessä kirjoittaman oppikirjan ”Sosiologia”, sitten Allardtin yksin julkaiseman perusteoksen ”Sosiologia I”.
Tai ainakin heidän oli tarkoitus kahlata. Tenttivastauksia lukiessani koin joskus epätoivoa siitä, kuinka moni kirjoitti säännöllisesti nimen ”Allard”. Mielestäni osoitti aavistuksenomaista lyhytjännitteisyyttä, ettei jaksettu lukea opintojen ensimmäisen kirjan ensimmäistä sanaa ihan loppuun asti.
Istuskelin terassilla päivänpaisteessa ja tökkäsin puhelimeni ruudulle US Vapaavuoron: ”Erik Allardt on kuollut.”
Ihmettelin hetken, miksi jokin vuosientakainen blogiteksti on tarjolla ensimmäisenä; Allardt kai oli vanhempi asiantuntija jo 1970-luvulla? Mutta. J-P Vuorelan julkaisema juttu todella ON tuore uutinen!
Rolls ja Royce, Laurel ja Hardy, Spede ja Simo, Riihiranta ja Rantasila. Sekä: Allardt ja Littunen. En ole lukenut sanaakaan sosiologiaa, mutta muistan alalle suuntautuneiden ikätovereideni vähintään maininneen tuon kaksikon ja heidän tekemänsä kirjan. Tänään ymmärsin, että Erik Allardt on elänyt pitkän ja merkityksellisen elämän!
Kielitunti Imatralla 1970-luvun lopulla. Uusi opettaja kirjoitteli lukioluokkalaistensa nimiä listalle, ja vierustoverini sanoi omansa: ”Brofeldt.” Opettaja valpastui. ”Onko lopussa d vai t?” Oppilas vastasi lyhyesti: ”Molemmat.” ”Ahaa, vanha muoto!”, innostui opettaja. Luulen, että olisin tuon lyhyen keskustelun pohjalta osannut kirjoittaa oikein myös suuren suomalaisen tiedemiehen nimen, mutta muuta takuuta en sosiologian suhteen kykene taidoistani antamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tykkään kommentista, vaikka systeemi ei anna sitä nappia painaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuluisiin kahden nimen kokonaisuuksiin voisi lisätä vaikkapa Lassila&Tikanojan sekä Lignell&Piispasen, ja varmasti aika monia muitakin omien alojensa klassikoita. Tässä yksi:
https://www.youtube.com/watch?v=WrcwRt6J32o
Ilmoita asiaton viesti
En viitsi korjata avaukseen tuota kirjoitusvirhetta sanassa ”älska” 🙂 Tai no, korjataan nyt.
Ilmoita asiaton viesti