Suomen MM-joukkueelta odotetaan aivan omituisia
Pöllämystyin, kun katselin Ylen Jälkihikeä: Reetta Meriläinen arvioi, että vain kaksi suomalaista, Aku Partanen ja Saga Vanninen, on tähän asti menestynyt odotetusti Budapestin MM-kisoissa.
Johan nyt on helkkari. Partanen ja Vanninen ovat menestyneet loistavasti, odotettua paremmin. Kuudenneksi sijoittunut Partanen murskasi Suomen ennätyksen, yhdeksänneksi sijoittunut Vanninen sijoittui juuri niin hyvin kuin Suomen ennätystä murskaamatta oli mahdollista.
Melkein kaikki muut ovat onnistuneet jokseenkin tasan odotetusti, jotkut paremminkin. Ainakaan myöhäiskeski-ikäisillä toimittajilla ei näytä olevan ihan realistista kuvaa maailman yleisurheilutasosta. Miesten 400 metrin alkuerissä 29 juoksijaa alitti Kukkoahon Suomen ennätyksen, miesten 1500 metrin välierissä 19 juoksijaa alitti Vasalan Suomen ennätyksen.
Pidetään nyt sitten tästä lähtien oikein kirjaa koko 40 hengen joukkueesta kisojen loppuun asti. Editoin avausta päivittäin. Neljä tasokategoriaa: loistosuoritus, perussuoritus, minimisuoritus, epäonnistuminen. Lisään plussan, jos odotukset ylittyvät.
Aikajärjestyksessä:
20 km kävely, miehet:
Aku Partanen, loistosuoritus +
Jerry Jokinen, minimisuoritus
3000 m estejuoksu, miehet:
Topi Raitanen, minimisuoritus
1500 m, naiset:
Nathalie Blomqvist, perussuoritus +
Moukarinheitto, miehet:
Aaro Kangas, perussuoritus
1500 m, miehet:
Joonas Rinne, perussuoritus
Kolmiloikka, miehet:
Aaro Davidila, epäonnistuminen
10000 m, naiset:
Camilla Richardsson, perussuoritus
Kiekonheitto, naiset:
Salla Sipponen, perussuoritus
400 m, naiset:
Mette Baas, perussuoritus
110 m aitajuoksu, miehet:
Elmo Lakka, perussuoritus
7-ottelu, naiset:
Saga Vanninen, loistosuoritus
Seiväshyppy, naiset:
Elina Lampela, perussuoritus
Saga Andersson, epäonnistuminen
100 m aitajuoksu, naiset:
Lotta Harala, perussuoritus
800 m, miehet:
Joonas Rinne, perussuoritus +
400 m aitajuoksu, naiset:
Viivi Lehikoinen, loistosuoritus
Seiväshyppy, miehet:
Juho Alasaari, minimisuoritus
Urho Kujanpää, epäonnistuminen
Keihäänheitto, naiset:
Anni-Linnea Alanen, perussuoritus
200 m, naiset:
Aino Pulkkinen, perussuoritus
Anniina Kortetmaa, perussuoritus
5000 m, naiset:
Camilla Richardsson, perussuoritus
Kolmiloikka, naiset:
Kristiina Mäkelä, minimisuoritus
Senni Salminen, epäonnistuminen
100 m aitajuoksu, naiset:
Reetta Hurske, perussuoritus
Seiväshyppy, naiset:
Wilma Murto, loistosuoritus +
Moukarinheitto, naiset:
Suvi Koskinen, perussuoritus +
Krista Tervo, perussuoritus
35 km kävely, miehet:
Aku Partanen, perussuoritus
Aleksi Ojala, perussuoritus
Moukarinheitto, naiset:
Silja Kosonen, loistosuoritus +
Korkeushyppy, naiset:
Heta Tuuri, epäonnistuminen
Keihäänheitto, miehet:
Toni Kuusela, perussuoritus
Lassi Etelätalo, minimisuoritus
800 m, naiset:
Eveliina Määttänen, loistosuoritus
Maraton, naiset:
Alisa Vainio, perussuoritus
Nina Chydenius, minimisuoritus +
Kuulantyöntö, naiset:
Eveliina Rouvali, minimisuoritus
Senja Mäkitörmä, epäonnistuminen
Emilia Kangas, epäonnistuminen
Korkeushyppy, naiset:
Ella Junnila, perussuoritus +
Keihäänheitto, miehet:
Oliver Helander, loistosuoritus
Ehkä turha saivarrella pikkujutuista, mutta eihän Vanninen sentään odotettua paremmin menestynyt. Jäi selvästi ennätyksestään, mikä kauden isoimmassa kilpailussa on aina pettymys.
Myös sijoitus (9.) oli heikompi kuin esim. Track and Field Newsin ennusteessa (6.).
Ilmoita asiaton viesti
Noo… joo, menestyi odotetun loistavasti. Tällä tasolla tuo ”jäi selvästi ennätyksestään” on kyllä vähän outo väite. Verrataan mitalikolmikkoon:
1. Katarina Johnson-Thompson 6 740 (ennätys 6 981)
2. Anna Hall 6 720 (ennätys 6 988)
3. Anouk Vetter 6 501 (ennätys 6 867)
9. Saga Vanninen 6 289 (ennätys 6 391)
Ilmoita asiaton viesti
Hall ja Vanninen tekivät ennätyksensä samassa kisassa. Vanninen hävisi alkukesästä 597 pistettä, nyt enää 431.
Ilmoita asiaton viesti
Vanninen on noista nuorin. Kolmikymppisiltä (J-T, Vetter) ei voi odottaa jatkuvaa tulosparannusta. Hallin suoritus olikin varmasti pieni pettymys, varsinkin kun esim. TFN oli veikannut häntä ykköseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ehkä jonkun mielestä olisi kuitenkin vähän omituista odottaa maailman huipulla j o k a kisassa ”jatkuvaa tulosparannusta”. Vetterinkin ennätys on viime vuodelta, vaikka kohta meihin eläkeläisiin näköjään lasketaankin.
Ilmoita asiaton viesti
Olin kirjoittamassa ihan samaa kuin Olli.
Vanninen itse piti suoritustaan pettymyksenä ja erityisesti juoksulajit menivät alakanttiin. Yhtenä syynä mahdollisesti aikaisemmin kipeytynyt takareisi, jonka vuoksi ei päässyt treenaamaan juoksuja.
Loistosuoritus olisi ollut tehdä kauden parhaansa kauden tärkeimmässä ottelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Kukapa onkaan paras jossain tyhjänp…. – aaaargh kuinka kokenut penkkiurheilija onkin päässyt altistumaan tietylle blogistille ja hänen toistuville tylytyksilleen!
Nyt peukut pystyyn Wilma Murrolle ja muille meikäläisille. Hyvä Suomi!
Ilmoita asiaton viesti
Harvinainen tapaus naisten seipäässä: tasan 12 kilpailijaa ylitti karsintarajan.
Ilmoita asiaton viesti
Arvostelusi osuu aika hyvin kohdalleen. Joitakin saavutuksia pitäisin kyllä huonompina.
Kyllähän se tiedettiin, että Suomen vaikkakin ennätyssuuressa porukassa ei mitaleilla herkutella. Murto ja Helander, siinä ne mahdolliset mitalinsaajat. Joitakin pistesijoja.
Kunhan loput osallistujat pystyisivät edes ennätystulokseensa, tai lähelle sitä.
Mutta! Onhan se kotisohvilla mukava seurata kisoja, jos edes alkuerissä ja karsinnoissa on mukana suomalainen. Olen ymmärtänyt, että kisakulut maksaa osin kisajärjestäjät tai muu ”instanssi”.
Asiasta toiseen. Kimmo Porttila otti esille kysymyksen asiasta, jota ei järjellisesti voi ymmärtää: Miksi pituushypyn ja kolmiloikan hiekka-alustaa pitää yhä vaan tasoittaa käsin haravilla ja kolilla? MM-kisoissa!?
Stadioneilla on muuten viimeisen päälle huipputekniikkaa. On kiskoilla kulkevaa kameraa, ajat otetaan tuhannesosin, on tarkat maalikamerakuvat, hienot hidastukset ja pituusmittaukset suoritetaan elektronisesti kameroilla tai laser-mittauksena. Suoritusvälineet kuskataan ”autoilla” takaisin heittopaikalle.
Eikö nyt todellakaan isoihin kisoihin saada hankittua aina koneellista pehmennystä ja tasausta pituussuuntaisille hyppypaikoille?! Rahasta se ei ole varmasti kiinni! Sellaista laitettahan on käytetty jo joissakin Olympia- ja MM-kisoissa. Jopa suomalaisen kehitystyön aikansaannoksena. Ja hyvin toimi mm. Atlantassa.
Koneellisena saadaan hypyn alastulopaikka joka hyppääjän jälkeen hyvin pehmennetyksi ja aivan tasaiseksi. Ja kolamiehet pois hiekkakasalla pyörimästä ja häiritsemästä hyppääjiä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tarvittaisiin kuopanpeitin, hiekanmöyhennin ja pinnantasoitin. Käsityön ongelmana pidän mahdollisuutta, että hiekan pinta asettuu joskus korkeammalle, joskus matalammalle. Ja mitä korkeampi alastulopaikka on, sitä lyhyemmäksi jää hyppy. Erot lienevät millimetriluokkaa, mutta mihinpä senttilukuun nuo millit milloinkin pyöristyvät?
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän asia on.
Hyppääjät osuvat melko pienelle alalle alastulopaikkaa. Hiekka-alusta kovettuu ja menee enemmän tai vähemmän kuopalle. Saadaanko haravilla riittävää alustan pehmennystä ja tasaisuutta joka hyppääjälle? Ei saada. Katsokaa Budabestin alastulopaikan muhkuraisuutta!
Näin kerran laskelmia kuinka suuri vaikutus muhkuraisella ja kuopalla olevalla alastulopaikalla on hypyn pituuteen. Se ei ollut pelkkiä millejä suuntaan tai toiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Pikajuoksijoita on kovin paljon niin koko maailmassa kuin kisoissakin. Vaikkapa estejuoksijoihin, kolmiloikkaajiin ja seiväshyppääjiin verrattuna pelkkää sijoitusnumeroa ei voi katsoa: perussuoritus vuoden tasoon verrattuna Haralalta, Lakalta, Pulkkiselta, Kortetmaalta ja Baasilta; minimisuoritus Raitaselta ja Alasaarelta, epäonnistuminen Davidilalta.
Toinen asia on, että itse en olisi Pulkkista, Kortetmaata ja Baasia kisoihin valinnut. Voi kuitenkin olla, että arvokisailmapiiristä on jotakin hyötyä mahdollisia EM-viestejä ajatellen.
Ilmoita asiaton viesti
Jostakin syystä ei tällaista vannoutunutta penkkiurheilijaa enää kiinnosta. Suomalaisten tulokset jäävät muutamaa harvaa urheilijaa lukuun ottamatta kauas 70-luvun tuloksista vaikka muualla, jopa pohjoismaissa, on menty kovaa vauhtia eteenpäin. 70-luvun menestyksen syyksi tarjotaan dopingia, mutta onko meikäläisten doping jäänyt kauas jälkeen kansainvälisestä dopingtasosta vai mikä on selitys. Valitettavasti epäilen suuresti kehittyneen lääketieteen vahvaa panosta kisoissa, joka myös vie pois mielenkiintoani seurata kisoja.
Muuten, testataanko kisoissa enää ollenkaan parhaiten sijoittuneita, kun testeistä ei puhuta mitään?.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin testataan. Kyllä sitten puhutaan, kun joku jää kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Ja testataan jatkuvasti myös harjoituskaudella, toisin kuin ennen vanhaan.
Ilmoita asiaton viesti
Maissa, joissa valtiollinen dopingtestausjärjestelmä on ”kunnossa”, kerrotaan testattaville hyvissä ajoin testauksen ajankohdat ja kehitetään doping-aineiden peiteaineita!
Ilmoita asiaton viesti
Jahas, olet siis asiantuntija. Sitä ei olisi edellisen kommentin perusteella voinut arvata.
Ilmoita asiaton viesti
Jos onnistuu kasvamaan ”suomalainen, suomalainen” -pinttymän yläpuolelle, ovat kisat kiinnostavaa tv-viihdettä. Ja kyllähän jalkapallon MM-turnaus on aina kiinnostanut myös meikäläistä tv-yleisöä, ilman suomalaista kisajoukkuettakin.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, harmi kyllä joutuu jättämään nyt snookeria väliin, kun kotona eivät ruudut riitä…
Ilmoita asiaton viesti
Panin nyt tuohon Wilman loistosuorituksen perään plussan. Vaikka pidin mitalia hyvin mahdollisena, tulostaso oli niin hirveä, että 480:n ylitys hätkähdytti.
Ilmoita asiaton viesti
Kultaa kahdelle? Se on asia, joka tästedes on aina mainittava, kun Budapestin seiväsmestaria tavalla tai toisella muistellaan. Wilma Murto sen sijaan on aivan oikea pronssimitalisti, ilman alaviitteitä. Hienoa!
Ilmoita asiaton viesti
Aiemmin kulta ratkaistiin tasatilanteessa niin, että hyppääjät saivat ylimääräisen yrityksen viimeisestä korkeudesta (tässä 495), ja jos se ei tuonut eroa, rimaa siirrettiin alas tai ylös, kunnes ero saatiin aikaan. Joitain vuosia sitten sääntö muutettiin niin, että kilpailijat saattoivat yhteisellä sopimuksella myös jakaa kullan. Käytännössä tämä näyttää johtaneen siihen, että kulta aina jaetaan tässä tilanteessa, sillä kukapa haluaisi ottaa riskin, että mitalin väri himmenee.
Ilmoita asiaton viesti
Vastahan noita tapauksia on ollut kaksi. En tiedä, oliko tätä mahdollisuutta aiemminkaan varsinaisesti kielletty. Edellisellä kerralla Barshim ja Tamberi kysyivät tuomareilta, voiko näin tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mihin ”kahteen tapaukseen” viittaat, mutta sääntö muutettiin v. 2009, ja tietääkseni ensimmäisen kerran sitä sovellettiin niin, että kulta jaettiin, v. 2014 halli-MM-kisoissa naisten korkeushypyssä:
https://en.wikipedia.org/wiki/2014_IAAF_World_Indoor_Championships_–_Women%27s_high_jump
Vuoden 2015 MM-kisoissa sen sijaan peräti kolme miestä oli tasoissa, ja tällöin hypättiin uusinta:
https://en.wikipedia.org/wiki/2015_World_Championships_in_Athletics_–_Men%27s_high_jump
Ilmoita asiaton viesti
Lasitskene kokeili näköjään molempia vaihtoehtoja: Vuoden 2015 halli-EM-kisoissa hän ei suostunut jakamaan kultaa Italian Trostin kanssa.
https://yle.fi/a/3-12043040
Ilmoita asiaton viesti
Nyt odotan omituisia illan moukarifinaalista. Odotan, että S. Kosonen ylittää itsensä ja ottaa mitalin:)
Hommaa helpottaa, että pari suosikkia (Andersen, Wlodarczyk) tipahti karsinnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Miesten moukarin ja naisten kiekon on jo voittanut yllättäjä, ja miesten kiekon suomentaitoinen huippu. Onneksi Silja ei ole nuorena nukkunut, vaan harjoitellut moukarinheittoa. Kohta lähtee!
Ilmoita asiaton viesti
Viikko sitten olisin pitänyt Kososen pistesijaa todennäköisenä, mutta mitalia lähes mahdottomana. Asetelma on kyllä muuttunut.
Ilmoita asiaton viesti
Omituinen odotukseni ei sitten toteutunut. No, tämähän oli odotettavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka pronssi on upea suoritus, harmittamaan jäi se että Wilma Murron 475 ylitys olisi mennyt todennäköisesti yli 490:stä, sen verran ilmaa oli riman ja tytön välissä.
Muuten tuo engl. kielinen nimi lajille, pole vault on hauska termi: vault yksinään tarkoittaa hypätä mutta substantiivina loikan ohella mm. holvia.
Itse muuten ihailen erityisesti Silja Kososen ja Reetta Hurskeen luonnollista habitusta. Vaikka Hurske putosi eilisissä karsinnoissa, oli hän rivissä naisellisin aituri – sanon nyt tämän senkin uhalla että tulee bannia epäasiallisesta kommentista.
Ilmoita asiaton viesti
Vuoden urheilijoita valittaessa Hurskeesta pitää ehdottomasti muistaa toinenkin seikka: hän on 60 metrin aitojen euroopanmestari. Siinä kisassa jäivät taakse Kambundji ja Visser.
60 metrin aidat on eri laji kuin 100 metrin aidat, siinä missä 50 metrin perhosuinti on eri laji kuin 100 metrin perhosuinti.
Hallimestaruudet ovat mestaruuksia. Vielä Budapestin kisojen alussakin Ylen selostaja esitti sen kannan, että vain ulkoradoilla on arvokisoja. Selostajat puhuvat myös sitkeästi ulkoratojen maailman- ja suomenennätyksistä, vaikka sisällä tehty parempi on virallinen.
Miesten kuulan suomenennätys on 22,09 ja Mika Halvari on maailmanmestari. Markku Taskinen, Antti Loikkanen ja Ari Suhonen ovat euroopanmestareita. Menee muuten vielä jonkin aikaa siihen, että seuraava suomalainen juoksee 200 metrin radalla 800 metriä 1.47,36 tai 1500 metriä 3.38,16. Tai ulkoradalla 800 metriä 1.44,10.
Ilmoita asiaton viesti
”… 475 ylitys olisi mennyt todennäköisesti yli 490:stä…”
– Aijaijai kun joku sponsori järjestäisi rimattoman seiväs- tai korkeuskisan, jossa muutama maailman kärkinimi hyppäisi maalikameratyyppistä mittalaitetta ”vastaan” vaikkapa viisi yritystä per urheilija! Millintarkat tulokset kertoisivat, kuinka korkealle kukin lopulta pääsi.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy kai nyt sitten muuttaa Partasen tämänpäiväisen kävelyn arvio pelkäksi ”perussuoritukseksi”, vaikka tuollainen jälkikäteen tullut aikasakko ärsyttääkin. Jäähän tuo 20 kilometrin ”loistosuoritus +” kuitenkin voimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisillehan keihäänheitto ei ole mitään yleisurheilua vaan erityisurheilu 🙂
Ymmärrän, että karsinnassa putoaminen harmittaa, mutta tämän artikkelin logiikalla ja tämän kesän tulostasoon verraten putoajat tekivät perussuorituksen ja minimisuorituksen, olivat sentään MM-kisoissa kolmastoista ja kahdeksastoista.
Ilmoita asiaton viesti
Karsinnan perusteella voisi veikata, että intialainen, pakistanilainen ja tšekki ottavat mitalit, muuten tulostaso voi jäädä melko vaatimattomaksi. Tällä kertaa en esitä mitään omituisia odotuksia Helanderin odottamattomasta hirmuheitosta.
Ilmoita asiaton viesti
Itse jaksan vielä odottaa, että Helander ottaa odottamattoman mitalin 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tällä kertaa veikkaukseni mitalikolmikosta osui nappiin, ja kaikki kolme maata, Intia ja Pakistan ja Tšekki, ohittivat Suomen mitalitaulukossa. Saksa sentään pysyi takana.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin ennakoitu, ehdottomasti. Chopran voittoheitto kannattaa katsoa monta kertaa: kun keihäs irtosi kädestä, hän ei jäänyt sekunnin murto-osaksikaan seuraamaan sitä vaan käänsi heitolle selkänsä ja nosti molemmat kädet. Olisi itse luultavasti sillä hetkellä osannut sanoa parinkymmenen sentin tarkkuudella, mihin vehje putoaa.
Saksan tapaus on lähes käsittämätön. Mieleen tulee tosiaan suomalaisten Budapest vuonna 1966: kolme mitalia oli milleistä kiinni, mutta yhtään ei tullut.
Ilmoita asiaton viesti
Antaapa blogisti anteliaasti noita arvosanoja, kun Helanderin keskiarvoheittokin oli loistosuoritus.
Ilmoita asiaton viesti
No, Helander sijoittui 40 hengen joukkueesta neljänneksi parhaiten.
Pelkkien sijoitusnumeroiden perusteella eri lajien vertailu on perin vaikeata. 100 metrin juoksun tai maratonin viidessadas on ilman muuta lähempänä maailman kärkeä kuin minkä tahansa kenttälajin viideskymmenes.
Pannaan nyt ihan mekaanisesti järjestykseen niitä Suomen joukkueen jäseniä, joiden sijoitus oli vähintään yhtä hyvä kuin maratoonari Vainion:
Wilma Murto 3.
Silja Kosonen 5.
Aku Partanen 6.
Oliver Helander 7.
Saga Vanninen 9.
Viivi Lehikoinen 11.
Eveliina Määttänen 13.
Toni Kuusela 13.
Ella Junnila 13.
Suvi Koskinen 15.
Camilla Richardsson 15.
Aaron Kangas 17.
Anni-Linnea Alanen 17.
Kristiina Mäkelä 18.
Lassi Etelätalo 18.
Reetta Hurske 21.
Elina Lampela 22.
Juho Alasaari 22.
Alisa Vainio 22.
Keihäänheittäjillä ei tässä maassa ole helppoa 🙂
Toisaalta olisi vaikea ihan rehellisesti sanoa, että 36 senttiä ennätyksestään jäänyt seiväshyppääjä Alasaari olisi oikeasti pärjännyt paremmin kuin Krista Tervo, Jouni Rinne tai ennätyksensä juossut Nathalie Blomqvist, jonka sijoitus oli 39.
Ilmoita asiaton viesti
Joonas muuten.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, Jouni oli jääkiekkoilija.
Ilmoita asiaton viesti
Jonkinlaista neutraalia käsitystä siitä, miten suomalaiset pärjäsivät odotuksiin nähden saa vertaamalla sijoituksia Track&Field Newsin ennusteisiin (formcharts). Kymmenen parhaaan joukkoon oli sijoitettu seuraavat kuusi suomalaista:
Murto 2
Helander 6
Vanninen 6
Kuusela 7
Alanen 9
Kosonen 10
Näistä vain Kosonen ylitti TFN:n odotukset. Lisäksi Partanen kipusi parhaimmistoon listan ulkopuolelta.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt sano, että TFN olisi asiaa tuntematon taho, mutta kyllä senkin odotukset aika omituisia olivat.
Varsin moni maailmalla ei ollut kilpaillut tänä vuonna hirveän tosissaan, kun vanha ranking riitti muutenkin. Tuossa mainittujen suomalaisten rankingsijoitukset kisaan lähtiessä olivat:
Murto 3.
Helander 7.
Vanninen 13.
Kuusela 14.
Alanen 30.
Kosonen 10.
Rankingin mukaan Murto ja Helander sijoittuivat täsmälleen odotetusti, tämän listan muut paremmin. Partasen ja Lehikoisen ranking oli 18.
Ilmoita asiaton viesti