Pekka ja Pätkä ja Ylen sensuuri

Kuluvana keväänä Yle on esittämässä kaikki Pekka Puupää -elokuvat – yhtä lukuun ottamatta. Tuo yksi on Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuva, jonka esittämättä jättäminen on sekä epäloogista että typerää.

Kun Puupää-sarja edellisen kerran TV:ssä esitettiin, eräät yltiöhygieenikot karsastivat sen esitttämistä lähes pelkästään elokuvan nimen perusteella. Innokkaimmat vaativat Ylen päättäjien päitä vadille ja vaahtosivat, että veronmaksajien varoin ylläpidettävässä Ylessä ei rasismia voi sallia. 

Voi hyvänen aika. Meistä, jotka olemme nähneet tuon elokuvan, moiset syytökset tuntuvat aika erikoisilta, mutta silti Yle on nyt päättänyt alistua sensuurin kannattajien höyrypäisiin kohtuuttomuuksiin. 

Moniin muihin TV:ssäkin esitettyihin vanhoihin elokuviin verrattuna Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuva ei ole lainkaan rasistinen, mutta suomalaisten ennakkoluuloja (esim. mustia kohtaan) siinä kyllä pilkataan. Niinpä elokuvan sensuroiminen johtuneekin pelkästään sen nimestä. 

Ilmiö ei ole uusi, ja niinpä esim. Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa" -teoksen (Ten little niggers, 1939) uusintapainokset kulkevat nyt nimellä "Eikä yksikään pelastunut" – samalla teoksen loppputuloksen ikävästi paljastaen.

Pekka ja Pätkä neekereinä on Puupää-sarjan viimeinen elokuva, joten sen esittäminen muidet tavoin olisi ollut perusteltua myös siksi. Myöskään se ei ole läheskään huonoin Puupää-elokuva, eikä edes niistä ainoa, jossa valkoihoisten näyttelijöiden naamoja on lankattu mustiksi. 

Kun elokuva tai muu vastaava sensuroidaan (lähes) pelkästään sen nimen perusteella, hätävarjelun liioittelu ei ole lainkaan liian vahva sana. Täydellisen sensuroinnin sijaan Yle olisi voinut hoitaa neekeri-sanan ongelmallisuuden vaikkapa ennen elokuvaa esitetyllä lyhyellä tietoiskulla, jossa olisi selitetty neekeri-sanan yleinen käyttö vielä elokuvan tekoaikana v. 1960 sekä korostettu sanan kiistatonta sopimattomuutta nykykielessä. 

Kieltojen ja sensuurin kannattajia, historian vääristäjiä ja yhden totuuden vaatijoita Ylen ratkaisu tietysti miellyttää. Sen sijaan ne, jotka ovat historian opetusten perusteella nähneet, miten ovelasti ja pienin askelin sananvapauden kaventajat toimivat, ymmärtävät kavahtaa. 

Näinkö siis Ylessäkin nyt lähdettiin mukaan siihen vouhotukseen, jossa ihmiset jaetaan meihin hyviin ja oikeanlaisiin sekä toisaalta niihin, joiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä? Juuri tähän totalitarismi perustuu – ja juuri tätä sananvapauden ritarit ovat aina vastustaneet.

Vaikka Suomen Yleisradio on Pekan ja Pätkän tekijät nyt rasisteiksi leimatessaan astunut tämän rajan väärälle puolelle, en haluaisi uskoa tilannetta pysyväksi ilmiöksi vaan ainoastaan höyrypäitä pelkäävien Ylen vellihousupäälliköiden pelkojen lopputulokseksi. Ajan henki suosii nyt ehkä sensuuria, mutta jatkossa pitää pystyä parempaan – myös Ylessä.

 

jrusanen

tavallinen suomalainen metsien mies

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu