Arktinen aikavaellus revontulten läpi tähtiin ja mustiin aukkoihin
Näinä kevättalven kehittymisen aikoina kannattaa katsoa taivaalle. Aurinko, tuo lähin tähtemme puskee yhä voimallisemmin aurinkotuultaan kohden planeettojaan, mikä näkyy Maa-planeetan ilmakehän ylimmissä kerroksissa revontulten kasvavina myrskyinäkin. Toisaalta naapuriplaneettamme Venus ja Mars sekä planeettojemme jättiläinen Jupiter kuineen luovat omalla tavallaan valokuvauksellisia näkymiä Linnunratamme tähdistöjen joukkoon.
Naapurigalaksimme Andromedan näkyvä 2,5 miljoonan vuoden ikäinen valo kertoo omalla tavallaan havaittavan kosmoksemme mahtavuutta vaikka sitä on jo omassakin Galaksissamme liki mittaamattomasti miljardeine tähtineen ja eksoplaneettoineen.
Uusin ja vielä varsin outo valokuvauksellinen kohde löytyy Linnunratamme ytimestä, Jousimiehen (Sagittarius) tähdistön suunnasta nimeltään Sagittarius A* . Tämä erittäin massiivinen, miljoonien aurinkojen massainen radiosäteilijä on kiehtonut tähtien tutkijoita jo pitkään. Mutta sen valokuvaaminen on ollut hyvin haastavaa, koska tämä osittain tähden kaltainen olio on vetovoimallaan ympäröinyt itsensä tiheän tähtimeren ja pölynkin keskelle. Niinpä näkyvä valo ei pääse tuon tihentymän lävitse, mutta radioaaltojen mittainen sähkömagneettinen viestintuoja kylläkin. Viime vuoden elokuussa (12.8.2022) julkaistiin kohteesta ensimmäinen ja erikoinen valokuva, joka kertoo tämän hurjan kohteen olevan supermassiivinen musta aukko. Etäisyyttä välillämme on onneksi runsaat kaksi ja puolituhatta valovuotta eli valokuvassa oleva säteily on samalla runsaat kaksi ja puolituhatta vuotta vanhaa historian kertomaa. Kuvaan vangittu säteily lähti liikkeelle satoja vuosia ennen nykyisin käytössämme olevaa ajanlaskua, aikana jolloin muun muassa Homeroksen Odysseia, maailmankirjallisuuden ehkä tunnetuin teos näki päivänvalonsa.
Otsikossa mainittu ”Arktinen aikavaellus” on maailmankaikkeutemme kokonaishistoriaa kuvaava tunturipolku Utsjoen taajaman vaaramaisemassa (Arktinen Aikavaellus – Vaellus läpi aikakausien ) , osin Paistunturin paliskunnan maastossa. Kahdeksantoista opastaulua kertoo jylhän kauniissa ympäristössä noin neljäntoista kilometrin matkalla siitä, miten universumimme arvellaan syntyneen ja kehittyneen tähän päivään mennessä. Osin tämän innoittamana paikallinen tähtiyhdistys Ohcejoga Utsjoen Ursa yhdessä valtakunnallisen Ursan kanssa järjestää maaliskuun aikana tähtipäivät ( Tähtitieteellinen yhdistys Ursa: Tähtipäivät 2023 ) , missä kertoillaan tarkemmin tuosta kosmisesta hirviöstämmekin Sgr A* .
”Etäisyyttä välillämme on onneksi runsaat kaksi ja puolituhatta valovuotta eli valokuvassa oleva säteily on samalla runsaat kaksi ja puolituhatta vuotta vanhaa historian kertomaa. ”
Ja matkaa kohteeseen on vain noin 23 652 000 000 000 kilometriä.
Avaruuden mitat on käsittämättömiä,,käsite ääretön kuvaa sitä aika hyvin. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi ja noista kilometreistä. Jos SgrA* on kaukana, niin Utsjoki on sentään kohtuullisella etäisyydellä itse kullekin ainakin Suomea ajatellen. Niinpä tervetuloa Utsjoelle maaliskuun 17. – 19. päivien aikana kuulemaan, näkemään ja keskustelemaan kosmoksemme ihmeellisistä asioista. https://www.ursa.fi/tahtipaivat2023.html
Ilmoita asiaton viesti
Laajeneeko maailmankaikkeus vieläkin, ja mihin, ja eikö sillä todellakaan ole mitään äärirajaa?
Vai lähteekö supistumaan kohti uutta alkuräjähdystä?
Ilmoita asiaton viesti