Kirje Vlad-sedälle Moskovan Kremliin
Hyvä Vlad-setä! Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa. Muutoinkin kirjoitan kirjeitä hyvin harvoin ja yleensä joulun alla Joulupukille. Niinpä kirjeeni on luonteeltaan kuin lahjatoivomuslista.
Haluaisin hyvä Vlad-setä:
- että sotilaasi eivät enää ampuisi ukrainalaisia lapsia.
- että sotilaasi eivät enää ampuisi ukrainalaisia äitejä.
- että sotilaasi eivät enää ampuisi ukrainalaisia isejä.
- että sotilaasi eivät enää ampuisi ukrainalaisi mummoja.
- että sotilaasi eivät enää ampuisi ukrainalaisia pappoja eli ukkeja.
- että sotilaasi eivät enää särkisi ukrainalaisia koteja.
- että sotilaasi eivät enää särkisi ukrainalaisia sähkö- ja energialaitoksia.
- että sotilaasi eivät enää särkisi kokonaisia ukrainalaisia kaupunkeja.
- että sotilaasi palaisivat välittömästi koteihinsa Venäjälle, jotta heitä ei ammuttaisi Ukrainassa.
- että lohduttaisit kaikkia sodasta kärsimään joutuneita ukrainalaisia ja venäläisiä ihmisiä, niin äitejä kuin isiä, niin poikia kuin tyttöjä, niin mummoja kuin ukkejakin.
- että solmisit välittömästi pysyvän rauhan Venäjän ja Ukrainan välille.
- että ryhtyisit yhteistyössä ukrainalaisten ja venäläisten kanssa korjaamaan sotilaasi aiheuttamat tuhot Ukrainassa heti, kun rauhansopimus on allekirjoitettu.
- että pyytäisit anteeksi hyökkäyssotaasi niin veljeskansaltasi ukrainalaisilta kuin kansaltasi venäläisiltä.
- että ryhtyisit valmistelemaan eläkkeelle lähtöäsi mitä pikimmin, koska tiedän että sinäkin olet ylirasittunut tästä kaikesta turhasta ja kauheasta sotimisesta.
- ymmärrän, että Vlad-setä, sinäkin olet ihminen ja että sinäkin olet kerran ollut lapsi ja että sinäkin olet kerran saanut äitisi ja isäsi hoivaa ja että sinustakin on toivottu tulevan kerran huolehtiva ja ymmärtävä sekä rakastava aikuinen ja että sinustakin voisi kaikesta sotimisesta huolimatta tulla rauhaa rakastava ukki.
Utsjoella 23.03.2022
Juhani-poika
Ohoh, mitä nyt on tapahtunut?
Vuosikausia olet ylistänyt rikollisvaltiota ja sen viisasta johtajaa.
Minä taas evakkona olen haukkunut rikollisvaltiota ja sen johtajia.
Ei Venäjä voi laajentua oikeisiin rajoihin rauhanomaisesti. Ukraina on pelastettava vain sotimalla, ampumalla.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa, samoin kuin blogistikin tässä asiassa. Hän on utopistinen idealisti ja sinä realistinen pragmaatikko.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ampuakin saa ja kovasti saakin, mutta….
Näyttää siltä, että ampumalla ei saada läpimurtoa aikaiseksi.
Eikä edes kovat taloudelliset sanktiotkaan tuota näkyvää tulosta.
Minä odotan kovasti Venäjälle pakolaishallitusta emigranttien toimesta. Länsi tietenkin tukee tointa ja samalla valvoo, että pakolaishallitus rakentuu sovelialla tavalla. Tarvitaan palatsivallankumous, jota ohjaa pakolais- toimeenpanohallinto. Muulla tavoin joudumme odottamaan rosvotsaarin kuolonkankeutta, eikä silloinkaan voida taata, etteikö löytyisi uutta tsaaria jostain kivenkolosta.
En ole havainnut, että tätä mahdollisuutta olisi missään pohdittu.
Ilmoita asiaton viesti
15 vuotta minä olen joka päivä sosiaalisessa mediassa räyhännyt, kertonut tosiasioita lukemattomille Venäjän ja Putinin ystäville. Mitä minä nyt enää täällä teen? Lintusta lukuunottamatta kaikki ovat nyt samaa mieltä roistovaltiosta joka ajoi minut kaksi kertaa evakkoon 1939 ja 1944.
Juhani valitteli aikoinaan Naton koneiden meteliä Utsjoen erämaan taivaalla. Minä lohdutin että se on vapauden ääni. Ihmeiden aika ei ole ohi, ehkä saamme vielä Karjalan takaisin?
Ilmoita asiaton viesti
Jos ajatellaan 80-luvun geopolitiikkaa, niin ajatus Baltian ja vaikkapa Ukrainan itsenäistymisestä oli HUOMATTAVASTI absurdimpi kuin ajatus pienen Karjalan kaistan palauttamisesta. Suomi ei vain halunnut noudattaa ”carpe diem” -periaatetta kuten nuo mainitsemani kansat.
Ilmoita asiaton viesti