Kilpailudemokratia, eliitti, vaalit ja kansalaiskatsomus

 

Emme voi ymmärtää todellisuutta, ellemme tunne sen luonnetta ja olemusta. Elämme yhteiskunnassa, kilpailudemokratiassa, jossa meillä on vapaus valita, vaikuttaa ja ottaa riskejä tai olla ottamatta. Meillä on hyvin toimiva yhteiskunta ja sen keskeiset instituutiot, jotka meitä hallinnoivat. Yksilöinä meillä on turvaverkostot, jotka mahdollistavat yrittämisen ja epäonnistuessa mahdollistavat lapsillemme koulutuksen ja runsaasti tarpeiden tyydytysmahdollisuuksia. Yhteiskuntamme tarjoaa meille puitteet ja mahdollisuudet tehdä, kokeilla, luoda, yrittää ja levittää hyvinvointia ja vapautta edelleen. Mutta mihin  äänestysvalinnat perustuu, ketä me äänestämme, rahako ja ekonominen ja koulutuksellinen tasoko ratkaisee. ”Mitä me teemme vapaudella”, jos meiltä puuttuu kansalaiskatsomus, kartta ja kompassi. Tosiasiassa elämme kilpailudemokratiassa, jossa hyvinvoiva eliitti osaa ja ymmärtää ottaa vallan kuten hyvinvointivaaleissa kävi.  Suomi on usealla mittarilla mitattuna maailman demokraattisimpia maita, mutta kasvatuksen saralla mittarit näyttävät punaista, eivätkä nuorten kokemukset heidän omista osallistumis- ja vaikuttamismahdol-lisuuksistaan ole sen parempia. Uusimpien tutkimustulostemme mukaan koulujen demokratiakas-vatuksessa työtä riittää edelleen tehtäväksi hartiavoimin. Jos haluamme demokratian aidosti toimivan, tarvitsemme kouluihin kansalaiskatsomus- oppiaineen.  

Kansalaiskatsomuksen ytimessä on vastuu demokratian vahvuudesta yhteiskunnassa. Demokratian tulevaisuus ja yhteiskunnan tulevaisuus kulkevat käsikädessä. Vaaliosallistumista pidetään usein viitteenä siitä, luottaako kansa demokraattisiin instituutioihin. Korkea vaaliosallistuminen viittaa siihen, että demokratia toimii hyvin, ja matala vaaliosallistuminen nähdään ilmauksena päinvastaisesta. Matala vaaliosallistuminen voi kuitenkin johtua myös siitä, että kansa tuntee itsensä kuulluksi ja on tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan, eikä siksi näe osallistumista tarpeelliseksi. Vaaliosallistumisen lasku voidaan tulkita kiertoliikkeeksi, joka on tyypillistä kaikille vaaleihin perustuville järjestelmille. Tästä huolimatta lienee kuitenkin kohtuullista olettaa, että vaaliosallistuminen heijastaa kansalaisten mielen ja nkiintoa poliittisia prosesseja ja poliittista järjestelmää kohtaan. Jos äänestämättä jättäminen perustuu mielikuvaan äänestämisen turhuudesta, se kertoo varsin perustavasta epäluottamuksesta demokratian toimivuuteen. Tässä tilanteessa esiin nousee ryhmiä, joille demokratia kyllä käy menetelmänä ja keinona saavuttaa valtaa, mutta jotka todellisuudessa saattavat halveksia sen ihanteita ja periaatteita.

Huolenpito demokratiasta perustuu kasvatukseen ja koulutukseen. Jatkuva äänestysaktiivisuuden alaneminen kertoo välinpitämättömyyden ja ymmärtämättömyyden puutteesta demokratian toimivuudesta. Se taas kertoo koulujärjestelmäämme demokratiakasvatuksen epäonnistumisesta. Käydyt hyvinvointialuevaalit osoittivat syvää osallistumisen jakautuneisuutta: hyvinvoiva eliitti äänesti hyvinvoivan eliitin hallitsemaan vähäosaisen kansan enemmistön terveyden ja toimeentulon ongelmia. Nyt voimme kysyä, perustuuko eliitin käsitys tosiasioihin ja ottaako se  huomioon erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset; ja onnistuuko se välttämään itsekkyyden kiusaukset.

Kansainväliset esimerkit Ranskasta, Kanadasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Iso-Britanniasta osoittavat, että perinteisesti yksityisasiaksi koettu tai tulkittu onnellisuus (OECD=Onnelliset koulut ja onnellinen yhteiskunta) on politisoitavissa yhteiskunnalliseksi kysymykseksi vähän samalla tavalla kuin turvavyöt, ylipaino, perheväkivalta, miesten ja naisten roolit sekä osin yksinäisyys, jotka on aikaisemmin politisoitu yksityisestä sfääristä julkiseen sfääriin. On yhteiskunnallisen hyvinvoinnin näkökulmasta perusteltua asettaa kouluille kansalaiskatsomukseen liittyviä arvojen, arvostusten ja hyveiden ja vahvuuksien edistämiseen liittyviä tavoitteita. Kysymys ei ole siitä, miten maailman muutos muuttaa koulua vaan siitä, miten koulu muuttaa maailmaa.

Seuraavassa on yhdeksän kansalaiskatsomuksellista opetussuunnitelmallista fokusointialuetta, luokkahuonetta, joiden opetuksellisella alueella on mahdollisuus etsiä ja osoittaa vahvuutta, jäsentymistä, liittymistä, mukautumista, liikkumista, tukeutumista, vajoamista, kiinnittymistä, lopettamista, vastuullisuutta ja iloitsemista. Ratkaisevaa osaa näyttelee ihmisen luonteeseen ja tahtoon liittyvät voimat. Tahdon ja luonteen varassa tehdään valintoja, optimointeja ja kompensointeja elämänkulun eri vaiheissa.

VOIMAANNUTTAVA SOPIMUSYHTEISKUNTA, VAKAVARAISUUS: Suomessa on tarpeeksi rahallisia ja muita resursseja menestyä markkinoilla ja työllistää. Kestävä julkinen talous. Korkea työllisyysaste.

KANSALAISUUDEN MAINE, VAPAA YHDISTYMIS-, KOKOONTUMIS- JA SANANVAPAUS: Suomella on positiivinen maine globaalissa maailmassa, markkinoilla ja yhteiskunnassa. Arvot. Sisäinen tulkinta: ”On hienoa olla suomalainen”.

EU-KUMPPANUUS, VAIKUTTAVA POLITIIKKA, KUMPPANIT, RAUHAN YLLÄPITO: Tunne arvostuksesta suhteessa muihin maihin. Luotettavat verkostot. Itsenäinen puolustuspolitiikka.

TUTKIMUS-EETTINEN TUOTEKEHYS. KORKEATASOINEN TEKNOLOGIA: Ihmisillä tunne, että suomalaiset tuotteet kehittyvät ja tyydyttävät kysynnän. Voimaannuttava kansainvälinen asiakaspalaute.

VOIMAANNUTTAVA, TOIMIVA TERVEYS- JA SOSIAALIJÄRJESTELMÄ: Hyvinvoiva fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen tasapaino ja terveys koko yhteiskunnassa.

TASA-ARVOISUUS. YHTEISKUNTAVASTUU JA TUKI HEIKOMPIOSAISISTA: Laaja kansalaisosallistuminen  hallinnon kaikilla tasoilla ja korkea äänestysosallisuus, keskinäinen kunnioitus. Luottamus ja loukkaamat-tomuus. Eettisesti kestävä sosiaali- ja terveydenhoito/ huolenpitojärjestelmä.

MAAILMAN OSAAVIN KANSA. VOIMAANNUTTAVA KOULUTUSJÄRJESTELMÄ: Tulevaisuuteen suuntautunut koulutusjärjestelmä. Mahdollistaa oman kehityksen haltuunoton kaikille.

VOIMAANNUTTVA RAJOITTAMATON TIETOJEN SAANTI JA HALLINNON LÄPINÄKYVYYS: Avoin viestintä, sananvapaus, monipuolinen demokratiaa edistävä media. Monipuolinen puoluejärjestelmä.

HALLITUKSELLA KORKEATASOINEN ITSEYMMÄRRYS PERUSTEHTÄVÄSTÄ: Toiveikas tulevaisuuskuva osana globaalia maailmanjärjestystä. Voimaannuttava visio, missio ja strategia, ihmisarvoihin nojaavat ohjaavat periaatteet

Joseph A. Schumpeter kuvailee edustuksellista demokratiaa vakiintuneena institutionaalisena järjestelynä, jossa päätökset tekevät poliitikot, jotka ovat voittaneet asemansa kilpailussa valitsijoiden suosiosta kausittaisissa vaaleissa. Poliittisen johdon valitseminen tapahtuu sellaisen prosessin kautta, jota leimaa suuremmassa tai pienemmässä määrin kilpailu, kilpailudemokratia, jossa raha ratkaisee. Onneksi vielä päätöksentekijät ovat vallassa vain lyhyen ajan eli vaalikauden kerrallaan.  He joutuvat näin jatkuvasti koetukselle ja vastuuseen valitsijoidensa edessä. Koulu on paikka harjoitella erilaisia yhteiskunnassa tarvittavia taitoja, myös demokraattista elämäntapaa. Mikäli yhteiskunnissa ei panosteta demokratiaan uskovien yksilöiden kasvatukseen, tulee demokratiasta periaatteena pelkkiä korulauseita ja kansalaisista pelinappuloita. Demokratiaan elämäntapana kasvetaankin nimenomaan yhdessä toimien ja elämää ihmetellen. Yhdessä toimimisen lisäksi demokratian perusperiaatteita ovat vapaus ja tasa-arvo, minkä vuoksi kaikkia kasvatustilanteita pitäisi määrittää tasa-arvo opettajan ja oppilaan välillä. Tarvitsemme kuitenkin aidon demokratian turvaksi kansalaiskasvatuksen oppiaineeksi kouluihin, että äänestysvalinnat perustuisivat tasa-arvoisuuteen.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu