Lapsille ja nuorille menetetty valta ei kaipaa lisää järjestelmävaltaa vaan opastuksellisen ohjelman

Kaiken järjellisen logiikan mukaan, kun ”vanhat konstit eivät saa aikaan mitä haluamme, ja uskomme paremman vaihtoehdon olevan mahdollinen, luovumme ”vanhoista konsteista” ja niiden aiheuttamasta kurjuudesta. Tämä näyttää mahdolliselta, mutta ei koske merkittävintä kasvuyhteisöä eli koulua, jonka muuttaminen on yhtä hankalaa kuin hautausmaan muuttaminen. Tämä koskee myös perheiden todellisuutta. Mutta mistä se mahtaa johtua. Aina Aleksis Kiven kuvaamasta koulusta lähtien koulua on ohjannut ulkoisen kontrollin psykologia ja siihen nojannut opetuksellinen ja kasvatuksellinen filosofia. Se on tuottanut tullessaan käyttäytymisen hallintajärjestelmän, jossa käytämme halujemme  vallan käytön välineenä. Tässä taidossa lapset ja nuoret ovat ammattilaisia saaden lujan otteen vanhemmista saaden tällä hetkellistä valtaa ja mukavuutta itselleen, mukavuuselämää. Tätä vallan käytön tapaa kutsutaan tuntemiskäyttäy-tymiseksi tekemiskäyttäytymisen, ajattelukäyttäytymisen ja terveyskäyttäytymisen sijasta. Tuntemiskäytöksellä lapset ovat ottaneet vallan aikuisilta ihmisiltä todettuaan, että on mielekästä ja tuottavaa valita surkeus ajassa ja paikassa, jossa se tuottaa tuloksia.  Kannattaa muistaa, että kokonaiskäyttäytyminen muodostuu ajattelusta, tekemisestä, tuntemisesta ja fysiologiasta. Koska hallitsemme parhaiten tekemiskomponenttia, niin jos muutamme tuntuvasti tätä osatekijää, emme voi olla muuttamatta myös ajattelemis- ja tuntemiskomponenttia sekä fysiologista komponenttia.

Aikuisikään mennessä olemme luoneet tai oppineet ”kurjuuskäyttäytymisen”, usein eriasteisen masentumisen tai pahanolon, joilla hankimme myötätuntoa, ymmärrystä ja  järjestelmän hyväksikäyttöä ym. pyytämättä. Kun lapset ja nuoret ohjataan  oppilashuollon palveluihin vaatimatta arvioimaan tekemis-, ajattelu-, terveys- ja valintakäyt-täytymistä,  he saavat vain vahvistusta tälle pyytämättä saatavalle käyttäytymiselle.  Niin lapsilla, nuorilla kuin meillä kaikillakin on tarve hallita, mutta ei olla hallittu. Onnettominta on, että näin mieleemme kasvaa kuvia toisista auttamassa meitä ja ratkaisemassa ongelmamme ja tuottaen ns. verukekäyttäytymisen tavan, jossa vain mielikuvitus on rajana. Tällaiseen lasten tuntemiskäyttäytymisen puolustamiseen perustuu usein vanhempien suhde koulussa sattuviin tapahtumiin.

Monissa hoidollisissa ja erityisesti sekä positiivisissa että kielteisisä riippuvuuksia koskevissa hoitomenetelmissä ja kuntoutustavoissa puhutaan ohjelmista, tai askeleista, joiden noudattaminen on onnistumisen ehtona. Tämä koskee myös hallintajärjestelmämme uudistamista niin kotona, koulussa kuin työpaikoillakin koskevaa ajattelua.   Tähän  ulkoisen hallintajärjestelmän opetussuunnitelmalliseen todellisuuteen tarjoaa vanhemmille ja opettajille  ja johtajille valinnan teoria ja todellisuuterapia hallintajärjestelmäfilosofia periaatteet, jotka tekevät suhteiden hoitamisen kotona helpommaksi ja luokan hallinnan  koulussa helpommaksi,  työpaikoilla suhteet rakentavimmiksi ja haastaa jokaista  vastuun ottamiseen kokonaiskäyttäytymisestään ja tien turvallisiin ja hyödyllisiin tapoihin tehdä laatuvalintoja. Näitä periaatteita voidaan kutsua kahdentoista askeleen ohjelmaksi.

I Opi tuntemaan omat ja lapsien tarpeet 1)rakkaus ja yhteenkuuluminen, 2) itsearvostus ja vaikutusvalta, 3)vapaus ja autonomia, 4)ilo ja elämästä nauttiminen, 5)selviytyminen ja terveys.

II Opi ja opeta tekemään valintoja ja päätöksiä, jotka auttavat häntä vastaamaan heidän perustarpeisiinsa ja rakentamaan laatumaailmaansa.

III Opi ja opeta lapset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ymmärtämään, että ihmiset voivat hallita vain omaa käyttäytymistään, tekojaan, ajatteluaan, tunteitaan fysiologisia tilojaan.

IV Opi ja opeta  ymmärtämään, että kaikki mitä annamme tai saamme toisilta, muilta, on aistiemme ja arvojemme kautta suodattamaamme tietoa ja välittyvät kuvina mielemme järjestelmään.

V Opi ja opeta lapset ymmärtämään, että kaikki pitkäaikaiset meidän mielemme psykologiset hyvinvointi-pahoinvointiongelmat ovat ihmissuhteisiimme liittyviä suhdeongelmia ja suhdetavoistamme johtuvia.

VI Opi ja opeta lapset  ymmärtämään, että tarvitsemme toisiamme ja kavereitamme ja  meillä on oltava ainakin yksi tyydyttävä ja hyvä suhde, ja että emme koskaan saa tehdä toisia haavoittavia tekoja.

VII Opi ja opeta lapset  ymmärtämään, että se mitä meille on aikaisemmin tapahtunut ei ole tärkeää, vaan tärkeää on se, mitä me teemme nyt, koska emme ole menneisyyden vankeja.

VIII Opi ja opeta lapsille, että meitä ohjaa viisi geneettistä tarvetta, jotka luovat kaikelle käyttäyty-misellemme tarkoituksen ja rakentavilla valinnoilla tyydyttämämme tarpeet auttavat meitä rakentamaan omaa ”laatumaailmaamme”.

IX Opi ja opeta lapsia  ymmärtämään, että kaikki käyttäytyminen koostuu neljästä osasta: tekeminen, ajattelu, tunne ja fysiologia, ja että me voimme vain ajattelun ja tekojen avulla saada hallinnan tunteisiin ja fysiologisiin reaktioihimme.

X  Opi ja opeta lapsille, miten tärkeää on sen tunnustaminen, että me jokainen/kaikki voimme hallita vain omaa käyttäytymistämme ja vastuu omasta kokonaiskäyttäytymisestä tuo meille suurimman vapauden.

XI Opi ja opeta lapsia  tuntemaan yhteiskuntarakenteen ihmistä määrittelevät positioasemat, koska ne liittyvät itsearvostuksen ja vaikutusvallan tarpeiden tyydyttämiseen heijastuen ihmisten perspektiiveihin, intresseihin ja keskinäiseen vuorovaikutukseen. Ja että positio voidaan nähdä myös voimaannuttavana mahdollisuutena yksilölle, sen sijaan, että yksilö nähtäisiin vain tiettyyn positioon laitettavana uhrina.

XII Opi ja opeta lapsille, että kyvykkyys ja onnellisuus kehittyy harjoituksen avulla ja kokonais-käyttäytyminen näkyy ajattelussa, tekemisessä, tunteissa ja fysiologisissa reaktioissa,   ja  että meidät pitää hengissä, kun punaisissa valoissa valitsemme pysähtymisen ja säilytämme mielenterveytemme hallitessamme haluamme ajautua riippuvuuteen esim. kännykän käytössä.