Harvoin se onnistuu, vaikkakin yleensä kyllä.
Kävin tänään kaupassa. Koiranulkoiluttajat ovat mukavia ihmisiä. Tarkoitan, että kuka tahansa tulee vastaan ison rottvailerin kanssa (oikein kirjoitettu?) niin en sitä pelkää. En pelännyt tänäänkään. Tästä tulikin mieleeni:
Eräs henkilö totesi koiran omistajalle, että tuo sun mäyräkoirasi puree häntä jatkuvasti nilkkaan. Vastaus oli: johtuu siitä, että se ei ylety korkeammalle, joo.
Mutta koiran omistajat ovat siis kivoja. Minuakin on oikein kunnolla purrut vaan kerran. Eikä siis omistaja vaan koira. Onneksi se oli oma koira? Siis oli joo, taas joo.
Kauppamatkalla tänään sain silittää – koiraakin. Ja puhumaankin onnistuin. No kukaan ei sitä ihmettele – yksikseenkin kun voi höpistä? Mutta jos joku muistaa niin aiemmin joskus kerroin, että alan opiskelemaan kiinaa. Ja kuinka ollakaan niin tänään tuolla Prismassa törmäsin kiinalaiseen. "Ni hao" – siitä se lähti. Kiva kun osaa hymyillä ja ihmetellä. Pakko oli kysyä – jotain 🙂
Arvatkaa muuten mistä tykkään? No tietysti siitä. On se silittäminenkin kivaa – tai no: riippuu mitä silittää.
Kommentit (0)