Anteeksi
Saanko anteeksi?
– kiitos!
Jotta voisi saada anteeksi niin yleensä pitää pyytää anteeksi.
Toki on myös tapauksia joissa loukattu tuumaa suoraan loukkaajalle: saat anteeksi, ja vastaavia.
Henkilökohtaisesti olen pyytänyt anteeksi jopa tapauksessa jossa en ole ymmärtänyt toimineeni mitenkään väärin. En ole saanut anteeksi.
Minusta on psykologisissa testeissä todettu, että vaadin paljon itseltä, kuten myös muilta. No jaa…
Yksi asia mihin itse aina pyrin on päätösteni ja näkemysteni selkeä perusteleminen. Vähän samaa odotan eri mieltä olevilta. Ei pitäisi (mielestäni) toimia siltä pohjalta, että; kun tulin sanoneeksi, musta tuntuu, naapuri kertoi… tai vastaavaa.
Niin, ANTEEKSIANTO
On olemassa myös henkilöitä jotka eivät koskaan anna mitään anteeksi. Se voi kohdistua kaikkiin tai vaan joihinkin henkilöihin. Periaate nääs.
Heillä on toki oikeus periaatteisiinsa, kuten siihen, että; turha asioita on edes yrittää puhumalla selvittää, kyllä minä tiedän!
Osaatko Sinä pyytää anteeksi?
Mitä se vaatii, että annat anteeksi?
”On olemassa myös henkilöitä jotka eivät koskaan anna mitään anteeksi.”
Kekkosen sanottiin olevan yksi tällanen henkilö. Jos UKK loukkaantui/suuttui jollekulle jostain, syystä tai syyttä, sitä ei saanut koskaan anteeksi. Niinpä hän ei ollut lopulta siedettävissä väleissä muiden kun Kalevi Sorsan kanssa.
Pyydän anteeksi, jos tämä kommenttini loukkaa jotakuta.
Ilmoita asiaton viesti
”Pyydän anteeksi, jos tämä kommenttini loukkaa jotakuta.”
– Kuinka vilpittömänä voidaan pitää tuonkaltaista ennakoivaa anteeksipyyntöä? Se on kuin blanco-valtakirja, jonka voi halutessaan täyttää ja hyödyntää.
En loukkaantunut Kekkosta koskevasta väitteestä, mutta: lopulta Urkki menetti muistinsa. Voidaanko pitkävihaisuuden katsoa nollautuneen presidentin dementoituessa, vai betonoiko totaalinen unohtaminen vihanpidon jatkumaan iankaikkisesti?
Ilmoita asiaton viesti
”Henkilökohtaisesti olen pyytänyt anteeksi jopa tapauksessa jossa en ole ymmärtänyt toimineeni mitenkään väärin. En ole saanut anteeksi.”
– Harmillinen esimerkki! Henkilö ei omasta mielestään ole sössinyt, mutta kaveri katsoo hänen syyllistyneen suorastaan anteeksiantamattomaan tekoon. Onko kysymys ollut ihmissuhteesta, jossa alun alkaenkaan ”kemiat eivät kohdanneet”?
Ilmoita asiaton viesti
”Ihmissuhteesta” jossa toinen olettaa olemattomia. Oikeudenkäynti tulossa 🙁
– harhaluuloisuus tms.?
Onneksi minulla on todistajia siitä missä tiettyinä aikoina olen ollut. Tänään juuri yhdeltä henkilöltä varmistin, että hän muistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun on kulunut riittävästi aikaa ja kun väärin tehneen osapuolen käytös ja persoonallisuus on tyystin muuttunut niistä ajoista, kun anteeksiantoa odottava teko tai solvaisu on tehty, tuntuu luontevalta antaa anteeksi – jopa ilman, että sitä pyydettäisiin.
Olen pyrkinyt löytämään tälle asialle rationaalisen selityksen, jotta en joutuisi tekemään kompromissia teon tekemisen aikaan vallinneen tunteen kanssa, jolloin olin varma, ettei moista ikinä tule antamaan anteeksi. (En nimittäin anna itselleni anteeksi, jos havaitsen itsessäni epärationaalista tunnevaltaisuutta).
Tuo rationaalinen anteeksiannon oikeutus seuraa siitä, että biologien mukaan ihmisen kaikki solut uudistuvat noin viiden vuoden kuluessa. Se tarkoittaa sitä, että viiden vuoden kuluttua meissä ei ole jäljellä fyysisesti enää mitään samaa kuin tänään. Aivoissamme on vain muistijälki menneisyydestä, mutta aivosolutkin ovat uusiutuneet. Eli viiden vuoden karenssi ennen anteeksiantamista on rationaalinen aikajakso.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta ihmisellä on myös henki. Elävällä ihmisellä on henki, kuolleella ruumilla ei ole henkeä.
Hengessään ihminen siis voi muistaa, mutta ihmiseltä voi lähteä henkeä, vaikka hän biologisesti jää eloon. Silloin hän ei ole menettänyt kaikkea henkeään.
Elossaan ja todistuksessaan ihmiset ovat rehellisiä yleensä. Henkisiä arvoja palvellaan kirkossa – anteeksi pyytämisessä ja anteeksi antamisessa voisi kääntyä kirkkolaitoksen puoleen. Kirkossa ovat henkisten asioiden asiantuntijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Sekoitatkohan, Tarja, nyt henkiset ja hengelliset asiat toisiinsa?
Toki kirkossa on varmasti molempien alojen ns. asiantuntijoita.
Itse olen usein pohtinut anteeksi antamisen problematiikkaa. Uskonto tuntuu antavan tämän ratkaisuun verraten vähän eväitä. Tosin Jeesus kehottaa loukattua kääntämään toisenkin poskensa, mutta se ei tunnu kovin realistiselta.
Syntien anteeksi saaminen ehdollistetaan Vuorisaarnan ja Matteuksen evankeliumin teksteissä kykyyn antaa itse anteeksi:
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”
Eli samalla tavalla saat itse anteeksi kuin kykenet antamaan anteeksi pahimmalle väärintekijällesi. Melko heviä. Kuinka monen synnit jäävät anteeksi saamatta?
Pitäisi osata kreikkaa ja lukea tuo Isä meidän alkukielellä. Sanotaankohan siellä juuri noin? Ainakin ortodokseilla on käännöksestä eri tulkinta, heidän tekstinsä kuuluu:
”Ja anna meille anteeksi velkamme,
niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.”
Tuo kuulostaa jo helpommalta tehtävältä nykyajan maallistuneelle sielulle, vai mitä? Siitä selviää ihan pelkällä rahalla.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisellä on siis henki, sielu ja sen vuoksi ihmiset harjoittavat hengellisiä asioita.
On uskossa ja uskonnossa ihmeellistä, miten ihminen melko vähälläkin puheella ja pienin sananparsin saa voimallisen lohdun ja osaa sovittaa tekemisiään ja osaa antaa anteeksi. Joskus vain saattaa kestää kauan, joskus jopa eliniän ajan löytää sellainen sielullinen tila ja hetki, jolloin asia on kypsynyt anteeksi antamiseen ja ymmärrykseen tai anteeksi pyytämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihmisellä on siis henki, sielu ja sen vuoksi ihmiset harjoittavat hengellisiä asioita.”
Em. syllogismi on varsin puutteellinen.
Ensinnäkin, on suuri joukko ihmisiä (joilla on henki ja sielu), jotka eivät harjoita hengellisiä asioita.
Sen sijaan kaikki ihmiset harjoittavat henkisiä asioita.
Ks. henkinen vs. hengellinen määritelmät.
Ilmoita asiaton viesti
Olla ihminen on mahdollisuus tulla ihmiseksi. Tietenkin harjoittamiset ovat yksilöiden erilaisia asioita. Henkisissä ja hengellisissä asioissa on paljon mahdollisuuksia.
Kirjoitan kirjassani Kristillinen filosofia, osa 3 Ihmisen henkinen jatkumo, mahdollisuudesta, että elämä jatkuisi myös yksilöllisesti. Elämä on valintoja täynnä, elämän jatkumiseen liittyy ja kuuluu myös usko.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi voi pyytää myös osana sosiaalista peliä. Aitoon anteeksipyyntöön liittyy katumus tai omatunnon kolkutus sekä edeltävän muita ihmisiä kohtaan haitallisen käyttäytymisen muutos.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Anteeksipyyntö on merkityksetön ellei anteeksipyytäjä ole tosissaan. Jotta voisi olla tosissaan pitää yleensä myös kyetä mieltämään mitä on tehnyt väärin, mitä pyytää anteeksi.
Tottakai sitten pitää myös ottaa opiksi. Toimia siten, ettei jatkossa syyllisty samanlaiseen virheeseen.
Tietysti myös henkilön joka antaa anteeksi pitää olla tosissaan. Ei pidä vaan todeta: saat anteeksi, jatkaen katkerana.
Voi vaatia puhumista, selvittelyä, että jokin asia saadaan selvitettyä, tilanne nollattua, anteeksi pyydettyä ja annettua. Aikaa voi kulua…
Ilmoita asiaton viesti