Minua sitten harmittaa – aina vaan kirjoitan ja pilkutan väärin :-/
Viimeksi tänään kirjoitin facebookiin päivityksen. Pitäisikö Facebook muuten kirjoittaa isolla, siis tässä tapauksessa? No siitä nyt ei ole kyse.
Kirjoitin siis päivityksen jossa yksi sana oli: Toteampahan. Jonkin ajan kuluttua aloin sitten miettiä, että kirjoitinko sanan ännällä(N) vai ämmällä(M). Aiheena kuitenkin jollain tapaa oli, että olen IT-ammattilainen (yhdeltä koulutukseltani), en äidinkielen opettaja :-/?
Samaan tapaan tulee välillä kirjoitettua kumpa. Tarkoitus on kuitenkin kirjoittaa kunpa. Mutta kaikillehan noin käy, vai käykö?
Toinen juttu mikä minua omissa teksteissäni aina jälkikäteen, niitä vaikkapa lehdestä lukiessani, harmittaa, ovat mukaan sattuneet,, pilkkuvirheet. Minulla on jostain syystä sellainen tapa, että kun kirjoitan, niin aina kun pysähdyn hetkeksi miettimään, niin törkkään tekstiin pilkun. Liian usein turhaan – ja sitten ”oikoluen” väärin. Yritän kuitenkin aina itselleni vakuutella, että sisältö on tärkeämpää kuin oikea pilkutus ja äNnät. Mutta on se kuitenkin myös niin, että: KUOLEMA EI ARNOA? Vai oliko se kuitenkin: ARMOA EI KUOLEMA?
Sama juttu. Minulla on kirja nimeltään Pilkun paikka, jota koetan lukea ahkerasti. Siitä huolimatta teen jatkuvasti virheitä. Vaikka miten koetan oikolukea, huomaan virheeni vasta, kun teksti on jo ulkona. Äärimmäisen tuhrauttavaa…
Ilmoita asiaton viesti
TäässsTässä Puheenvuorossa saattaa olla muokkausmahdollisuus kommenteilleen? Twitterissä ei ole.Ilmoita asiaton viesti
Se ei ole niin helppoa. Pimeämpi vai pimeänpi?
En muista pilkkusääntöjä, mutta yritän miettiä asiaa lauseen rytmittämisen kautta. Yleensähän virkkeessä lauseiden väliin merkitään pilkku, ja siksi sitä tässäkin tapauksessa käytän. Luetteloissa pannaan pilkkuja väleihin, mutta viimeiseen saumaan sopii parhaiten ”ja”: sininen, punainen, vihreä ja valkoinen.
Muuten: mikä ihmeen hässäkkä on tekstissäsi pariin kertaan esiintyvä kaksoispisteen, yhdysmerkin ja vinoviivan yhdistelmä?
Ilmoita asiaton viesti
Itse käytän sitä tarkoituksessa: no jaa? Vähän ihmetellen.
Googlaa hymiöt. 😉
Kuinka minä muistan itselleni opetetun (olen ”vanha kääkkä”), että lauseet toisistaan erottaa piste.
Muistelen myös, että minulle opetettiin (ei päde nykyään), että pilkku aina ennen sanoja mm.: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka… jne.
Ilmoita asiaton viesti
En todellakaan ryhdy jäljittämään hymiöitä, koska Wihaan niitä!
Lauseet voi toki erottaa pisteelläkin, mutta virkkeen sivulausetta rajaa tyypillisesti pilkku. Onko mahdollista, että muistat tuon yksityiskohdan väärin?
Viimeisessä kappaleessa muistelemasi opetus on mielestäni edelleen täyttä asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ota oikoluku käyttöön selaimessa tai jos ei onnistu, niin siirrä teksturista. Se kai nopeuttaa oppimista, että ei katso korjausehdotuksia, vaan yrittää itse löytää oikean kirjoitusasun.
Yritykset jne. määrittelevät itse kirjoitusasunsa, mutta esimerkiksi internet on jo yleissana. Tosin yleissanoista on eri mielipiteitä eikä Internet ole varsinaisesti väärin, koska se on ollut oikein.
Pilkkujen suhteen kehottaisin lukemaan https://svenska.yle.fi/artikel/2018/04/10/sprakkolumnen-kommat-har-stor-betydelse tai edes arvioimaan jutun koon perusteella, miten helppoa ruotsin pilkutus on. Kun pitää sääntönä, että pilkkuja lisätään vain listoihin (ett, två och tre), huomaa että on vähän pakko kirjoittaa lyhyempiä ja selkeämpiä lauseita. Voi ruotsia edelleen pilkuttaa aika samaan tapaan kuin suomea ja se on suotavaakin rytmityksen ja selkeyden takia.
Pilkkujen välttäminen siis parantaa kielen laatua ja jos kirjoittaa tekstiä, josta ei saa maksua, niin ei siitä sakoteta, jos ne unohtaa.
Kielitoimiston pilkutusohje: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/86 ja KOTUS:in pääsivu https://www.kotus.fi/
Aikoinaan huomasin, että paras tapa oikolukea oli laittaa teksti lepäämään pariksi viikoksi, jotta unohti sen. Jos siitä ei saanut itse selvää, oli syytä korjata. Oli minulla siihen aikaan kustantajan oikolukijatkin opettamassa, kun piti itse viedä korjaukset paperilta tekstiin.
Ilmoita asiaton viesti
Juu. Noin. Itse pyrin nykyisin mahdollisimman lyhyisin lauseisiin. Sitä ei aina huomaa. En edes minä itse. Suosin tavallaan selkokieltä. Pilkut siis puuttuvat. Joskus minua arvosteltiin. Miksikö? Kirjoitin kokonaisen kappaleen ilman pistettäkään. Niin ei pidä tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Minä tutustuin selkokieleen tai -uutisiin 80-luvun puolivälissä På lätt svenska -lehden muodossa. Äsken kun googlasin, huomasin että myös YLE on aloittanut på lätt svenska -lähetykset 6 päivää sitten. Löytyy podcasteja, STV playtä ja ..
En tiedä onko Ruotsin suurella siirtolaisten määrällä ollut vaikutusta kielihuollon parempaan tasoon, mutta se on aika ilmeistä. Veikkaisin että pilkutussääntöjen järkevöittämiseenkin.
Toinen maa, jossa on pitkä kokemus suuresta siirtolaisuudesta, on Saksa. Paikallisen YLE:n eli Deutsche Wellen sivut ovat 30 kielellä ja kielten opiskelijan kannalta ihan järkyttävän hyvät. BBC:llä taas surkeat ja Espanjan RTVE:llä ei mitään, mutta paikallisella STT:llä eli EFE:llä oma sivusto opiskelulle, mutta ei lähellekään DW:n tasoa. EFE on maailman 4. suurin eli tietysti monikansallinen. Espanjan natiivipuhujia on enemmän kuin englannilla.
Minä muuten katson aika usein selkokielisiä uutisia Areenasta. Vähintään nopeudella 1.5, kun tavallisten uutisten nopeus on aika vakiona 1.4 ja ruotsinkielisten välillä 1.2 ja 1.4.
Ilmoita asiaton viesti
Minä käytän oikolukemiseen LibreOfficea ja Oikofixiä. Ongelmana on kuitenkin se, että ne eivät tunnista virheitä asiasisällössä. Kirjoitusteni ennakkotarkastamista varten olen perustanut yksityisen blogin, mutta en ole onnistunut löytämään paljoa henkilöitä ennakkotarkastamaan kirjoituksiani. Jutuissani esimerkiksi virheet päivämäärissä voivat olla vakava asia. Niitä oikolukuohjelmat eivät tunnista. Kerran kun minulla oli tarkoitus kirjoittaa ”hallitusneuvotteluissa”, niin Oikofix ei tunnistanut sanassa ”hallitusneuvoluissa” mitään väärää.
Ilmoita asiaton viesti
hallitus-neuvo-luissa
Kysehän on suomen kannalta ihan oikeakielisestä yhdyssanasta. Ne on niitä luita, mitä pääministeri nakkaa pöydälle ja joista sitten otetaan neuvoa. Tai ainakin voitaisiin näin tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Minä huomaan tekstissäni jatkuvasti kirjoitusvirheitä, mutta en enää ota niitä niin vakavasti. Tekstin sisältö on kuitenkin se tärkein juttu ja persoonallinen ote toivottava. Tässä taannoin luin lehdestä amerikkalaisen yliopiston tutkimuksen, että on älyn puutetta kiinnittää liikaa huomiota sanavirheisiin. Vain turhan tärkeät ja pieniin sivuasioihin kiinnittävät ihmiset luovat hysteriaa pienten virheiden tähden. He eivät pysty näkemään kokonaisuuksia”. Tuo sopii minulle, heh. Harmi etten pannut kirjoitusta talteen.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin korjaan virheet jos huomaan ne blogistani heti julkaisun jälkeen. Jos sen sijaan on kulunut jo useita minuutteja niin annan olla.
Kuten toteat: asiasisältö on tärkein.
Nykyisin kirjoitan usein puhelimella, ja tämä välillä tekee mitä ihmeempiä muutoksia, joita en aina huomaa – kun on niin ”kiire”.
Ilmoita asiaton viesti
Sama se on minullakin, kun oma kännyni Huawei ei osaa vielä tarpeeksi suomea, vaan kääntää jo sanatkin ihan toiseksi. Kirjoitankin enimmäkseen kännylläni kaiken, sängyssä maaten:)
Blogitkin kirjoitan suoraan valmiiseen alustaan ja kärsimättömänä ihmisenä en useinkaan jaksa/viitsi edes lukea niitä jälkikäteen. Tiedän! Huono homma:) Luin joskus, että lehtien toimittajat hiovat tekstejään koko päivän ja joku ne vielä jälkikäteen tarkistaakin. Mutta he saavat siitä palkan, jos työ on huonoa, niin potkut tulevat äkkiä takalistoon. Meillä on täällä sentään vähän löysempi meno:) Onneksi.
Ilmoita asiaton viesti