Onko väkivallattomuus utopiaa
Kyllä – tai ainakin siltä se vaikuttaa.
Minun kohdallani kysymys kuuluu: kuka minua pelkää ja miksi?.
En uskalla Faktoja kertoa koska niiden kertominen aiemmin johti kirjoituskieltoon.
Mutku…
Eräs henkilö minua pelkää… – käsittämätöntä, miksi? En ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa!
Paitsi jos sääntö: muistan vieläkin hyvin kuinka joskun nippasin, eli annoin luunapiin, tuollon kolmevuotiaalle lapselleni. Se oli VIRHE!
Seurustelin:
Viimeksi kun seurustelin niin naisystäväni oli minua 24-vuotta nuorempi. Olen silti yhä rakastunut S:ään! (tai niin no – määrittele se…)
Sanoin jotain ilmeisen ”kamalaa” jolloin tuo nuori nainen heilautti kättään ja rikkoi silmälasini, jotka olivat tuolloin naamallani, koska katselin telkkua.
Suutuinko -no en. Tuumasin, että saat kyllä uudet lasit maksaa, jonka Hän lupasi tehdä, maksamatta ovat.
VÄÄRINKÄSITIT:
Tuo nainen jonka kanssa seurustelin ei ole S!
Tunnistatko merkit – edes toisen?
”Missä järki loppuu, siitä alkaa väkivalta.”
Näin se on aina ollut, ja on aina oleva.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti noin, mutta määrittele väkivalta.
Oliko tuo silmälasieni rikkominen väkivaltaa vain tahaton suuttumusteko?
Ilmoita asiaton viesti
Syvällisesti dilemmaa pohdittuani tulin siihen johtopäätökseen, että nuoren pimun käden heilautus oli tahatonta väkivaltaa rillejäsi kohtaan, vaan ei sinua.
Ilmoita asiaton viesti
No just – noin se taisi olla. Ainakaan hänellä ei ollut tarkoitus rikkoa mun silmälaseja, eikä tehdä mulle pahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun sanat loppuu, alkaa väkivalta…
Tai vitutus loppuu, kun väkivalta alkaa…
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi minua vituttavat vain omat tekoni.
Tai niin no – ainakin yritän ensiksi muiden kanssa keskustella, että mitä…
ihmettä! – – – ja sitten olen HILJAA!
Ilmoita asiaton viesti
”… kolmevuotiaalle lapselleni. Se oli VIRHE!”
– Minä tarvitsin kaksi lasta, ennen kuin ymmärsin pidättäytyä ruumiillisesta kurittamisesta. Näin ollen kuopukseksi syntynyt kolmas hyötyi sisarustensa tekemästä pioneerityöstä ja isänsä suhteellisesta aikuistumisesta.
On tietysti mahdotonta järjestää kullekin lapselle samanlaista kasvuympäristöä, koska perheen rakenne ja dynamiikka muuttuu lapsi lapselta. Tukistelu ynnä muu fyysinen retuuttaminen on ehdotomasti väärää kasvattamista; ”VIRHE”, kuten määrittelit.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan.
Itse olen aina ollut kaikkea väkivaltaa vastaan, kuten myös tukistamista. Vaimoni erään kerran otti lastani hiuksista kiinni, totesin: ”noin et minun lapselleni toista kertaa tee” – se oli muuten viimeinen kerta, olimme silti yhä yli kymmenen vuotta yhdessä.
Erään kerran sitten siskoni mies otti poikaani (n.5v. poika) hiuksista kiinni kun poikani oli muka tehnyt pahojaan. Minä meinasin tehdä rikosilmoituksen. Minut puhuttiin ympäri: tulee vaan huonot välit.
Toinen juttu. Pojalleni väitettiin… [en nyt kerro mitä, mutta ikävä juttu se oli] ajattelin tehdä rikosilmoituksen – minut puhuttiin taas ympäri, älä tee. Tänä päivänä tuumaan: oli väärin kun jätin rikosilmoituksen tekemättä.
Ilmoita asiaton viesti
Oletteko katselleet telkusta ohjelmaa: symbolit.
A kirjaimeenkin tuli jo selvyys – HYVÄ!
Entä E, saatikka päivä jona synnyin?
Ilmoita asiaton viesti
Syntymäpäivääni kuvaa tuo äärettömän merkki – joo, yksi ei riitä 🙂
Ilmoita asiaton viesti