Saunassa höpötettyjä tositapahtumia. Kerronko lisää?
Saunareissu 10.2.2020 kello 14
Viime maanantaina kävin saunassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni saunoin yhteisökeskus Otavan saunassa.
Kun menin saunaan niin siellä oli valmiiksi yksi mies. Hän makasi lauteilla. Suihkussa oli toinen mies.
Istuin löylynheittäjäksi. Tuli saunomaan sitten vielä pari kolme muutakin miestä, joten puolenkymmentä meitä oli.
Juttua riitti koska minä toimin poikkeuksellisella tavalla – aloin höpöttämään menneestä elämästäni, pääosin armeija-ajasta.
Kerroin kuinka olin ollut lääkintämiehenä Säkylässä. Siihen aikaan asuin Harjavallassa ja osoitteeni oli 29220 Killanmaa – sitä hyödynsin!
Viikonloppulomat tuohon aikaan alkoivat lauantaisin kello 12:00, paitsi meillä lääkintämiehillä, koska saimme ns. päivystyspidennyksen.
Matkanpidennys
Niin no, minä olin siitäkin poikkeus. Olihan minulla matkaa kotiin viitisenkymmentä kilometriä. Joten tottakai hain aina matkanpidennystä, jotta pääsin lomalle jo kello 16:00. Hakemustaniu perustelin: Linja-auto lähtee 16:00, mikä oli totta, vaikken minä linja-autolla edes kulkenut.
Viimeiseen lomaani minut joku poltti. Jouduin sairaalan vääpelin puhutteluun. Vääpeli kysyi: ”Missä tämä tämmöinen Killanmaa sijaitsee?” Minä tietysti vastasin rehellisesti: ”Se on Harjavallassa.” Siihen vääpeli huutaen: ”Ei sellaiseen matkaan mitään matkanpidennystä kuulu!” Minä (hölmistyneenä). ”Ai ei vai?” – niin siinä sitten kävi, että viimeiselle viikonloppuvapaalle pääsin lähtemään vasta iltakuudelta. Kyllä harmitti!
Viinaa komppaniaan
Kävi minulle kerran hiton huono tuuri. Olin lomalta palatessani tuonut mukanani pullon viinaa, jotenkin tuo minulta löydettiin. Seuraukset eivät olleet mukavat. Sain poistumiskieltoa, en kovin pitkää, mutta kuitenkin. Poistumiskielto kun määrättiin niin minulla olisi ollut heti seuraavana viikonloppuna loma, ja sitä seuraava kiinni. Hetken jopa harmitti.
Eräs toinen lääkintämies sitten ehdotti, että jospa vaihtaisimme lomavuoroja? Minä kun kuitenkaan en pääsisi tulevana viikonloppuna lomalle. Menimme asiaa sitten sairaalan vääpeliltä kysymään. Kappas vain ehdotuksemme hyväksyttiin. Tuo toinen pääsi sinä viikonloppuna lomalle ja minä sitten seuraavana jolloin muuten en olisi ollut lomavuorossa.
Oi voi – nimittäin mitä sitten vielä… jouduin tottakai komppanian päällikön, majuri Sällin puhutteluun. Majuri. ”Te sitten vaihdoitte lomavuoroja?” Minä: ”Kyllä, niin me teimme :-)” Majuri (huutaen): ”Mitä hemmetin hyötyä poistumiskiellostanne nyt sitten oli?” Minä: ”En minä tiedä.”
Älykellonkin ostin
Tämä tarina kertookin jo ihan nykyajasta. Ostin nimittäin taannoin älykellon. Arvaatte, että kun taskussa oli älypuhelin, ja ranteessa älykello, niin tällainen pikkaisen outo ihminen tunsi itsensä tyhmäksi. Siitä syystä ostinkin toisenlaisen kellon. Sellaisen joka on samaa matesiaalia kuin pääni, eli puuta.
Kaveri kertoi
Eräs nainen soitti joskus, en tiedä mistä syystä, poliisipartiota asunnolleen. Hänelle kerrottiin, että valitettavasti tällä hetkellä ei ole yhtään poliisipartiota vapaana. Nainen siihen: ”Kamalaa, nuo liivijengiläiset tulevat kohta väkisin ovesta sisälle…!” Ei mennyt montaa minuuttia kun paikalla sitten jo oli poliisipartio. Poliisit ihmettelivät: ”Ei täällä näytä mitään liivijengiläisiä olevan.” Nainen siihen: ”Ei teilläkään ollut vapaata partiota.”
Intissä aikoinaan me lääkintämiehet avustimme uusien alokkaiden tulotarkastuksissa – mutta miten?
Ilmoita asiaton viesti
Armeijasta tarttui muisteloita.
Oltiin Lapin leirillä valmistelemassa ja odoteltiin kadetteja tulevaksi kovapanosammuntoihin.
Moukarit hilasivat moottoroidun maalitaulujen kuljetusvaunun kiskoille, jotka olivat kaivannossa tunturin kupeessa. Vaunu kulki yksin rataa edestakaisin, kun sivulle sojottava suunnanvaihtajan keppi tömäsi radan päissä tolppaan.
Ilmoittivat, että vaunu on kiskoilla. Sanoin vartavasten, että sillä ette sitten ajele.
Kieltäminen meni käskystä.
Yöllä moukarit ryntäsivät telttaan, että nyt on piru merrassa.
Olivat körötelleet vaunulla ja söhelöineet väärää vipua, ja vaunu oli rynnännyt täysillä kierroksilla ukot kyydissä radan päässä yli stoppareidenkin.
Vastasin, että laittakaa se vaunu takaisin kiskoille hinnalla millä hyvänsä, tai muuten ei hyvä heilu.
Moukarit olivat ahertaneet koko yön, ja saivat vaunun kiskoille juuri siiheksi, kun kadetit ilmestyivät.
He totesivat, että kaasuttimen kurkku on poikki, ei voi mitään.
Me varusmiehet räpyteltiin vain silmiä.
Ilmoita asiaton viesti