Toisen lapseni syntyma, kuoleman nurkilla

Kun ensimmainen lapseni syntyi niin minulta kysyttiin: katkaisenko napanuoran?

Vastasin: en.

Kun toinen lapseni syntyi niin hanet vietiin heti happikaappiin.

Kysyin: miksi, kuulemma vaan varmuuden vuoksi.

(Nyt muistelen ja itken)

Vaimoni sitten eraana paivana lahti tuon lapsen kanssa terveyskeskukseen. Koska han hengitti huonosti.

Kohta sain soiton (lapsi 3v.) han halusi mukaansa eraan tietyn pehmolelun. Juoksin (n.500m.) tuon lelun kanssa terkkariin, annoin lelun lapselleni,  ambulanssi lahti sairaalaan (aiti mukana) 30km.

Seuraavan viikon olimme vaimoni kanssa vuorotellen sairaalassa lapsemme vierella. Nyt han voi hyvin!

+1
JuhaniVehmaskangas
Sitoutumaton Pori

Olen "merkillisten tilanteiden mies" (poliisi niin todennut).
Syynä tuohon jossain määrin pidän sitä, että minulla on suuret silmät ja isot korvat - tarkoitan, että näen ja kuulen asioita jotka monilta muilta jäävät huomaamatta. Olen mielestäni jonkinlainen oikeusturva-aktivisti, perusoikeuksien puolustaja. Entinen heikompien auttaja, siitä kiitos Sonjalle.

Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja minä olen. Toki vaikutan jossain määrin yhä - ehkä sopivasti, joskus liikaa... mutku...

Lempinimet: ”proffa” ja ”kekkonen”.
ex. "perushullu professori".

p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi
Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu