Toisen lapseni syntyma, kuoleman nurkilla
Kun ensimmainen lapseni syntyi niin minulta kysyttiin: katkaisenko napanuoran?
Vastasin: en.
Kun toinen lapseni syntyi niin hanet vietiin heti happikaappiin.
Kysyin: miksi, kuulemma vaan varmuuden vuoksi.
(Nyt muistelen ja itken)
Vaimoni sitten eraana paivana lahti tuon lapsen kanssa terveyskeskukseen. Koska han hengitti huonosti.
Kohta sain soiton (lapsi 3v.) han halusi mukaansa eraan tietyn pehmolelun. Juoksin (n.500m.) tuon lelun kanssa terkkariin, annoin lelun lapselleni, ambulanssi lahti sairaalaan (aiti mukana) 30km.
Seuraavan viikon olimme vaimoni kanssa vuorotellen sairaalassa lapsemme vierella. Nyt han voi hyvin!
Korjaan: kohta sain soiton, pitaisi lukea: eraana paivana.
Totta sekin, etta jos olisi tosi kiire ollut niin eivat olisi soittaneet.
C-vaikkakin vilkutti.
Ilmoita asiaton viesti
Isänä on ollut minullakin ajoittain raskasta, mutta onhan se elämän merkittävin juttu nimittäin isyys omassa elämässäni! 🙂
Ilmoita asiaton viesti