Totuus Jumalasta

Blogisti on alemmaksi kuvaksi valinnut saman graafin, joka on kirjoituksessani ”Vaihtoehto tiedeuskolle: suhteuttaminen olemassa olevaan tietoon”. Graafissa on kuvattuna hetki ”nyt” tiimalasin aikaleikkauksessa, kapeikossa. Kohdassa ”nyt” on tiedossa paljon menneisyyttä ja paljon oletettua tulevaisuutta. Toisinaan kuulee, että elämme aika-avaruudessa, jossa käsite aika määrittelee useita nyt-kohtia, nyt oikeastaan kullekin ihmiselle. Kunkin ihmisen menneisyys sisältää sekä yksilöllistä mennyttä aikaa että yhteisöllistä mennyttä aikaa. Kirjassani Kristillinen filosofia tuon varovasti esille, että ihmisellä olisi henkinen jatkumo, joka siis sisältää tuota menneisyyttä että tulevaisuutta. Kirjaa kirjoittaessani vuosina 2001 – 2005 mielessäni totesin, että kun me ihmisinä hyväksymme, että ihmisellä on henki, samalla hyväksymme Jumalan olemassaolon. Maailma on siis lähtökohtaisesti ollut aina henkimaailma ja uutta aika-avaruudessa on aurinkokunta maapalloineen. Tässä me ihmiset nyt sitten maapallolla (”pallon päällä”) istumme ja ihmettelemme. Uutta julkisessa keskustelussa on viitata muistamiseen ja muistiin. Muistaminen ei ole jonkinlainen lajikohtainen asia, kuten on ihmisen anatomiassa maksa ja munuainen, vaan muistaminen on henkistä toimintaa, joka on hyvinkin yksilökohtaista per kukin ihminen. Siksi muistamiseen liittyviä eri ilmiöitä ei enää kovin pitkään sanota sairauksiksi, kuten ei muutakaan henkisiä ominaisuuksia, vaikka toki henkisyydessäkin joskus saattaa olla patologisia tiloja, sairauksia. Henkisyyden moninaisuuksia kuvaan käsitteen fenonyymi alla.