Inflaation uhkaa hillittiin seteleiden leikkaamisella 75 vuotta sitten vähäisin tuloksin

 

Antti Heinonen: Hallitus kansan kukkarolla – Seteleiden leikkaaminen vuosien 1945 ja 1946 vaihteessa. Julkaisija: Suomen Pankki. Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu 2020.

 

Kirja-arvio

Antti Heinonen tarkastelee uutuuskirjassaan Suomen setelihistorian dramaattista mutta yksityiskohdiltaan vähän käsiteltyä vaihetta. Vuosien 1945 ja 1946 vaihteessa pyrittiin kansalaisten ostovoimaa patoamaan toteuttamalla seteleiden leikkaaminen ja niiden toisen puoliskon ottaminen pakkolainaksi valtiolle määräajaksi. Jäljelle jäävä osa vaihdettiin uudenmalliseen seteliin.  Kirjan otsikko on osuva, sillä seteleiden leikkaaminen koski konkreettisesti yksityisten kansalaisten kukkaroissa tai muutoin hallussa olevia seteleitä. Kirja kuvaa ajanjaksoa, jona liian nopea inflaatio oli uhka. Siis tyystin päinvastainen tilanne kuin nykyisin, jolloin Euroopan Keskuspankki pyrkii toimillaan kiihdyttämään lähes olematonta inflaatiota 2 prosentin tuntumaan.

Kirjoittaja taustoittaa aihetta kuvaamalla yhdessä luvussa sodasta selvinneen suomalaisen yhteiskunnan taloustilannetta, elinkeinorakennetta, maksuvälineitä, liikenne- ja viestintäoloja sekä postilaitosta. Taustakuvaus auttaa ymmärtämään seteleiden leikkaamiseen ja pakkolainan ottoon liittyviä toimenpiteitä, kansalaisten reaktioita ja osin myös tapahtuneita väärinkäytöksiä sekä niiden selvittämistä. Kiinnostavia ovat myös selostukset eräiden muiden maiden vastaavista toimista inflaation vaimentamiseksi ja rahatalouden vakauttamiseksi. Yhtenä niistä on Kreikan malli seteleiden leikkaamisesta, mikä pantiin toimeen Suomessa.  Antti Heinonen nimeää kirjassaan Kreikan malliin toteutetun seteleiden leikkaamisen keksijäksi Suomen Pankin vt. pääjohtajana ja myöhemmin johtokunnan jäsenenä toimineen Kaaperi Kivialhon. Kirjoittaja tukeutuu tässä vain yhteen lähteeseen, esitelmään, jonka Suomen Pankin osastopäällikkö Arvo Kajantie oli pitänyt pankin konttorinjohtajien kokouksessa. Kirjassa ei mainita esitelmän tarkkaa ajankohtaa. Suomen Pankilla oli vielä 1940-luvulla toistakymmentä konttoria eri puolilla maata, ja niillä oli oma tärkeä tehtävänsä seteleiden vaihdon toteuttamisessa.  Teos keskittyy seteleiden leikkaamiseen ja se tarkastelee aihetta toimenpiteen taloudellisten tavoitteiden näkökulmasta mutta myös hyvin yksityiskohtaisesti logistiikan ja tiedotuksen näkökulmasta. Teoksen punaisena lankana toimii hankkeen valmistelu, toteuttaminen ja sekä toimenpiteen vaikutusten arviointi. Setelikirjoissa tärkeitä ovat myös laadukkaat setelikuvat, jotka tähän teokseen on pääosin kuvannut Jaakko Koskentola.

Teokseen on sisällytetty valtiovarainministeri Ralf Törngrenin illalla 31.12.1945 pitämä radiopuhe.  Siinä seteleiden leikkaamisen ensimmäiseksi tavoitteeksi on mainittu liian ostovoiman sidonta inflaation hillitsemiseksi.  Kaksi muuta tavoitetta olivat verotuksessa salattujen, tiettyjen omaisuuden lajien selville saaminen ja sen seteliosan selvittämien, joka on sodan vaiheissa kulkeutunut ulkomaille taikka muuten omassa maassa tuhoutunut taikka muuten jäljettömiin kadonnut.  Vaikka seteleiden leikkaamisen tavoitteet sinänsä oli ytimekkäästi ilmaistu, kirjasta ilmenee, että hankkeen pitkä valmistelu- ja toteuttamisaika olivat omiaan aiheuttamaan ongelmia. Teoksen kirjoittajan kommenteista voi päätellä, että Suomessa valittu toteuttamistapa (seteleiden leikkaaminen) oli hankala tiedottamisen, logistiikan ja muun teknisen toteuttamisen kannalta.  Myöskään hankkeen taloudellisten tavoitteiden (ostovoiman rajoittaminen) tukitoimet eivät näytä olleen riittävästi mietittyjä. Tekniset ongelmat näkyivät ilmeisesti välittömästi käytännössä, mutta myös taloudellisten vaikutusten vähäisyyttä alettiin varsin pian arvostella.

Lukiessa kiinnitin huomiota siihen, miten kansalaiset reagoivat epävarmaan tietoon tai huhuihin seteleiden leikkaamista. On ihan ymmärrettävää, että käteisvaroja aletaan kiikuttaa kiireen vilkkaa pankkitileille oman varallisuuden suojaamiseksi, jos on syytä pelätä toteutetun tyyppistä seteleiden leikkaamista. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten luottamuksen heikentyminen raha- ja maksujärjestelmien johonkin osaan vaikuttaa yksittäisten kansalaisten ja yritysten toimintaan. Isompi kysymys on, miten seteleiden leikkaus järkytti kansalaisten luottamusta rahan arvoon yleensä.  Kirjassa on esimerkkejä siitä, miten kysymykset seteleiden leikkaamisesta pulpahtivat vuosikymmenten jälkeen esille Suomen myöhempien seteliuudistusten yhteydessä.

Yritin aistia kirjasta, miten seteleiden vaihdon käytännön toimiin liittyvät operatiiviset riskit pystyttiin hallitsemaan tuona aikana.  Kirjassa kerrotaan käytännön pulmista, vaikeuksista ja hyvinkin rasittavista tilanteista. Silti kirjasta voi myös päätellä, että logistiikasta ja muusta rahanvaihdon käytännön toiminnasta vastanneet henkilöt kutakuinkin selviytyivät urakastaan. Asiaan saisi lisävalaistusta, mikäli käytettävissä olisi maksuvälinehuollon työntekijöiden muistitietoa, jota kirjoittajakin kaipasi. Sinänsä teoksessa on runsaasti selostuksia mm. poliisitutkimuksiin johtaneista rahalaitosten aukioloista uudenvuodenyönä ja muista toimeenpanovaiheen ongelmista.

Kirjan loppupuolella esitetään eräiden asiaa tutkineiden ekonomistien analyyseihin ja kirjotuksiin tukeutuen, että tavoite ostovoiman rajoittamisesta ja siten inflaation hillinnästä eivät toteutuneet kovin hyvin.  Setelistön määrä nimittäin alkoi palautua melko pian leikkaamista edeltäneelle tasolle. Seteleiden leikkaamisen tehoa heikensi se, että rahamäärää ei kontrolloitu (Matti Virén,1988).  Heinosen teoksesta minulle jäi vaikutelma, että dramaattiseksi koettuun ja myös rahahuollon kannalta työlääseen toimenpiteeseen olisi suhtauduttu ymmärtäväisemmin, mikäli tulokset inflaation hillinnässä ja muissa tavoitteissa olisivat toteutuneet paremmin.

Seteleiden leikkaamista on historiateoksissa käsitelty melko suppeasti.  Asiaan tarkemmin perehtymättä se voi vaikuttaa jopa hieman mystiseltä operaatiolta.  Inflaation hillintäkeinona sille ei löydy Heinosenkaan teoksesta liiemmälti tukea.  Kirjassa olevat siteeraukset osoittavat, että myös hankkeen toteuttamistapaa moitittiin tuoreeltaan.  Mutta Antti Heinosen uusin setelikirja avaa oivallisesti lukijalle, miksi ja miten seteleiden leikkaaminen vuosien 1945 ja 1946 vaihteessa tehtiin ja miten moninaisia vaikutuksia toimenpiteellä oli.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu