Maan ja kansan parhaaksi viimeiseen asti

Sakari Heikkinen, Antti Kuusterä, Seppo Tiihonen
Kylmästi laskeva mies – Talousvaikuttaja Risto Rytin elämä
Risto Ryti -seuran julkaisu 11
Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava 2022
Kansi: Timo Numminen
Sivuja 647
Risto Ryti oli aikansa vaikuttavimpia suomalaisia talouden asiantuntijoita. Silti häntä on historiakirjotuksessa käsitelty eniten valtiollisen poliittisen toimintansa ja ansioidensa vuoksi. Syksyn uutuuskirja luotaa perusteellisesti Rytin tehtäviä ja toimintaa talousvaikuttajana 1920-luvululta aina 1940-luvun loppupuolelle asti. Rytin elämä ja toiminta ovat tarjonneet kolmelle historioitsijalle varsin laajan kentän. Urallaan nopeasti edennyt Ryti (1889–1956) toimi lyhyen ajan juristin tehtävissä, minkä jälkeen hän vaikutti talousnäkemyksillään kansanedustajana, valtiovarainministerinä, Suomen Pankin pääjohtajana, pääministerinä ja tasavallan presidenttinä. Vielä kärsiessään sotasyyllisyydestä annettua kuritushuonetuomiota hän palasi pohtimaan kansataloudellisia kysymyksiä kirjoittamissaan pamfleteissa.
Ryti kouluttautui juristiksi. Kansantaloutta hän ei opiskellut yliopistossa, mutta hankki itsenäisesti tietämyksen, joka oli tarpeen valtiovarainministerinä ja Suomen Pankin pääjohtajana sekä muissa talouspoliittisissa tehtävissä kuten komiteoissa ja työryhmissä. Ryti ei teoksen kirjoittajien mukaan jättänyt jälkeensä päiväkirjoja. Sen sijaan hänen omat äänenpainonsa sisältyvät kirjassa oleviin suoriin sitaatteihin puheista, esitelmistä ja muista kirjoituksista.
Teoksen alkuosassa kerrotaan Risto Rytin lapsuudesta ja kouluvuosista (1889–1914). Siinä kirjoittajat kiteyttävät päätelmänsä: ”Loistavan koulumenestyksen takasivat erinomainen muisti, hyvä lukupää, nopeasti ja loogisesti leikkaava järki sekä ahkeruus.” Myöhemmät luvut kertovat, miten hänen talouspoliittinen ajattelunsa eri tehtävien kautta vuosien aikana muotoutui. Kirja keskittyy talouskysymyksiin, mutta loppupuolella käydään läpi myös Risto Rytin ansiot ja toiminta maan johdossa pääministerinä ja tasavallan presidenttinä, jolloin valtiolliset ja puolustuspoliittiset asiat nousivat etusijalle. Nämä ajoittuivat talvi- ja jatkosodan vuosiin. Jatkosodan jälkeen Suomessa toimeenpantu sotasyyllisyysoikeudenkäynti on myös kirjassa mukana. Ilman tämän vaiheen huolellista selostamista Rytin toiminnan kokonaisuuden ymmärtäminen loppuun saakka ei olisi mahdollista.
Teos etenee aikajärjestyksessä Rytin nuoruusvuosista alkaen. Rytin toiminnan kuvaukset ja arviointi on ankkuroitu niihin tehtäviin, virkoihin ja julkiseen asemaan, jossa Ryti kulloinkin vaikutti. Kansanedustajan ja valtiovarainministerin tehtävät ajoittuivat vuosiin 1919–1923. Rytin talousvaikuttajan roolin hahmottamista näiltä vuosilta auttaa kirjoittajien laatima Välisaldo-luku (s.147–154). Tämän jälkeen alkaa Rytin aika Suomen Pankin pääjohtajana, jossa tehtävässä hän toimi 1924–1943 ja 1944–1945. Toimiessaan pääministerinä 1939–1940 ja tasavallan presidenttinä 1940–1944 Ryti oli virkavapaalla Suomen Pankista. Kirjan mukaan Ryti edusti kantaa, että Suomen Pankin tulee rahapolitiikassa olla itsenäinen toimija, mutta sen ja maan hallituksen tulee vaikuttaa samaan suuntaan
Kirjaa lukiessani tunnistan useita ulottuvuuksia, joista Risto Rytin talouspoliittista ajattelua ja toimintaa on teoksessa pohdittu. Avaan eri ulottuvuuksia seuraavassa hieman ja arvioin niiden sisältöä.
Risto Ryti oli laaja-alainen talousvaikuttaja. Hän oli päätöksentekijä tai vahva vaikuttaja kulloisesta asemastaan ja ajanjaksosta riippuen finanssipolitiikassa, rahapolitiikassa, valuuttakurssipolitiikassa, valtion omistajapolitiikassa ja puolustustaloudessa. Makrotalouden kysymykset ja talouden ison kuvan hahmottaminen lisääntyivät hänen toiminnassaan etenkin valtiovarainministerin tehtävien myötä.
Risto Rytin omaksumat ja kannattamat talouden teoriat ja linjaukset kertovat hänen talousajattelunsa perusteista. Hän oli vapaakaupan kannattaja ja globalisaation tarpeen ymmärtäjä. Hän ymmärsi viennin tärkeyden Suomen kaltaisen pienen avotalouden taloudellisen kasvun veturina. Hän esitti eri yhteyksissä varsin pitkään kultakantaa puolustavia näkemyksiä. Kirja kuvaa häntä myös valtion kurinalaisen menotalouden vaalijaksi.
Ryti ei ollut finanssipolitiikan saralla suhdannepoliitikko. Sen sijaan hän kiinnitti eri yhteyksissä huomiota talouden rakenteellisiin kysymyksiin. Tuohon aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin Suomi oli maatalousyhteiskunta, mikä eittämättä heijastui myös talouspoliittisiin ratkaisuihin. Rahoitusmarkkinoiden vakauden tärkeyden hän kirjan mukaan ymmärsi. Liiallisen inflaation haitat, mutta toisaalta myös deflaation vaarat hän tiedosti. Monet talouspolitiikan peruselementit ja välineet olivat siis hänen talousajattelussaan ja -ohjelmissaan mukana.
Rytin toiminnan painotukset muuttuivat taloudellisen ja poliittisen toimintaympäristön myllerryksessä, mikä oli tarpeenkin. Tämä koskee etenkin puolustustaloudesta huolehtimista ennen talvi- ja jatkosostaa sekä sodan aikana. Ryti oli myös Kansainliiton finanssikomitean jäsen. Suomi sai kuitenkin karvaasti kokea, että taloudellinen tuki Kansainliiton kautta Suomelle ei sodan aikana toteutunut, vaikka sellaista tukijärjestelmää oli finanssikomiteassa valmisteltu.
Kirjassa nostetaan useassa kohdassa esille Rytin verkostojen hyödyllisyys. Varsinkin ulkomaiset kontaktit olivat monessa suhteessa tärkeitä. Valtakunnan tason poliitikkojen kontaktipinnat olivat varmaa tuolloin, kuten nykysinkin, hyvin laajat kotimaassa. Silti on helppo yhtyä teoksen kirjoittajien näkemykseen siitä, että Ryti onnistui hyödyntämään kansainvälisiä avainkontaktejaan talouspoliittisessa valmistelussa, päätöksenteossa ja kansainvälistä yhteistyötä vaativissa ratkaisuissa. Suomen Pankin pääjohtajana toimiessaan erityisen merkittävä oli yhteys Englannin keskuspankin pääjohtajaan ja osallistuminen Kansainvälisen järjestelypankin kokouksiin. Kansainvälisen järjestelypankin ensimmäinen pääjohtaja kuului Rytin verkostoon. Merkittävä oli myös hänen vierailunsa Yhdysvaltoihin. Pohjoismaiden keskuspankkien välillä oli varhain yhteistyötä. Suomen Pankissa toimiessaan Ryti oli hyvin informoitu kansainvälisestä taloustilanteesta sekä raha- ja valuuttamarkkinoista.
Vaihtoehtoisten talouspoliittisten toimien perusteellinen arviointi jälkikäteen on haastavaa. Teoksessa kysytään esimerkiksi, olisiko kansalaisten elintasoa voitu nostaa paremmin jollakin vaihtoehtoisella politiikalla. Tässä viitataan 1930-luvun vahvaan kasvuun, joka puolsi Rytin politiikan onnistumista. Toisen maailmansodan syttyminen ymmärrettävästi heikensi taloustilannetta. Suomen talvi- ja jatkosodan inhimillisistä ja taloudellisista rasitteista selviäminen onkin erikseen muistettava, kun vaihtoehtoisia ratkaisuja jälkikäteen pohditaan. Sodan aikana oli kyse kansakunnan eloonjäämiskamppailusta, jossa valtion rooli talouden ohjauksessa voimistui. Välttämättömissä asehankinnoissa ja niiden rahoituksen järjestämisessäkin Risto Rytillä oli merkittävä asema. Rauhan oloissa talouspolitiikassakin on vaihtoehtoja, mutta sotatilanteessa liikkumavara kapenee.
Sakari Heikkinen, Antti Kuusterä ja Seppo Tiihonen ovat onnistuneet sisällyttämään teokseensa hyvin laajasti sellaisia talouspoliittisia toimia, joita Risto Ryti on johtanut, edistänyt, päättänyt tai ollut mukana päätöksenteossa. Kuva Rytistä talousvaikuttajana koostuu näistä kaikista sekä siitä, mitä Ryti itse on talouslinjastaan kirjoittanut ja julkisesti puhunut. Tätä kuvaa täydentävät siteeraukset keskusteluista talouspolitiikkaa käsittelevissä keskusteluryhmissä.
Mielestäni kirjan ansioksi voi lukea myös talouspoliittisten toimien ja niiden sisällön erittelyn yleisesti, ei ainoastaan Risto Rytin toimintaan liittyvinä asioina. Kirjan tarkastelemiin vuosiin sisältyi mm. valuuttajärjestelmässä kultakantaan siirtyminen ja siitä luopuminen sekä 1930-luvun maailmanlaajuinen lama, mutta toisaalta myös sen jälkeinen nousukausi. Toinen maailmansota rapautti tilapäisesti talouskasvun edellytyksiä ja kansainvälisen taloudellisen yhteistyön kehittämistä. Kaikki tämä näkyi myös siinä finanssipolitiikassa, korkopolitiikassa ja valuuttakurssipolitiikassa, joita Suomessa harjoitettiin.
Luin Risto Rytiä koskevan teoksen kiinnostuksella ja arvostuksella. Ei vähiten siksi, että Risto Rytin ansiot ovat kiistattomat etenkin Suomen kohtalon vuosina, talvi- ja jatkosodan aikana. Teos kokoaa hyvin yhteen tietämyksen Risto Rytistä talousvaikuttajana ja valaisee varsin seikkaperäisesti hänen talousajatteluaan ja toimintaansa. Teos laajentaa ja terävöittää sitä kuvaa, joka Risto Rytistä on muodostunut hänestä aiemmin kirjoitetun historian perusteella.
Ryti oli monessakin mielessä viisas ja aikaansaapa pankkimies ja poliitikkokin, mutta tähän blogistin toteamukseen en yhdy: ”Välttämättömissä asehankinnoissa ja rahoituksen järjestämisessäkin Risto Rytillä oli merkittävä asema.” Asema pankkimiehenä kyllä talvisodan alla hänellä oli, mutta Väinö Tannerin ohella tämä oli kaikkein pahin vastus armeijan aseistuksen parantamiseksi. Ja Tannerin SDP puolueena vastusti voimakkaasti sotilaallisten määrärahojen lisäämistä. Väiteltiin, ettei ole valtiolla rahaa, vaikka Suomessa elettiin 30-luvun loppupuolella voimakasta nousukautta. Rahaa kyllä oli. Ja sodan uhkaa elettiin.
Vasta vuoden 1939 loppupuolella, kun sota oli jo ovella, avautuivat mainittujen herrojen silmät. Liian myöhään. Aseita oli vaikea enää suurella rahallakaan saada mistään, kun niitä tarvittiin joka maassa omaan tarpeeseen.
Rytillä ja Paasikivellä oli talvisodan jälkeen käsittämätön ajatus, että halukas osa siirtoväkeä saisi palata koteihinsa, ja siirtymäajan jälkeen voisivat päättää jäävätkö kokonaan Neuvostoliittoon. – Ja palanneilla kodit ja konnut jätetty kunnostettuina r…lle!!?
Mainituilla henkilöillä oli ajatuksena, että evakkojen asuttamiskustanukset näin pienenisivät. Todellista pankkimiesten laskelmointia siirtoväen selkänahalla!? Luulivatko herrat todellakin, että karjalaiset olisivat moiseen pelleilyyn osallistuneet. Että oikein neuvostokansalaisiksi! Lopulta tyhjätaskuisiksi kolhoosilaisiksi.
Onneksi asia hautautui. Täysin mieletön se olikin.
Summa summarum. Ei Rytin toimet olleet kokonaisuudessaan kiistattoman ansiokkaat, ei ainakaan esiin ottamissani tapauksissa. Ehkä ansiokkain Rytin sotien ajan päätös oli kesällä 1944 solmittu ”Ribbentrop-sopimus”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteista. Blogissa käsittelemäni kirjan luvussa Asehankintoja valmistelemassa (s.423-433) käydään läpi Risto Rytin toimintaa mm. tykkiteollisuuden perustamisessa ja puolustusvoimien perushankintaohjelman käsittelyssä. Ryti oli perushankintakomitean jäsen. Teoksen kirjoittajat toteavat, että ohjelman rahoittaminen oli mitä ilmeisemminkin vaikea kysymys komitealle. He toteavat myös, että komitean kielteinen kanta lainanottoon johtui mitä ilmeisemminkin Rytin vaikutuksesta, sillä hän oli vanhastaan ollut tätä mieltä. Perushankintaohjelmaa rahoitettiin verotuksen kautta, mutta kirjan mukaan vuoden 1939 budjetin käsittelyn yhteydessä hallitus sai -osittain perushankintoja silmällä pitäen- valtuudet (…) ja keväällä 1939 lisävaltuudet (…) lainan ottamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Risto Ryti joutui suoraan pankkien maailmasta ulkopolitiikan ja sodan pyörteisiin. Hän ei pääministeriksi pyrkinyt, mutta suostui tehtävään ilmeisesti velvollisuudentuntoisena ihmisenä ja isänmaan hyväksi.
Hänen ansiokas työnsä Suomen pankissa ennen talvisotaa oli pitkäaikainen ja kiitoksen ansaitseva. Sotatarvikkeiden määrärahoista olivat päättämässä mm. hallitukset ja eri eduskunnat vaihtuvin kokoonpanoin. Risto Rytiä ei tule asettaa vastaamaan siitä. Talvi- ja jatkosodan aikana hän joutui vaikeisiin paikkoihin yhdessä Mannerheimin kanssa.
Muistaakseni hän ei ottanut talvisodan päätyttyä tiettyjä sotaväen päällikön oikeuksia pois Mannerheimilta, jotka oli oikeastaan annettu vain talvisodan ajaksi.
Hän ei ollut aluksi saksalaissuuntauksen kannattaja vaan suuntautunut Ranskan ja Iso-Britannian puoleen. Sitten kävi niin, että hänen oli maan hyväksi tehtävä sellaisia tekoja, joihin joku muu henkilö ei olisi suostunut.
Suomen talouselämän historiaa en tunne niin hyvin, että voisin sitä kommentoida. Talvisodan evakot, jotka halusivat korvausta sodan vuoksi menettämästään omaisuudesta, eivät jostain syystä saaneet häneltä täyttä tukea. Siinä hän ehkä luki kovin tarkasti lakipykäliä.
Ilmoita asiaton viesti
*
Suomen Pankin Rahamuseolla oli eilen 8.11.2022 Risto Ryti -kirjan julkaisutilaisuus:
Talouskirja nyt: Kylmästi laskeva mies — Talousvaikuttaja Risto Rytin elämä
Rahamuseon tapahtumat
8.11.2022 klo 17.00 — 18.00
Viestintäpäällikkö Jenni Hellström haastattelee kirjan kirjoittajia professori emeritus Sakari Heikkistä sekä dosentti Seppo Tiihosta.
Kolmas kirjoittaja Antti Kuusterä siirtyi kultakannan tuolle puolen ei kauankaan sitten, RIP. https://www.hs.fi/muistot/art-2000009019228.html
Tilaisuudesta tallennettu striimi on tässä. Kesto 58:35 min.
https://www.rahamuseo.fi/tapahtumat/Tapahtumalistaus/talouskirja-nyt-kylmasti-laskeva-mies–talousvaikuttaja-risto-rytin-elama/
Talouskirja nyt: Kylmästi laskeva mies — Talousvaikuttaja Risto Rytin elämä (rahamuseo.fi)
(striimin avautuminen saattaa kestää 2-3 min.)
*
Rytin elämän paradokseja voi tiivistää myös näin:
Ryti oli mies, joka oli vakaumuksellinen vapaamielinen, mutta tuli leimatuksi taantumukselliseksi;
Hän oli rauhanmies, josta kohtalo teki sotaa käyvän Suomen johtajan;
Hän palveli pyytettömästi isänmaata – isänmaa tuomitsi hänet vankilaan;¨
Hän oli anglofiili – mutta virka ja kova aika teki hänestä Hitlerin kanssasotijan;
Hän oli kultakannan kannattaja mutta joutui irrottamaan markan kultakannasta;
Hän oli vahva inflaation vastustaja mutta joutui sotataloudessa tinkimää vakaudenvartioinnista;
(nämä pikaisina muistiinpanoina keskustelua seuratessa, vh)
*
Ilmoita asiaton viesti