Tunteilla ladatut syvät tarinat

Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat.

 Anu Kantola & Työryhmä

Kirjoittajat: Anu Kantola, Sanna Aaltonen, Lotta Haikkola, Lotta Junnilainen, Eeva Luhtakallio, Pauliina Patana, Joonas Timonen ja Pekka Tuominen.

Kansi: Heikki Rönkkö. 

Gaudeamus Oy 2022.

Lukukokemus

Voiko yksittäisten ihmisten kertomasta vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä tai koko yhteiskunnan yhteistä syvää tarinaa?  Olin epäileväinen, kun aloin lukea teosta, jonka tutkimusmenetelmässä syvän tarinan käsite on keskeinen. Mutta eivät tutkijat olekaan pyrkineet kuvaamaan suomalaisen yhteiskunnan kokoavaa yhteistä tarinaa. Tämä selviää teoksen luvusta Näin tutkimus tehtiin (s.264-275).  Sen sijaan tutkijat muodostavat yksittäisistä ihmisistä kahdeksan erilaista kuplaa (kansalaisryhmää), joissa suomalaisen yhteiskunnan muutoksia kuvataan yksittäisten haastateltujen ihmisten syvillä tarinoilla.  Teos on yleistajuinen, mutta kannattaa vilkaista menetelmäliitteestä, mikä on tämä sosiologi Arlie Hochshildin käsite syvä tarina. Kirjan mukaan Hochshild tutki Yhdysvalloissa rakennemuutosten häviäjien kokemuksia ja esitti, että niissä kuului tunteella ladattu syvä tarina, jossa ihmiset kertoivat, keitä he ovat ja mikä heidän suhteensa on yhteiskuntaan ja sen muihin ryhmiin (s.267).

Haastateltuja on yhteensä 350 ja kuplia kahdeksan.  Kunkin kuplan sisällä olevilla ihmisillä on työnsä, asemansa ja muiden vastaavien taustatekijöiden perusteella yhtäläisyyksiä, mutta kuplat ovat keskenään erilaisia.  Lukiessa mielenkiinto kohdistuu luonnostaan kuplien välisiin eroihin.  Eroja on mm. siinä, miten ihmiset näkevät itsensä (minuus), mitkä muutokset ryhmiä koskevat ja siinä, mitä keinoja ihmisillä on muutoksissa selviämiseksi. Lukiessa tunnen jonkun kuplan enemmän omakseni, jotkut ovat jotenkin tuttuja ja lopuissa eniten uutta asiaa.   Kiinnostavinta on lukea ne alueet, joista vähiten tietää.  Paikoitellen tarinat vahvistavat sitä, mitä muistakin lähteistä on viime vuosina saanut lukea.  Tämä on ymmärrettävää siltä osin, kun aineisto koostuu arkipäivän kokemuksista yleisesti tunnistetuissa muutostilanteissa. Niitähän on usein jollakin tasolla mediassa ja analyyseissä käsitelty.  Taulukoita ja numerotietoa tekstien lomassa on siteeksi sen verran, että asiakohdan keskeiset faktat tulevat ilmi.  Painopiste on haastatteluissa, tarinoissa ja niistä tehdyissä johtopäätöksissä.

Tarinoita lukiessa heräsi myös kysymys, yhdistääkö meitä mikään vai elämmekö kaikki omissa kuplissamme.  Useassa haastattelussa vannottiin suomalaisen hyvinvointivaltion nimiin, mutta hyvinvointivaltio ei ollut kaikille riittävän hyvä. Hyvätuloiset antavat hyvinvointivaltiolle tukensa, monien muiden ihmisten pärjäämiselle se on elinehto ja sitten on ihmisiä, joiden elämäntilanteeseen nykyinen hyvinvointivaltio ei selvästikään turvaa kunnollisia palveluja.  Haastattelujen mukaan eri kuplista löytyi useita iloisia veronmaksajia, tunnollisia äänestäjiä ja erittäin työteliäitä, pitkää päivää tekeviä työntekijöitä sekä yrittäjiä.  Hyvätuloisten kuplassa ovat ne, joiden aloilla kova puurtaminen toi suurimman taloudellisen hyödyn muihin kansalaisryhmiin verrattuna.

Haastatteluilla on nähdäkseni yksi tärkeä yhteinen nimittäjä: muutos.  Mitä muutoksia on tapahtunut, miten ne vaikuttavat, miten niihin suhtaudutaan, miten selvitään?  Globalisaatio ja automaatio on pitkään tunnistettu merkittäviksi kehityssuunniksi. Lukiessa huomaa, että ihmisten elämään vaikuttavien muutosten kirjo on todellisuudessa paljon laajempi ja monisyisempi.  Ihmisten kertomasta välittyi paljon suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosiin liittyviä ongelmia, vaikeuksia ja menetyksiä.  Oli sentään niitäkin, jotka olivat parhaimmillaan muutostilanteita analysoidessaan ja myös rakennemuutosten myllerryksessä hyvin menestyneitä.

Yhden tarkasteltavan kuplan muodostavat yrittäjät.  Kirjan mukaan yrittäjiin ladataan paljon odotuksia (s.116).  Yrittäjyydestä ei kirjassa tehdä kattavaa pitkän aikavälin (vuosikymmenten) analyysiä.  Silti on merkittävää havaita, miten kantava voima yrittäjät ovat olleet, vaikka yrittäjyyden muodot ovatkin muuttuneet maatalousvaltaisen Suomen ajoista palvelualan ja teollisuuden hallitsemaan nykypäivään.

Äänestyskäyttäytyminen, eli äänestysaktiivisuus ja puolueiden kannatus, ei tutkimuksen tuloksissa pohjimmiltaan yllätä.  Puolueiden kannatusten perusjakautumassa on jo vuosikymmenten takaa tuttuja piirteitä.  Silti on edelleen vaikea uskottavasti selittää kannatuksen muutosten syitä kuplien sisällä ja niiden välillä varsinkin, kun myös puoluekentässä ja poliittisessa vaikuttamisessa yleensä haetaan uusia muotoja.

Teoksen kokoava osuus on luvussa Suuren ruuvin yhteiskunta (luku 10, s.243-263). Yhteenvetotaulukko (s.244) nostaa esille kuplien väliset erot ja muutamat yhteneväisyydet tiivistetysti.  Yhden ryhmän muodostavat maahanmuuttajayrittäjät.  Näiden minuus on tiivistetty sanoiksi Yrittäjä ja yhteiskunnan jäseneksi pyrkivä. Kirjassa todetaan hyvin, että maahanmuuttajia on hankala niputtaa yhdeksi joukoksi, sillä heillä kaikilla on oma tarinansa (s.143). Edellinen suuri pakolaisaalto lähti liikkeelle Syyrian sodasta vuonna 2015.   Nyt päivittäisen uutisvirran täyttää sota Ukrainassa.  Sodan aikaansaama pakolaisaalto on ulottunut Suomeen.  Yhteiskunnan jäseneksi pyrkivät maahanmuuttajat näyttäytyvät kirjassakin ryhmänä, jonka tarina on Suomen kannalta monella tavalla merkittävä mutta samalla keskeneräinen. Vakiintunut sanonta on, että Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa.  Vaikeuksista huolimatta minä toivon tälle tarinalle hyvää jatkoa.

On palkitsevaa lukea suomalaisen yhteiskunnan tärkeistä teemoista eri näkökulmista tarkasteltuna ja erilaisin menetelmin tutkittuna.  Kahdeksan kuplan Suomi -teos hyödyntää syvän tarinan käsitettä ja yksittäisten ihmisten kertomuksia.  Tämä rikastuttaa huomattavasti myös sitä tietoa, jota saadaan mm. taloudellisilla analyyseillä.

 

+1
JuhaSavela
Kerava

taloustieteiden maisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu