Power off

En ole ikinä ennen ollut leikattavana nukutuksessa. Nyt se tuli koettua. Kun makasin leikkauspöydällä ja lääkäri sanoi jotain sen tapaista, että nyt lähtee lääke tulemaan. Tunsin hieman pyöritystä, huimausta. Seuraava kokemus havahtuminen huonoon oloon, pahaan makuun suussa. Leikkaus oli alkanut klo 8 maissa ja heräämössä tulin takaisin tietoisuuteen klo 17 maissa. Niin sen täytyi olla, päätellen sairaalaosaston kellosta kun minut siirrettiin sinne.

Kaikki meni kuten pitikin, ei siinä mitään. Nyt toipilaana. Tuumailin vain, että nytkö sitten tiedän, mitä tapahtuu kun kuolee? Että ihminen sammuu kuin tietokone josta katkaistiin virta. Power off. Kunnes se vielä kytkettiin uudestaan. Power back on.

Siinä välissä ei mitään. Nothing. Aikaväli pois kuin leikkautuneesta mutta teipillä liitetystä VHS-videonauhasta. Ei luokseen vetävää valoa tunnelin päässä ja siellä lohduttavaa henkiolentoa, joka heittää silmiisi elokuvan eletystä elämästäsi? Kunnes filkka loppuu ja olento toteaa, että ”aikasi ei ole vielä”…?

Ei valoa, ei pimeyttä. Ei iloa, surua taikka pelkoa siitä, että jäisi pysyvästi siihen tyhjyyden tilaan.

Jos asia on näin, miksi sitten kaikki uskonnot ja haaveet sieluista ja henkisistä toisista ulottuvuuksista? Kaikki se energia ja resurssit mitä ihminen niitä tavoitellakseen käyttää. Ihmisen tavasta ajatella uskonnollisuuden eduksi olen kirjoittanut aiemmin.

Miksei käyttää power on-aikansa siihen mikä on oikeasti tärkeää, faktisesti vaikutuksellista.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu