Yölintu, Metallica ja Ville Valo

Kesälomalaisena on aikaa tankata kulttuurielämyksiä. Noin viikon jakson katsoin alkaneeksi perjantaina 12.7. Kansasalan Kisarannasta, jossa esiintyivät Yölintu sekä Reeta ja Lumo.

Yölintu on taatusti yksi niitä orkestereita, joka on tuonut nostetta tanssilavoille ja ollut osaltaan pitämässä yllä jos ei pelastamassa lavakulttuuria. Sen voisivat lavatanssin puritaanitkin myöntää ja olla kenties kiitollisiakin. Yölinnun aloitus meni klo 23 kieppeille, siihen asti Reeta ja Lumo sekä väliaikalevyt. Yölinnulta tuli suoraviivainen setti orkesterin parhaita hittejä. Simo Silmu tuntui olevan hyvässä kunnossa, mitä nyt ainakin alkuun kuulosti laulavan vähän alavireisesti. Bändillä ei ollut kosketinsoittajaa, mutta sen paikkaa Silmun hanurinsoitto hyvin, suorastaan erinomaisesti. Oli virkistävää kuulla hänen esiintymistään. Nyt ei näyttänyt olevan savuja eikä kovaa rockbändimäistä volyymiä, kuten joskus aiemmin. Perinteisestihän tanssinharrastajat ovat karttaneet Yölinnun kaltaisia orkestereja, jotka eivät soita ns. tanssietikettiin soveltuvasti. Totta on, ettei latinolaistansseja tai masurkkaa Silmulta kuulekaan, muttei se minua haitannut. 

Seuraava kokemus oli Metallican konsertti Hämeenlinnan Kantolassa 16.7. Sinne meno oli heräteostos ystäväni kanssa viime talvena. Eksyimme Viagogon sivuille, jonka myyntipalvelu tuli Googlen haussa vastaan ensimmäisenä. Viagogo on saanut mainetta ongelmista lipunmyynnissä, suoranaisesta piratismista, josta kirjoitin aiemmin. Meille sinänsä kävi onnellisesti: saimme lippumme kuukausia ennen konserttia ja liput myös kelpasivat ongelmitta portilla. Hieman jännitystä siinä kohtaa oli. Tosin ongelmista osa liittyy lippujen hintaan: Ne olivat 2,2 kertaa alkuperäisen hintaiset ja tätä kokonaishintaa (palvelumaksut jne.) ei nähnyt ennen kuin luottokorttilaskusta. No, juuri on tullut tieto, että Googlen hakupalvelu poistaisi Viagogon hakutuloksistaan.

Mutta itse asiaan. Metallican keikka oli loppuunmyyty, 55000 lippua. Metallica Hetfieldin sanojen mukaan esittäisi vanhaa ja uutta materiaalia ja vähän siltä väliltä. Aiemmin esiintyneet Ghost ja Bokassa eivät siten herättäneet suuria tuntemuksia – paitsi tosin Bokassan keikka kesti ainoastaan vain puoli tuntia! Ja katkesi sen jälkeen kuin kananlento, vailla encoreita. Ghostin muutaman kappaleen tunnistin kuulleeni Radio Rockilta – lavapuvustus näytti seuraavan Lordin linjaa. Metallicalla itselleni merkityksellisimmät Black albumin kappaleet olivat mukana, kuten The Unforgiven ja Sad but True sekä muista lemppareista mm. One ja The Memory Remains (linkki: lista illan kappaleista). Hauska yksityiskohta oli Trujillon ja Hammetin kahdestaan esittämä Popedan Kuuma kesä. Bändi käytti näyttävää videoscreen-tekniikkaa josta tuli mieleen televisiosta näkemäni U2:n konsertti, eli siis koko seinärakennelma oli yhtä näyttämöä. Tuo tekniikka tosin pelasi puutteellisesti konsertin alussa, koska takana paistava aurinko ei ollut vielä mennyt mailleen. Kommentoitiin myös, että yleisö oli jotenkin passiivista ja niin minustakin. Hetfield osasi kyllä jututtaa ”Metallica family”ä ilmeisen hyväntuulisena. Onnea oli myös siinä, että liput olivat (ilman valinnan mahdollisuutta) etuosan Golden Circle-alueelle, josta näki lavalle erinomaisesti. Nimittäin tasaisella ruohokentällä kauempaa ei nähnyt kuin videoscreenit, joka olisi ollut pettymys.

Keikkaelämyksen lisäksi, hienon Popeda-coveroinnin sekä 55000 euron hyväntekeväisyys-lahjoituksen takia Metallicasta jäi lämmin inhimillinen maku. Keikkakiertämiseen voi saada muitakin ulottuvuuksia ja iän karttuessa ei ole enää tarve esittää nihilistiä.

Olihan Metallica kerran elämässä-kokemus, mutta epäilen että tällä iällä harkitsen tarkkaan tuollaiseen massatapahtumaan osallistumista. Järjestelyjen ontumisen riskin (ruuhkat, näkyvyys) sekä sateen vuoksi. Sade lakkasi kokonaan klo 19 jälkeen ja taivas selkeytyi. Sadetta ei saatu häiriöksi asti sitä ennenkään. Alueella oli valtavasti palveluita ruoka- ja juomapisteineen jolloin jonoja ei syntynyt kuin lavaa lähimpänä oleviin paikkoihin. (Toista se oli joskus Ruisrockissa vuosikymmeniä sitten kun yhteen palvelupisteeseen oli satojen metrien jono) Aavistaen kuitenkin valtavat autoruuhkat lähdimme ennen lopetusta ja olimme moottoritiellä jo, kun viimeinen encore oli menossa. Totta puhuen selkä ja jalat olivat jo niin kankeat siinä vaiheessa, että Hämeenlinnan keskustaan takaisin autolle kävely riitti viimeiseksi suoritukseksi jalkojen päällä. Facebook-sivuilta luin, että jostain parkkialueelta Hämeenlinnasta poistumiseen oli kestänyt kaksi tuntia. Sellainen olisi ollut minulle ihan liikaa ja olisin ehkä menettänyt malttini ja ehkä tehnyt jonkun harkitsemattoman teon järjestäjiä kohtaan. Nyt sellainen jäi toteutumatta, muutaman encorebiisin kuuntelun hinnalla. Inferno-julkaisun jutussa arvosteltiin roskaamista ja sitä, että ilmeisesti suuri osa yleisöstä keskittyi moneen muuhun asiaan kuin bändin kuunteluun. Mitään ”kaaoksen” vaaraa en itse nähnyt.

Populaariviihde-viikkomaratonin viimeinen osa oli Tammerfestin perjantai 19.7. Kuinka helpottavaa, ettei vierailuun liittynyt matkustuksen, pysäköinnin ja majoituksen haasteita. Eppu Normaali ja Ville Valo & Agents olivat illan vetonaulat itselle. Aurinkoisessa iltapäivässä ehdimme kuuntelemaan Ismo Alangon viimeiset vedot. Ismokin näyttää nykyään esittävän hittipotpuriaan. Mutta Eppu Normaali oli täyttä rautaa. Bändi paranee kuin vanha viini. Joka keikalla vähän kuin sovittavat biisejä uusiksi koko ajan mutta runko etenee kuin juna. Bändi on aina ollut tarkka soundeistaan, jotka nytkin olivat rouheat. Martti Syrjä on ilmeisesti ottanut elämäntapakuurin, kun oli kovin skarppina ja hauiksiaan esitellen. Sen sijaan Pantse näytti melko kuluneelta. Ja sitten Agents. Esa Pulliainen veti parhaat tilut ja sulosoinnut rautalankaa. Ville tuli esiin ja lauloi hillityn mutta karismaattisen nöyrästi, Rauli Baddingin perinteitä ilmeisesti kunnioittaen. Kun satuin kuulemaan yleisöstä nuorempien naisten kommentteja, Villen karisma säteili katsomoon ”luoden kylmiä väreitä”. Toki yhdistelmä Badding, Ville Valo ja Agents tuskin olisi voinutkaan epäonnistua. Bändi kun soittaa sovittaen sotien jälkeisiä iskelmiä, niin ehkäpä tällä tavalla saadaan väkeä innostumaan myös iskelmä- ja tanssikulttuurista ja saapuvan myös tanssilavoille? Itsellä jäi vaihtoaskelet ruohopinnalla ottamatta. Ville Valo väläytteli hymyään joka näytti erikoisen täydelliseltä ja juorupalstoilta piti googlettaa, että ilmeisesti laminaatit on hankittu.

Juha Tapio meni ohi muonitustauon takia, mutta Raskasta iskelmää oli myös viihdyttävä. Hyvät biisivalinnat heillä, varsinkin loppua kohden. Kuten Rikoo on riskillä ruma, Ajetaan tandemilla ja Tsingis Khan. Väliin tietysti metalliosiot kitaratilutuksineen. Mutta kuten Metallican keikallakin, jalat ja selkä alkoivat olla jo finaalissa joten Apulantaa ei jääty vartoamaan.

Metallican keikalla moititusta roskaamisesta ei näyttänyt olevan kovasti merkkejä ainakaan Tammerfestin perjantaina. Tapahtuman ympäristössä hengailevat ihmisetkin näyttivät käyttäytyvän asiallisesti, kun poistuimme.

Hyvin voi suomalainen populaariviihteeseen perustuva elämyskulttuuri näiden perusteella. Tapahtumat miltei poikkeuksetta tekevät yleisöennätyksiä ja myyvät loppuun. Uskoisin, että päihtyneiden ja järjestyshäiriöiden määräkin on laskusuunnassa. Toki aina itsellä toivomus, että tanssilavakulttuuri saisi tästä kaikesta edes pienen siivun. Tanssilavojen ja orkesterien työtilaisuuksien määrän ollessa lähinnä laskusuunnassa, mistä kirjoitin aiemmin.

P.S. Pohdin vielä, että kuinkahan moni nuori ilmastomarsseihin osallistunut, ilmastotekoja vaativa sitten roskaa festivaaleilla heittämällä puoliksisyödyt makkaraperunat ja kertakäyttöaterimet tyynesti nurmikolle.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu