AlfaTV:n konservatismi ei myynyt

Kuten tunnettua, AlfaTV ilmoitti konkurssihakemuksestaan. Kuulemma pääomia olisi pitänyt olla valtavasti lisää ja toisaalta mainosmyynnin kautta rahoitusta. Toisaalta pääomia tarvitaan luomaan tuotantoja jotka tuovat katsojia ja täten mainostajat kiinnostuvat. Eli kyse oli mainosrahoituksen puutteesta.

Kuulemma AlfaTV:n tarjonnasta ei saanut selvää, oliko se lintu vai kala. Kanavaan sijoittaneet kuten Toivo Sukari, Hese Salmela ja monet muut totesivat konservatiivisen agendan puolesta. Vastineeksi valtamediaa kohtaan väitetyn, sanoisinko toisenlaisen poliittisen suuntauksen sijasta. Perustajana on ollut konservatiivikristittyjen organisaatio. Tämä kaikki lienee tehnyt mainostajat varovaiseksi.

On lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka nuivasti konservatiivis-kristittyjen (esim. Päivi Räsänen) käsityksiin kansalaiset suhtautuvat. Jos kanava sittemmin pyrki eroon tästä imagosta, se lienee omiaan hämmentämään mainostajia edelleen.

Olen kuullut myös, että kanavalla pyrittiin tarjoamaan kotimaisin voimin vastinetta ”amerikkalaistyyliselle” tuotannolle. Se on sinänsä perusteltu tavoite, siis jos ajattelee sitä kaikkea realityohjelmistoa, visailuja ja kisailuja mitä lukuisat TV-kanavat suoltavat. Joka itsestäni on suurin osa katsojan aliarviointia jos ei roskaa.

Toisaalta nykyiset kaupalliset formaatit jyräävät: mainostajia tuskin on innostanut tieto, että AlfaTV jäi noin prosenttiin TV-katselusta vuonna 2021.

Mutta mitä se ”kotimainen vastine” voisi olla? Välillä seurailin AlfaTV:n tarjontaa, lähinnä siinä valossa, että pystyykö se lunastamaan lupauksensa, onko sen ohjelmilla mahdollisuuksia kestosuosioon. Keskusteluohjelmat olivat varsin asiallisia, vaikka tosin harmaapäisten setien konsentraatio oli suurempi kuin muilla kanavilla. Ukraina-dokumentteja oli kehuttu. Musiikkiohjelmissa yritettiin tuoda esiin suomalaista tanssilavoille soveltuvaa iskelmämusiikkia. Se on sinänsä kovasti perusteltuakin, ollen kansainvälisesti ainutlaatuista kulttuuria.

Kanavan mainoksissa oli paikallisia pikkupelureita, ei valtakunnallisia kauppaketjuja tms.

Väitän, että konservatiivisilla sijoittajilla on ollut 2 väärää tai ainakin vanhentunutta käsitystä. Kuvitelma on ollut, että oman maun mukaisille formaateille on kovasti piilotettua kysyntää, kunhan vain luodaan tarjontaa. Kuten esimerkiksi uskonnollinen sisältö, Miss Suomi tai sitten Syksyn sävel ja tanssi-iskelmäohjelmat. Tanssilavojen iskelmäkulttuurille on oma vannoutunut kannattajakuntansa, mutta se on silti omassa marginaalissaan ja hiipuu hitaasti (linkki), ns. tangokulttuuriin kasvaneiden ikäytyessä. Kirjoitin aiemmin (linkki), että jos AlfaTV ei pelasta Syksyn säveltä, niin ei Syksyn sävel AlfaTV:täkään. Esimerkiksi iskelmän megatähdet (Juha Tapio, Arttu Viskari, Lauri Tähkä jne.) eivät edes vaivaudu osallistumaan.

Toisaalta ei olla ymmärretty maailman muutoksen merkitystä, eli kuinka pirstoutunut mediakulttuuri on nykyään digin, internetin, suoratoiston, kännyköiden, sosiaalisen median tms. aikana. Samoin siis mainostajat ovat myös muualla kuin TV:ssä. Toisin sanoen perinteinen ns. lineaarinen TV on mediana vanhentunut, ainakin jonkin verran. Ei voi enää millään saavuttaa sellaisia yleisöjä, kuin joskus viime vuosituhannella.

Väitettiin myös, että syy oli huonossa johtamiskulttuurissa. Miksei, mutta olennaisin syy on minusta maailman muutoksessa. Näin kapean, johonkin menneeseen haikailevan (linkki) kohderyhmän tavoitteella ei pysty pyörittämään mainostuloihin perustuvaa TV-kanavaa.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu