Levyraati näyttää toimivan

Musiikin ystävänä Levyraatia tuli kyllä aikoinaan seurattua televisiosta. Niinpä katselin ensimmäisen uuden jakson nytkin.

Juha Torvinen taisi todeta joskus nuoruudessaan, että ”Jazz on paskaa, paitsi Levyraadissa”. Noihin aikoihin kun jazzahtava hieman taiteellisempi kappale tapasi saada Levyraadissa hyvät pisteet, jos ei peräti voittanut. No, näin Torvisen sittemmin Porin Jazz-festivaaleilla ja mieli olisi tehnyt mennä kysymään, että vieläkö jazz on sitä itseään. Itsekään en ole koskaan ns. perinteisestä jazzista tykännyt, mutta elävänä kuultuna sekin menee.

Lauantaina esitetyistä kappaleista ei mikään ollut erityisesti omaan makuun. No, jazzahtava voitti jälleen? Inginmaa-Hyvösestä tuli mieleen Agents-yhtyeen soundimaailma. Spotifyn perusteella hän ei kuitenkaan ole pelkästään siinä genressä. Olli Halonen on, sanoisinko sen pop-iskelmägenren jatkumoa, joka on iskelmän saralla ja radioissa syrjäyttänyt perinteisen tanssi-iskelmän unholaan. Arttu Wiskareiden, Lauri Tähkien ja Juha Tapioiden ohella. Siis jotka itse tekevät musiikkinsa, ilman aikomustakaan myötäillä jotain vanhoja perinteitä. Tämä huomio tulee oman tanssilavaharrastuksen takia (linkki). Minulle Ismo Alanko rupeaa toistamaan itseään, vaikkakin nyt metallisempana rymistelynä ja vaikka raati tykkäsikin.

Ohjelman raadista tykkäsin, erityisesti Mikko Kososen näkemykset resonoivat itsessäni. Juontaja Jenni Pääskysaari hoitaa hommansa sympaattisesti ja Asko Kallosen ilmeisen huima kokemus tuo omaa väriään. Tosin voi epäillä, että hän tunnistaa suomalaisia artisteja valmiiksi ja se voi vaikuttaa asiaan. Ja toisaalta se ei ehkä haittaa. Sama kai Kososen kohdalla.

Positiivista oli, etteivät mainoskatkot olleet uuvuttavan pitkiä. Esimerkiksi nelosella esitetyssä presidenttitentissä mainoskatkojjen takia luovutin minä ja varmaan moni muukin. Sanoisin, että ylipitkä mainostulva edelleen syrjäyttää yleisöä suoratoiston pariin.

Ennen internettiä vallinneen yhtenäiskulttuurin TV-formaatteja on muutenkin yritetty lämmitellä uusiksi. Bumtsibum pyöri jonkin aikaa, mutta kuoli pois, kai liian ”erilaisena”. Samoin Missikisat ja Syksyn sävel yrittivät olla AlfaTV:n hittituotteita, kuin myös tanssi-iskelmää ja lavatanssia esittävät ohjelmat. Mutta ko. kanava kyykkäsi katsojien ja siis mainostajien puutteeseen. Olen kirjoittanut asiasta erikseen (linkki).

Mutta Levyraati näyttää toimivan. Kuten Kosonen totesi, kaikki palaute on musiikkia tekeville artisteille tärkeää. Nähtäväksi tosin jää, että herättääkö ohjelma samoja intohimoja kuin joskus ennen. Helsingin Sanomien kommenteissa arvostellaan ohjelmaa ”vaisuksi”.

Se jäi ihmetyttämään, että onko Jenni Pääskysaarella tietoinen valinta esittää pelkästään kotimaisia kappaleita?