Minne menet, käteinen?
Keräilijänä minua kiinnostaa keräilyn ja keräilykohteiden nykytila ja tulevaisuus.
Luin Twitteristä Turun Kupittaan Citymarketin kauppiaan toteamuksen, että käteistä rahaa oli käytetty viime vuonna alle 10 % heidän kassamaksuissaan. Kortti vinkuu, ja esim. itsepalvelukassat eivät käteistä huoli.
Pienet kaupat ovat alttiina ryöstöyrityksille. Kun katsoo Googlella tietoja asiasta, ryöstöuutisia on paljon. Käteistähän ryöstöillä haetaan. Tämän aamun uutisissa oli tieto Mikkelissä sijaitsevasta marketista, joka päättää luopua käteisen käytöstä (linkki). Tässä ei ole kyseessä palvelun kätevyys, vaan ryöstelyn eliminointi, joka vaaransi jo koko toimintaa. Henkilökunta tunsi olonsa liian turvattomaksi. Mutta käteisen käyttö vähenee tästäkin, pakon sanelemana?
Kiinassa kokeillaan jo digivaluuttaa setelien korvikkeena (linkki).
Eurokolikoiden kerääjänä seuraan uusia kolikkojulkaisuja. Suomessa ei vuoden 2018 jälkeen ole julkaistu täysiä uusia kolikkosarjoja (5 snt – 2 €) ns. normaaliin kiertoon. Eikä niitä ilmeisesti tule tänäkään vuonna (Julkaisuohjelma, linkki). Vuonna 2019 julkaistiin 2 € sekä 5 snt kolikkoja (linkki) ja vuosina 2020, 2021 vain kahden euron kolikkoja. Kaikkina vuosina on julkaistu 2 € käyttöjuhlarahoja, kuten esimerkiksi Väinö Linnan 100-vuotispäivän kunniaksi, jonka voi löytää lompakosta. Lisäksi julkaistaan pieniä määriä täysiä kolikkosarjoja keräilijöille kartonkipakkauksessa. Ne toki saa normaaliin käyttöön, kun purkaa blister-kuoren. Juhlarahat 5 € – 100 € eivät kassalle kelvanne.
Eli lompakkoon milteipä harvinaisuuksiksi muodostuvat suomalaiset vuoden 2019 – 2022 kolikot arvoilla 5 snt – 2 € (1 snt ja 2 snt ei käytössä). Syy ei voi olla muu, kuin käteisen käytön tarpeen väheneminen.
Onko käteisen käyttö huoltovarmuuskysymys? On aina niitä, jotka eivät voi käyttää digitaalisia maksumuotoja, vaikkakin Mobile Pay’t, itsepalvelukassat tms. digi- ja korttimaksaminen ovat jo arkea.
Sama asia on paperikirjeiden ja postimerkkien käytössä. Esim. Kela ja Verohallinto saavat vielä paljon paperista postia postimerkeillä ja näiltä tahoilta ollaan oltu huolissaankin siitä, miten turvataan niiden asiointi, jotka eivät nettiä ja digiä voi käyttää (linkki). Kerään myös postimerkkejä, ja kun olen ihmetellyt niiden edelleen suuria julkaisumääriä, minulle on sanottu, että on niitä, jotka tykkäävät kirjeitä ja kortteja lähetellä. En usko, että näiden tarve on enempää kuin 10 % postimerkkien julkaisumäärästä, muttei siitä enempää. Suurempi määrä on varmasti nuo viranomaisasiointiaan hoitavat.
Postimerkkien osalta on ilmeistä, että uusien postimerkkien julkaisu loppuu jossain vaiheessa ja paperikirjeen kuljetuksen maksu korvataan muulla järjestelyllä. Kuten esimerkiksi jo Islannissa tehtiin, kun maksun voi hoitaa tekstiviesti-koodilla. Mutta miten käy käteisen rahan kanssa? Vaikka käteinen raha olisi huoltovarmuuskysymys, niin eihän saa bensaa tai maksalaatikkoa kaupasta ostettua, jos digitaaliset kassat eivät toimi.
Joku keräilijä jo fantasioi, että jos digijärjestelmät romahtavat, paperinen Posti kulkee ja Kusti polkee taas. Ja käteinen vaihtaa omistajaansa? Vaikka se valtava aurinkopurkaus (”Avaruusmyrsky” linkki) tulisikin, yhteiskunta olisi vaikeuksissa ehkä 2 kuukautta ja pidempäänkin. Mutta järjestelmät ajettaisiin takaisin ylös, ilman että jonnekin 70-luvun paperijärjestelmiin pysyvästi palattaisiin. (Ja jos pankkitilien saldot nollautuisi, niin olisiko siitäkään apua, että olisi tiennyt nostaa tilit käteisenä tyhjäksi ja tallettanut patjan alle?)
Keräilijälle toki kohteen julkaisumäärän pieneneminen johtaa sen harvinaistumiseen.
P.S. Rahamuseon seminaarissa 10.5.2022 todetaan, että käteistä pääasiallisena maksuvälineenään käyttää alle 10 % kansalaisista (linkki). Kaupoille kyse on käteisen käsittelyyn liittyvistä kustannuksista, mutta toisaalta myös siitä, että on suotavaa olla vaihtoehtoisia kilpailevia maksutapoja.
P.P.S. Ruotsissa arvioidaan, että viimeinen kruunuseteli palautuu keskuspankkiin vuonna 2030 (linkki). Ruotsissa ja Suomessa ollaan digimaksamisessa monia muita Euroopan maita edellä.
P.P.S. Euroarvoisten kolikoiden ja setelien keräilystä kiinnostuneille, Suomen Numismaattinen Yhdistys on julkaissut Tietopankin (linkki), johon kerätään tieto kaikista euroarvoisista rahoista. Myöhemmin tietopankki laajenee muihin numismaattisiin keräilykohteisiin.
Onko totta, että siirryttäessä käteiseen eurovaluuttaan Suomi tietyllä viiveellä tuhosi markka-arvoiset rahansa, mutta Saksa jemmasi omansa visusti holviin?
Ilmoita asiaton viesti
Olen aina ihmetellyt käteisen poistumisen osalta sellaisia asioita kuin pikkulapsien viikkorahat, kerjäläisten almut, tiernapoikien ja katusoittajien lantit, ”vippaa mulle viitonen”, j.n.e.
Lisäksi digitaalisen rahan rinnalla on pakko olla jokin ”back-up” siltä varalta, että järjestelmät kaatuvat pitkiksi ajoiksi. Konkreettinen raha on rahaa ja se ei katoa bittiavaruuteen. Setelit ovat lompsassa nipussa ja kolikot kilisevät taskussa.
Onneksi suurin osa maita ei ole lainkaan niin ”edistynyt” tässä käteisen poistamisessa kuin Suomi. Niin kauan kuin Saksassa ei vielä useimmissa Lidl-marketeissa edes voi maksaa muulla kuin käteisellä, maailma tuntuu olevan hyvässä reilassa.
Rahatalouden kehittyminen on tuonut tullessaan monenlaisia muutoksia ihmisten käsitykseen rahasta. Vielä parisen vuosikymmentä sitten ihmiset tunsivat jotenkin säästävänsä rahaa, jos ostoksen maksoi kortilla tai shekillä, kun rahat eivät lompakosta hävinneet pois. Nykyään puolestaan asiakas tuntee säästävänsä tilinsä saldoa, jos sattuu olemaan käteistä taskussa jonkin pienemmän ostoksen tekemiseen.
Minäkin kuuluin pienenä Postipankin Kultapossukerhoon ja minulla oli kultainen possu, johon lantteja aina pudotteli, kunnes se täyettynä vietiin pankkiin tilille talletettavaksi. Nykyään moinen tuntuu absurdilta. Miksi pankista pitäisi hakea rahaa pois tililtä, jotta sitä voisi pudotella säästölippaaseen kotona?
Ilmoita asiaton viesti
Miten niin ”onneksi”? Mitä väliä sillä on, millä menetelmällä hoitaa kulutushankintansa? Minulla käteinen marketissa on lähinnä polettina ostoskärryn lukituksen avaamiseksi. En viitsi kassalla ynnätä pennosia.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin maksan marketeissa lähes aina kortilla, mutta koska muista syistä kannatan käteisen rahan säilymistä kierrossa maksuvälineenä, toin ilmi huojennukseni sen säilymisestä Saksan ”korttimaksunuivuuden” johdosta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei käteistä vastustaakaan kannata, niinkuin ei digimaksuakaan. Käyttötarkoitus ratkaisee ja se on reilusti digin puolella.
Linkatussa artikkelissa ihan EU-tasolla tosin huolehditaan, että käteistä riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Jo satasen seteli konkreettisena paperirahana herättää minussa nykyään kysymyksen: onko tuon haltija maksanut rahatulostaan veron?
Käteinen (varsinkin suurina seteleinä) on alkanut jotenkin haista, vaikka tämä mahdollisuus on jo kauan sitten kiistetty:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pecunia_non_olet
Ilmoita asiaton viesti
1.2.2022 Rahamuseolla oli entisen EKP setelijohtajan Antti Heinosen esitys. Siinä hän kommentoi myös eurokäteisen tulevaisuutta ja digirahaa.
Digitaalisen euron käyttöönotosta ei olla julkisten kannanottojen mukaan päätetty. Sitä on suunniteltu käteiseuron rinnalle, eli ei kokonaan siirrytä. On ihmisiä, jotka ei pärjää digitaalisen kanssa, vaikkakin pankkitili & sähköinen käytössä suurimmalla osalla.
On lisäksi euromaita, joissa ihmisillä ei ole edes pankkitiliä. Ei siis ole kovin lähellä tilannetta, että digieuro korvaisi käteistä täysin. Digieuron käyttöönotolla olisi varmasti vaikutusta tähän mutta käteisellä vielä pitkään käyttöä.
Käteisen osuus on vielä 95 % joissakin maissa, globaalisti. Puhe, että käteinen häviää pian, ei perustu tosiasioihin hänen mukaansa.
Ilmoita asiaton viesti