Minne menet, Tangomarkkinat?

Seinäjoen Tangomarkkinat on brändi, joka tunnistetaan kai vauvasta vaariin. Tangokuninkaita ja kuningattaria on leivottu vuosittain, vuosikymmenien ajan. Tangomarkkinat on liittynyt lavatanssikulttuuriin. Lavatanssin suosion hiipumista spekuloin tiettyjen tilastojen valossa noin vuosi sitten, tässä linkki.

Kuninkaista ja kuningattarista kestosuosioon jääneet voi liene laskea yhden tai korkeintaan kahden käden sormilla: Itse en saa nyt mieleen muita kuin Jari Sillanpää, Arja Koriseva, Marita Taavitsainen, Eija Kantola. Erika Wikman voitti tangolaulukisan, mutta on noussut mediahuomioon ja suuremman yleisön suosikiksikin, käsittääkseni ensin Dannyn kanssa heilastelun ja myöhemmin poppilinjalle vaihtamisen takia, euroviisukarsinta-hitillään Cicciolina. Toki moni kisoissa menestynyt keikkailee ja levyttääkin päivätyökseen edelleen.

Tangomarkkinoihin on liittynyt myös tangon tanssin mestaruuskilpailut, joissa menestyneet ovat olleet lavatanssiseurojen edustajia käsittääkseni aina.

Olen itse käynyt Tangomarkkinoilla 90-luvun lopulta, viimeksi vuonna 2013. Festivaaleilla oli taattua, että sinne tulee tanssinharrastajia koko Suomesta. Oli hyviä tansseja Seinäjoki-Areenalla ja Tangokadulla sekä Tangokadun vieressä olevassa teltassa on tullut tanssittua. Tanssikilpailuja olen myös seurannut, jos olen niinä päivinä paikalla ollut. En ole itse osallistunut.

Anekdoottina muistan, kuinka YLE:n TV-juontaja Anna-Liisa Tilus oli juontamassa Tangokadulla ja sain koipeeni mojovan osuman hänen korkokengästään, kun hän pareineen tanssi ohi. Samoin huomiota kiinnitti yleisön lintuparvimainen liike sillä hetkellä, kun Sauli Niinistö käveli turvamiehineen kadun poikki.

Viimeisellä vierailukerralla v. 2013 näytti siltä, että tanssijat tulivat ns. oman evään eli oman parin kanssa, jolloin sinkkuna paikalle saapuneelle ei oikein enää tanssitettavia riittänyt. Ainahan festivaaleilla on ollut karavaaniautoillaan useamman päivän viipyviä pariskuntia, mutta nyt näytti, että muun väen kuin heidän määränsä oli vähentynyt. Huomiota kiinnitti myös erilaisilla VIP-kaulapannoilla tilaisuuksiin sisään saapuvat. Kirjoitin tästä hiipuvasta tanssimeiningistä tanssijoiden keskustelupalstalle, jossa konkari totesi, että 90-luvulla meininki oli jotain ihan toista: Iltatansseja järjestettiin useassa eri paikassa yhtä aikaa ja väkeä oli kuin pipoa.

Formaattia on yritetty uudistaa, siinä onnistumatta. 2010-luvun alussa kokeiltiin jotain ”Elektro-tangoa”. Kansanedustaja Kimmo Sasi väitti suomalaista tangoa ”vientituotteeksi”. Tanssikisassa oli ns. maailmanmestaruus-luokka. Jolla brändillä taidettiin saada muutama aasialainen turistipari lisää lattialle nojailemaan?

Miten mahtaa olla nykyään? Mitä muuta on jäljellä, kuin kaikkien tuntema brändi? Koronan takia Tangomarkkinat ja koko tanssilavakulttuuri oli aika jäissä parisen vuotta.

YLE uutisoi, että Tangomarkkinat ”pyrkii eroon sen maneereista” (linkki). Festivaali lähtee nyt siis uudestaan, koronan jälkeen. Laulukisat on jo käynnistetty ja tanssikisatkin varmaan pidetään. Tilaisuus uudistuu, uuden ”TV:stä tutun” juontajaparin sekä iskelmäpop-musiikin suuntaan kääntyvän ohjelmistonsa myötä. Kuinka televisiointi tulee itsenäisen tuotantoyhtiön kautta, ei siis enää Alfa-TV:ltä, johon formaatti siirtyi YLE:ltä aikoinaan. Kuinka olisi mahdollista ”sovitettua JuhaTapiota laulamalla” myös voittaa laulukisan? Yritetään myös tavoitella nuorempaa yleisöä?

Uudistuskokeilut näyttävät olevan kaksipiippuinen juttu. Perinne on arvokas sinällään, eli kuinka siihen voi kajota? Mutta olen itsekin ajatellut, että tilaisuus on polkenut paikallaan. Maneerina kilpailun formaatti: toisistaan kloonatut kuninkaalliset smokeissaan ja iltapuvuissaan, vuosikymmenestä toiseen. Epäillen samoin kuin YLE:n Jälkinäytöksessä, että Tangomarkkinat ”dumpattiin” YLE:ltä Alfa-TV:lle ja siitä edelleen ihan omalle uudelle TV-kanavalleen. Tiedän, että uutta väkeä on tullut ainakin tanssiseurojen ja lavatanssiharrastuksen kautta, mutta se ei riitä kompensoimaan ikääntyviä.

Sinänsä mielenkiintoista on, että Tangomarkkinoiden järjestelyihin liittyvät muutokset herättävät kyllä huomiota mediassa, vaikka harva kommentoija lienee itse käy festivaaleilla. Tai edes seuraa laulukilpailua, muuten kuin lehtijutuista. En tietysti minäkään ole käynyt pitkään aikaan, mutta ainakin joskus. Ehkä tämä kulttuurinen muutos kiinnostaa, itse tangon sijasta?

Ajat senkun muuttuvat. Ei ole sattumaa, että iskelmänä kuunnellaan mieluummin Juha Tapiota, Arttu Wiskaria, Suvi Teräsniskaa tai Tuure Kilpeläistä, kuin tangoa, valssia ja humppaa. Rainer Friman totesi Iskelmä-Suomi-TV-dokumentissa, että pelkästään vanhan tanssimusiikin nostalgiasta ammentavat sanoitukset eivät kosketa nykykuuntelijaa. Jos kyse on siitä, mitä suomalaiset kuuntelevat ylipäätään, niin se varmaan selviää katsomalla formaatteja kuten Elämäni biisi, SuomiLove ja Vain Elämää.

Pelkästään mainittijen TV-formaattien nimissä olevat sanat ”elämä” ja ”love/rakkaus” viittaavat siihen, että kyse on musiikista, jossa vaikka tangon tarjoama vastine, käsitys rakkaudesta ja elämästä ei näytä pärjäävän. Kun on musiikkielämyksen tarve, vaan ei tanssimisen.

Suomalainen ns. suuren yleisön musiikkikulttuuri, kuten esimerkiksi kaupalliset radiokanavat, on aika lailla formaattien varassa, jotka ovat miltei kuin toistensa klooneja. Tietokonealgoritmien mukaan toimivat soittolistat päättävät mitä kuunnellaan, ja riskejä ei oteta, kun raha ja suuret mediatalot dominoivat. Nyt kuulin YLE:n Jälkinäytös-keskustelussa kitaristi Mikko Kososelta (mm. SuomiLove-bändi) kommentin, jossa hän moitti tätä samaa asiaa kuin minä edellä, että pitääkö kaikki musiikkiviihde vetää samaan poppiformaattiin, kaupallisuuden paineissa?

Lavatanssi- ja tangokulttuurissa parasta on sen uniikki, suomalainen aitous. Tanssimusiikki kesäisen ilta-auringon loisteessa, koivun alla, järven rannalla. Voiko se olla maneeri? Pitäisikö se edes ikinä olla mitään suuren rahan bisnestä? Tangomarkkinoilla nuoremmalle yleisölle tutumpien juontajien ja popmusiikin mukaan tuonnissa paras skenaario on se, että iskelmäpopin kuuntelijatkin tulevat paikalle, huomaavat tangon ja ehkä kiinnostuvat siitä. Mutta jos tämänkertainenkaan yritys uudistua ei tepsi, jääkö tango puritaanien tanssinharrastajien intohimoksi? Vaikka itse festivaali hengissä pysyisikin, poppiin ja rockiin panostamalla? Tangon mennen vielä pienempään marginaaliin, kun tangokulttuurin parissa kasvaneet ikäluokat jäävät pois?

+1
Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu