Minne ne aikuisten tanssipaikat hävisivät?

Ainakin Tampereen seudun paikallismediasta on saanut lukea haikaluja siitä, että miksi kaupungissa ei ole edes yhtä kunnon tanssiravintolaa. Olihan niitä 2000-luvun alussa monia. Oli legendaarinen Seurahuone, Hämeensilta, Tanssisaluuna ja Tanssitalo. Oli Komeettakin muutaman vuoden. Oskarinhovi taisi tosiaan noina aikoina jo loppua. Omista kokemuksistani olen kirjoittanut toisaalla. Hämeensilta jatkoi vielä pitkään Nightclub Tähtenä, kunnes katosi sekin.

Niin, mihin ne hävisivät? Tapahtuiko alasajo jotenkin suunnitellusti tai erehdyksessä? Tuntuu siltä, kuin kysyjät eivät ymmärtäisi ilmiselvää syytä, joka on, että toiminta ei enää lyönyt leiville. Samoin tanssikapakoiden tärkeä funktio katosi, eri seuranhaku sitä kautta. Kumpi oli syy, kumpi seuraus, vaiko yhtä vyyhtiä.

Monessa paikassa Tanssisaluunassa ja Seurahuoneella kävin itse toteamassa hiipumisen. Uutta väkeä ei enää käynyt, Seurahuoneella näytti olevan samat vakiokasvot, melkein pelkästään. Joku kerta kävin Tanssisaluunassa, josta tuli kaksi miestä perjantai-iltana todeten, ettei siellä ole ketään. Kuten ei ollutkaan kun ylhäälle menin, pelkästään tarjoilijat tiskin takana. Joskus sielläkin oli tansseja tiistaista lauantaihin joka ilta, ja laadukkailla esiintyjillä.

Tanssiravintolan pyörittäminen on riskinottoa ja yrittäjä ei tunnetusti elä pelkällä empatialla. ”Vanhojen hyvien aikojen” haikailijoista ei liene yhden tanssikapakan asiakaskunnaksi, siis jos kukin vierailee paikassa 5 kertaa vuodessa. Kustantamaan palkat tarjoilijoille ja ovimiehille, orkestereista puhumattakaan. Samoin ravintolan ikäjakaumalla on merkitystä – kolmekymppiset tuskin tulevat tanssittamaan viisikymppisiä pelkästään tanssin takia, kohteliaisuudesta.

Tanssiravintoloiden selkein tarve taisi olla – ei niinkään tanssi – kuin seuran etsiminen. Yhdestä illasta elämänkumppaniksi asti. Mentiin ns. katselemaan naisia tai miehiä. Alkoholianniskelulla saattoi olla vaikutusta asiaan, eivätkä sitä kaikki pahakseen panneet vaan päinvastoin. Ei Seurahuonettakaan turhaan kutsuttu ”konehuoneeksi” vaan ihan ansiosta. Muistan omilta ns. rilluvuosilta avioeron jälkeen, kuinka tanssipaikkaan tuli ihan uutta jännitettä, kun sisään astui kiinnostavan oloisia naisia.

Kävin Valkeakosken Waltikan uudelleen perustetuissa naistentansseissa muutama vuosi sitten ja totesin, että yksi elementti sieltä puuttuu. Ja täten sen mukana kaikki? Eikä ollut kyse alkoholi- tai ruokatarjoilusta.  Tai liian vähästä väestä. Uskon että tanssikapakka ei vedä väkeä pelkästään tanssimiseen keskittymään haluavien panoksella. Jotka lipittävät yhtä limsaa tai jäävettä koko illan, eivätkä täten tuo odotettua myyntikatetta.

90-luvun ajoista kumppanin etsiminen on muuttunut. Tuli somen sinkkuryhmät ja seuranhakupalstat, tuli Tinder. Haku pelkästään sormella klikkailemalla. Tuntuu, että tanssinhaluiset, varsinkin naiset haluaisivat vaieta tai vähätellä seksuaalisuuteen liittyviä tekijöitä. Vaikka perinteinen seuratanssi sinänsä korostaa sukupuolisuuteen liittyviä seikkoja.

Pimenevä syksy olisi mielestäni sesonki, jossa voisi tanssikapakkaa kokeilla pikkujouluaikaan asti. Jos voisi pitää yllä paikkaa jonka ei tarvitsisi olla pystyssä ympäri vuoden. Vuodenvaihteen pyhäsesongin jälkeen ihmiset voivat olla liian köyhiä ja kipeitä laittamaan rahaa ravintolaan, samoin kesällä tanssinhaluiset menevät kauemmas lavoille. Ainakin ne alle viisikymppiset tanssikipinän saaneet, sikäli kun heitä vielä on.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu